Jälleen kiistaa työeläkemaksujen puskureista

Suomen työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa työnantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksamilla lakisääteisillä vakuutusmaksuilla. Maksu koostuu vanhuuseläkeosasta, työkyvyttömyyseläkeosasta, tasausosasta ja muista kuluista. Kesäkuussa julkisuudessa kohistiin 90-luvulla liikaa perityistä työkyvyttömyyseläkemaksuista, joiden muodostaman puskurirahaston suuruudesta on erilaisia näkemyksiä. Suomen Yrittäjät on puhunut 1,6 miljardista ja Elinkeinoelämän keskusliitto noin 800 miljoonasta eurosta. Kun esitystä käsiteltiin eduskunnan valiokunnissa, oli asiantuntijoiden arvio noin 1,5 miljardia euroa.

Tela eli työeläkelaitosten oma etujärjestö, jonka kontolla lopullisen summan selvitysvastuu on ollut, on vastikään todennut palautettavan summan olevan vain noin 200 miljoonaa euroa. Selvityksen tehneeseen Telan laskuperustejaostoon kuuluu työeläkealan omia vakuutusmatemaatikkoja sekä sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijoita. Alhainen ja selkeästi työnantajien etujärjestöjen ja muiden asiantuntijoiden esittämistä luvuista poikkeava summa herätti epäilyksiä laskuperustejaoston puolueellisuudesta.

Tein aiheesta 18.6.2013 kirjallisen kysymyksen ministerille. Kysyin aikooko hallitus teettää puolueettoman selvityksen vai luottaako se työeläkelaitosten oman etujärjestön tekemiin laskelmiin. Tähän sosiaali- ja terveysministeri Risikko ei antanut suoraa vastausta, vaan totesi, että työmarkkinajärjestöt sopivat vakuutusmaksun tasosta ja työeläkevakuutusyhtiöt hakevat vakuutusmaksulle vahvistuksen sosiaali- ja terveysministeriöstä. Lisäksi vastauksessa todettiin, että tiedossa on jo nyt, että työeläkevakuutusmaksun tasoon kohdistuu merkittävää nousupainetta. Yleinen taloustilanne ei korotuksia sallisi, sillä yritysten kykyyn työllistää pitäisi nyt panostaa. Pitäisi ylläpitää kuluttajien ostovoimaa sekä yritysten kilpailukykyä.

Yle uutisoi jälleen viime viikolla miljardien suuruisista puskurivaroista. Tällä kertaa kyseessä oli työeläkemaksuista kerätty EMU-puskuri, jota alettiin kerätä Suomen liityttyä EMU:un 1997. Puskurin suuruus voi uutisen mukaan olla laskutavasta riippuen miljardista viiteen miljardiin.

Työnantajien etujärjestön mukaan tuota puskuria pitäisi nyt purkaa alentamalla työantajien eläkevakuutusmaksuja. Yrityksillä voisi olla paremmat mahdollisuudet pitää ihmiset töissä, jos eläkemaksuihin kuluisi vähemmän rahaa. Ainakin jos eläkemaksua nostetaan, pitäisi nosto kompensoida työnantajille ottamalla varoja puskureista. Työntekijät ovat kuitenkin eri mieltä. Työntekijöiden etujärjestön mukaan varoja ei pidä nyt käyttää, sillä niillä tulisi ensisijaisesti turvata eläkkeitä. Onko jatkossa tilanne se, että yritysten työeläkemaksukyvyn vajetta paikataan puskurirahoista, mutta työntekijä maksaa edelleen työeläkemaksuja kuten ennenkin saamatta palkankorotuksia? Eikös yhtälö mene niin, että mitä enemmän teet töitä ja saat palkkaa, sitä paremmin karttuu työeläkettä! Ei ole helppo asetelma syksyn työmarkkinaneuvotteluihin tältäkään osin.

Molemmat näkökulmat ovat ymmärrettäviä ja toivottavasti osapuolet pääsevät kaikkia tyydyttävään lopputulokseen syksyllä kun palkkaratkaisusta ja tulevista eläkkeistä neuvotellaan.  On kuitenkin huolestuttavaa, ettei ole yhteisymmärrystä edes siitä paljonko noiden puskureiden arvo on, joten jos niihin kajotaan, paljonko niistä aiotaan niistää? Jo nyt valtio kasaa 8 miljardin vuosivauhdilla velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi - aikooko hallitus nyt myös verottaa tulevien veronmaksajien eläkesaatavista? Melkoista vastuunkantoa!

Nykyinen hallitus on toimillaan saanut Suomen hankalaan tilanteeseen. Joidenkin asiantuntijoiden pelkona on esimerkiksi sote-uudistuksen kohdalla se, että luisumme yhä enemmän amerikkalaiseen suuntaan, jossa terveydenhuoltoa saavat ne, joilla on vapaaehtoinen sairauskuluvakuutus.

Sairauskuluvakuutuksen turvin kun voi käyttää yksityisen sairaanhoidon palveluita, koska perusterveydenhuolto sakkaa. Ei vakuutusyhtiö taida turhaan mainostaa, että "Saat parhaan mahdollisen hoidon jonottamatta!" Samanlaista kehitystä en soisi näkevän eläkkeissä, että vain vakuutuksella voi saada hyvän eläkkeen, kun eläkepuskureihin kerätyt rahat onkin käytetty johonkin muuhun.

Kukaan tuskin toivoo näkevänsä tätä hyvinvointivaltiomme suuntana, mutta on kuitenkin aiheellista kysyä, olemmeko menossa suuntaan, jossa vakuutusyhtiöt keräävät isot rahat myymällä sekä vapaaehtoisia eläkevakuutuksia että terveydenhuoltovakuutuksia? Miten käy niiden ihmisten, joilla ei ole taloudellisesti mahdollisuuksia maksaa itselleen vapaaehtoista eläkevakuutusta tai ottaa vapaaehtoista sairaskuluvakuutusta? Kuten jo monesti on todettu, hyvinvointiyhteiskuntamme on jo hyvää vauhtia matkalla pahoinvointiyhteiskunnaksi.

Miten Kreikan uudistukset todellisuudessa ovat edenneet?

Jätin tiistaina kaksi kirjallista kysymystä liittyen Kreikan haastavaan taloustilanteeseen ja maan talouden ja hallinnon uudistusprojekteihin.

Kreikan talouden tilasta ja sopeutusohjelman noudattamisesta tihkuu erilaisia tietoja eri lähteistä. On erittäin olennaista seurata sitä, miten talouden ja hallinnon uudistusprojektit Kreikassa todella etenevät vai etenevätkö ollenkaan. Kreikalle myönnettiin tämän viikon alussa neljäs lainaerä vaikka Ylen uutisten mukaan Euroopan keskuspankin, EU:n ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n muodostama troikka sanoo, että Kreikan talouden uudistusohjelma on oikeansuuntainen, mutta talousuudistukset etenevät liian hitaasti. Kreikka ei ole vähentänyt julkisen sektorin työpaikkoja eikä yksityistänyt valtionyhtiöitä niin nopeasti kuin EU on toivonut. Kreikan talouden tulevaisuudennäkymät ovat siis edelleen hyvin epävarmat.

Kysyin toisessa kysymyksessä hallitukselta, mikä on ollut Suomen rooli EU-komission vuonna 2011 perustamamassa Task Force for Greece -ohjelmassa, jonka tarkoituksena on tarjota asiantuntija-apua muista EU-jäsenmaista Kreikalle maan laajaa uudistustyötä varten. Tietoja Suomen osallistumisesta, kustannuksista tai saavutetuista tavoitteista on melko vaikea löytää.

Kreikan talousvaikeuksien yhtenä laukaisijanahan voidaan pitää väärenneltyjä tilastoja, sillä talouden tilastot olivat väärennettyjä silloin kuin maa liittyi euroon. Oikeilla tilastoilla maa ei olisi edes koskaan päässyt yhteisvaluuttaan. Kysymyksessäni tiedustelin, onko esimerkiksi taloustilastojen taso nyt luotettavampi, kun asiantuntija-apua on sillekin osa-alueelle ilmeisesti Suomesta tarjottu? Lisäksi kysyin, miten kreikkalaiset viranomaiset ovat suhtautuneet Task Force for Greece -ohjelmaan ja siinä työskentelevien ulkomaalaisten asiantuntijoiden tarjoamaan apuun?

Saksa on tarjonnut Kreikalle apua verohallinnossa, onkohan sen tila parantunut? Komissio on julkaissut neljä yleisluontoista raporttia ohjelman etenemisestä, mutta esimerkiksi Suomen ulkoministeriön sivuilta tietoa ohjelmasta, siihen osallistumisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta ei löydy. Toivottavasti ministerin vastauksella saan lisätietoja asiasta.

Toisella kysymykselläni haluan tietää lisää Kreikan julkisen hallinnon työntekijöiden vähentämisestä. Kreikan sopeutusohjelma määrää, että julkisen alan työntekijöitä pitää maassa vähentää. Ohjelman mukaan Kreikan on määrä laittaa 25 000 julkisen sektorin työntekijää työvoimareserviin. Puolet tuosta määrästä oli tarkoitus siirtää työvoimareserviin kesäkuun loppuun mennessä, mutta Kreikka ei ole pysynyt aikataulussa.

Kreikkalaisen Kathimerini-lehden mukaan nyt myönnetyn neljännen lainaerän neuvotteluja vaikeutti kysymys siitä, miten Kreikka siirtää tuon 12 500 julkisen sektorin työntekijäänsä työvoimareserviin odottamaan irtisanomista tai siirtoa uuteen työhön. Yhtenä ratkaisuna on, että Kreikka aikoo siirtää 4 000 kunnallista poliisia Kreikan valtion poliisin riveihin.

Onko tämä jälleen yksi esimerkki siitä, että mitään todellista parannusta ei tapahdu, vaan tilastoja kaunistellaan kiertoteitse? Taloussanomat kirjoitti 9.7.2013, että Kreikka siirtää 4 200 työntekijää niin kutsuttuun Liikkuvuus ja uudelleensijoitus -ohjelmaan. Nuo työntekijät ovat irtisanomisreservissä kahdeksan kuukautta, jonka aikana heidän tulee hyväksyä mikä tahansa muu heille tarjottu työ. Mitä tapahtuu tuon 8 kuukauden jälkeen? Onko kysymys vain määräaikaisista irtisanomisista ja tilastokikkailusta vai mikä on todellinen tilanne?

Nuorisotyöttömyys puhuttaa

Viime viikonlopun puoluekokous Joensuussa oli todella onnistunut. Järjestelyt toimivat moitteettomasti ja oli ihana tavata niin paljon taas mukavia ihmisiä. Huikea tunnelma!

Suuri valiokunta kokoontui vielä kaksi kertaa tällä viikolla. Maanantaina kuultiin Kataista ja perjantaina Urpilaista.

 

Urpilainen osallistuu ensi viikolla euroryhmän kokoukseen, jossa keskustelussa on muun muassa Kreikan sopeutusohjelman kolmas välitarkastelu. Ministeri totesi, että Kreikalla on vaikeuksia noudattaa sopeutusohjelmaa ja saavuttaa välitarkastukselle asetettuja tavoitteita…

 

Vielä on auki se tullaanko euroryhmässä tekemään päätöksiä Kreikan neljännen lainaerän osalta. Ministeri esitti, että Suomi voisi hyväksyä neljännen lainaerän maksatuksen, mikäli troikka sitä yksimielisesti suosittelisi. Tästä äänestettiin ja valiokunta yhtyi äänin 12-7 valtioneuvoston toimintalinjaan.

 

Pääministeri Katainen antoi selvityksen kesäkuun Eurooppa-neuvoston kokouksesta, jossa käsiteltiin muun muassa Euroopan taloutta, pankkiunionin etenemistä sekä erityisesti nuorisotyöttömyyden hoitoa. Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan nuorisotyöttömyyden ongelma on ennen kaikkea ratkaistava kansallisesti. Jäsenvaltioiden on Eurooppa-neuvoston mielestä itse kannettava päävastuu nuorisotyöttömyyden vähentämisestä.

Onneksi kuitenkin myös EU tekee panostuksia nuorisotyöttömyyteen ja budjetista myönnettäneen 6-8 miljardia euroa, jotka onkin tarkoitus käyttää etupainoisesti eli rahoituskehyskauden alkuvaiheessa. Varat suunnataan kuitenkin lähinnä niihin maihin, jossa nuorisotyöttömyys ylittää 25 %. Samaan aikaan pyritään panostamaan nuorten liikkuvuuteen Euroopassa.

Suomessa nuorisotyöttömyyteen on puututtu säätämällä laki nuorisotakuusta. Se ei ole vielä tuottanut toivottuja tuloksia, mutta toivottavasti tilanne etenee. Keskusteluissa tulisi kuitenkin vielä kiinnittää tarkemmin huomiota myös nuoriin, jotka joutuvat jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Jätin aiheesta kirjallisen kysymyksen perjantaina ministerille.

Kelan vuonna 2011 julkaistussa alle 30-vuotiaita nuoria koskevassa tutkimuksessa kerrotaan, että joka arkipäivä keskimäärin kymmenen alle 30-vuotiasta jää työkyvyttömyyseläkkeelle, kolme neljäsosaa heistä mielenterveysongelmien takia. Nuorten työkyvyttömyyseläkkeiden seurauksena valtio voi menettää verotuloina, kasvaneina sosiaalimenoina ja menetettynä työpanoksena lähes 1,2 miljardia euroa vuodessa. Myös jokainen työkyvyttömyyseläkkeelle jäänyt nuori maksaa kalliin hinnan omalla kohdallaan – syrjäytymisvaara työkyvyttömyyseläkkeellä on ilmeinen.

Suomen ylioppilaskuntien liitto ehdottaa kannanotossaan ratkaisuksi valtion panostusten lisäämistä kuntoutuspsykoterapiaan, joka Kelan tutkimuksien mukaan on hyvä keino nuorten opiskelu- ja työkyvyn palauttamiseen. Huomionarvoista nimittäin on, että nuorisotakuu, johon valtio tällä hetkellä panostaa suuria summia, ei ulotu niihin nuoriin, joilla on jo opiskelu- ja työpaikka, mutta jotka eivät voi hyvin.

Kysymyksessäni halusin tiedustella, miten hallitus aikoo varmistaa, että alle 30-vuotiaiden nuorten työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä pienenee ja aikooko se lisätä panostuksia työssäkäyvien ja opiskelijoiden kuntoutuspsykoterapiaan?

Istuntotauko on hyvää aikaa ideoida ja puuhailla valtiopäivätoimia. Jätin tällä viikolla toisenkin kirjallisen kysymyksen. Toinen kysymykseni koski koirien sähköpantoja, jotka mielestäni tulisi lainsäädännössä kieltää kokonaan. Nyt näin ei ole ja sähköpantojen avulla voidaan aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kipua ja kärsimystä. Muitakin tehokkaita koulutusmenetelmiä on ja lainsäädännön tulisi kannustaa ennen kaikkea niiden käyttöön. Eläinsuojelulakia ollaan parhaillaan uudistamassa, toivottavasti siinä sähköpannat kielletään kokonaan.

Istuntotauon viikonloput täyttyvät myös pikkuhiljaa erilaisista markkinoista ja tapahtumista. Lauantaina olen Padasjoen perinteisillä Sahtimarkkinoilla kollega Pertti ”Veltto” Virtasen kanssa Padasjoen PS:läisten kanssa. Tulkaahan moikkaamaan!

MUSTA KESKIVIIKKO 26.6.2013

Viimeisten viikkojen aikana olen käyttänyt lähinnä Ei-sanalla alkavia, lyhyitä lauseita. Tosin meidän pihamaan ohitse kulkeneet ihmiset ovat heti perään kuulleet myös kehumista, kuten ”Hyvä poika!” tai ”Hienosti pissattu!”

Ei, kyseessä ei ole talossa asuvan insinöörin jatkokoulutus, vaan lyhyiden komentojen syynä on 13-viikkoinen sileäkarvaisen noutajan pentu. Hän tutkii innokkaasti kaikkea ja ehtii joka paikkaan. Ja tekee pissat eteisen matolle, vaikka ulko-ovi kahden metrin päässä on sepposen selällään auki! Argh!

Koiranpennun opettaminen yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi vaatii pitkäjänteistä ja johdonmukaista johtajuutta. Lauman johtajan tehtävä on kantaa vastuu siitä, että jokainen tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Tehtävä ei ole aina hauskaa ja vaatii sinnikkyyttä. Esimerkiksi helpompaa olisi olla huomaamatta flattihepulin saanutta pentua, joka singahtaa häntä pystyssä ovesta ulos löytämänsä aarteen kanssa. Joka paljastuu uudeksi nahka-avokkaakseni. Jälleen Argh!

Tämän aasinsillan kautta kuntapolitiikkaan, jossa myös tarvitaan vahvaa johtajuutta.
Kunnanjohtajan pitää tehdä päätökset johdonmukaisesti ja kyetä kasaamaan pienistä paloista ehjä kokonaiskuva. Vastuu on valtava, sillä samaan aikaan huomioon pitää ottaa yli 22.000 asukkaan toiveet ja tarpeet. Onneksi meillä on Hollolassa kunnanjohtaja, joka tekee työtään sitoutuneesti ja kunnan etua ajatellen.

Taloudellisesti hyvinä aikoina kuntapäättäjän tehtävä on helpompaa; silloin hyvää voi jakaa tasaisesti. Kuntalaiset eivät juuri valita, mutta eivät herkeä kiitoskirjeitäkään lähettämään. Nyt taloudelliset haasteet ovat päällä ja ikävät päätökset eivät saa kansaa purskahtamaan hurraa-huutoihin. Hollolan taloustilanteen vakavuuden ymmärtäminen vaatii lukuihin ja rakenteisiin perehtymistä. Olenkin yllättynyt, että vuosia kunnanvaltuustossa istunut, nyt kunnanvaltuutetun työt jättänyt Seija Aakala on jo unohtanut valtuutetun työn vastuun ja alentunut tyhjien kliseiden heittelyyn lehtien palstoilla. Virheellisten tai puutteellisten tietojen levittäminen ei sekään ole ollut vastuullista toimintaa. Valtuutetuista jokainen tuntee kuntalaisten tuskan säästölistaa lukiessaan, koskevathan päätökset myös meitä ja perheitämme.

Kuntalaiset näyttivät kuntaliitosta selvittäneelle Soininvaaralle vuonna 2010 kansanäänestyksen tuloksella, mitä Hollolan henki tarkoittaa. Se on sitä, että itsenäisyyden sekä omien puolesta pidetään yhtä viimeiseen saakka - yhdessä rintamassa. Hollolan nykyiset kunnanvaltuutetut ovat sitoutuneet tekemään töitä yhteistyössä kuntalaisten sekä itsenäisen Hollolan puolesta. Töitä on tehty niin valtuustoseminaareissa kuin myös lukuisissa kokouksissa ja palavereissa. Yhdessä kunnan virkamiesten kanssa on mietitty, miten eteenpäin jatketaan. Tämän mittaluokan asioita ei ole haettu arpapelillä eikä heppoisin perustein.

Kataisen hallitus yrittää saada kuntapäättäjien housut tutisemaan vähentämällä kuntien taloudellisia mahdollisuuksia palveluiden järjestämiseen valtionosuuksia leikkaamalla. Monissa kunnissa on jo luovutettu eikä ennakoivia rakenteellisia ratkaisuja ole uskallettu tehdä. Helsingin Sanomien teettämän gallupin mukaan kan­sa­lais­ten ar­viot hal­li­tus­po­li­tii­kas­ta ja pää­mi­nis­te­ri Kataisen on­nis­tu­mi­ses­ta ovat hei­ken­ty­neet roi­mas­ti. Enää 38 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta oli si­tä miel­tä, et­tä pää­mi­nis­te­ri oli on­nis­tu­nut teh­tä­väs­sään mel­ko hy­vin tai erit­täin hy­vin.

Viime viikolla eduskunta keskusteli kuntarakennelakia koskevasta mietinnöstä yli kuuden tunnin ja 110 puheenvuoron verran. 26.6.2013 eduskunnan täysistunnossa päätetään uuden kuntarakennelain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Nähtäväksi jää, kuinka pitkä istunto siitä tulee. Samana iltana on myös Hollolan valtuuston kokous, jossa tehdään päätöksiä tulevista säästökohteista.

 

Tuo keskiviikko tulee jäämään mieleeni päivänä, jolloin aurinko ei paistanut. ARGH!

 

Kolumni julkaistu Seutunelosissa 26.6.2013.

Lukuisia äänestyksiä ja satoja puheenvuoroja

Juhannusta edeltävä viikko on ollut perinteisesti eduskunnan viimeinen istuntoviikko, mutta tänä vuonna vielä juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona viedään loppuun hallituksen esitys uudeksi kuntarakennelaiksi. Suuri valiokuntahan jatkaa kokoontumisiaan vielä heinäkuun alkuun asti.

Tällä viikolla eduskunnassa istunnot alkoivat aikaisin ja päättyivät vasta iltamyöhällä. Keskiviikkona äänestettiin yli 60 kertaa. Mukana oli muun muassa äänestykset lisätalousarvioaloitteista sekä ensimmäisestä kansalaisaloitteesta, joka olisi kieltänyt turkistarhauksen Suomessa. Eduskunnan selkeä enemmistö äänesti kansalaisaloitetta vastaan. Puheenvuoroja pidettiin istunnossa yhteensä satoja, erityisesti kuntauudistukseen ja EU-selontekoon liittyen.

Kuntarakennelaki runnotaan läpi eduskunnan

Kuntarakennelaki sai laajaa huomiota tällä viikolla. Perustuslakivaliokunta antoi lakiesityksestä erittäin kriittisen lausunnon ja viivästytti uudistuksen aikatauluja, mutta totesi kuitenkin, että laki voidaan säätää normaalissa lain säätämisjärjestyksessä. Sote-linjauksiin valiokunta ei vielä ottanut kantaa, sillä se käsittelee ainoastaan lakeja, ei linjauksia. Näin ollen samanlainen ruljanssi on edessä ensi keväänä kun sote-laki saadaan eduskuntaan ja sen perustuslaillisuutta tullaan arvioimaan samalla tavalla.

Sekä keskusta että perussuomalaiset jättivät vastalauseet hallintovaliokunnan mietintöön kuntarakennelaista ja oppositio esittääkin lakiehdotuksen hylkäämistä ja sen palauttamista parlamentaariseen valmisteluun. Näin tuskin tulee kuitenkaan tapahtumaan, sillä tuntuu, että hallituspuolueet vievät tämän maaliin keinolla millä hyvänsä, yhteistyö ei heitä juurikaan innosta. Vaaranahan tässä tietysti on, että kun näin isoja rakenneuudistuksia tehdään vain hallitusenemmistön voimin, niin koko uudistus vesittyy, kun valtasuhteet seuraavissa eduskuntavaaleissa muuttuvat. Kunnille tilanne on joka tapauksessa melko epäselvä eikä kenelläkään ole varmuutta siitä, miten uudistus lopulta tulee tapahtumaan ja tullaanko sen myötä saavuttamaan halutut tavoitteet.

Hallituksen EU-linja jäi melko avoimeksi

Lisäksi keskiviikkona käytiin keskustelu valtioneuvoston EU-selonteosta. Aika ei ehkä ollut se kaikista otollisin, sillä varsinaiselle keskustelulle oli varattu vain kolme tuntia ja muut puheenvuorot pidettiin tyhjälle salille iltamyöhällä, vaikka asia on mitä tärkein. Selonteossa EU-politiikasta hallitus toteaa, että unionin toimintaan tulevaisuudessa kohdistuu paljon kysymyksiä, ja lupaa esittää vastauksensa. Selonteko jätti kuitenkin vielä paljon asioita tarkemmin määrittelemättä.

Selonteossa todetaan, että tulevaisuuden perussopimusmuutoksia valmisteltaessa tulee arvioida muutosten todelliset tarpeet, integraation syventämisen tavoitteet sekä sen aikataulu. Selonteon mukaan pitää varmistaa muutosten hyväksyttävyys myös kansalaisten näkökulmasta. Gallupit kertovatkin että kansalaiset ovat tyytymättömiä nykyiseen linjaan esimerkiksi muiden euromaiden taloudellisesta tukemisesta: 54 prosenttia suhtautui kielteisesti ajatukseen muiden euromaiden taloudellisesta tukemisesta - heistä 38 prosenttia jopa silläkin ehdolla, että päätöksestä koituisi haittaa Suomelle ja koko euroalueelle. Kansanäänestys olisi siis paikallaan, mutta selonteon perusteella on vaikea löytää sitä linjaa, josta kansanäänestys voitaisiin järjestää. Tulevien muutosten kohdalla jää nähtäväksi ottaako tämä hallitus kansan viestin toimissaan huomioon, vai jättääkö se mielipiteet huomioimatta?

Sain puheenvuoron myös debatissa ja pääsin kysymään Eurooppa-ministeri Stubbilta onko EU-parlamentin kokouskäytäntöihin Strasbourgin osalta koskaan tulossa muutosta.

Hallituksen EU-selontekoon on nimittäin kirjattu, että EU-parlamentin hyväksyttävyyttä edistäisi se, että se kokoontuisi täysistuntoihin vain yhteen toimipaikkaan. Totesin ministerille, että olen tästä aivan samaa mieltä. Nimittäin 12 kertaa vuodessa parlamentti kerää Brysselissä tavaransa, henkilökuntansa ja rekkaralli lähtee Strasbourgiin - ja muutaman päivän kuluttua sama setti toiseen suuntaan. Ralli maksaa satoja miljoonia euroja vuodessa. EU-parlamenttikin on nykyiseen kokouskäytäntöön tyytymätön, ja sitä on yritetty lukuisin tavoin poistaa siinä onnistumatta.

Ilokseni ministeri vastasi suoraan minulle. Hän totesi, että tätä kokouskäytäntöä on vaikea poistaa, sillä jäsenmaat eivät halua saavutetuista eduistaan luopua. Jäin miettimään tämän pohjalta hieman laajemminkin, että EU:n muuttaminen ja uudistaminen kuulostaa lähinnä juhlapuheelta, jos EU:n jäsenvaltioilla ei ole todellista tahtoa muuttaa rakenteita, ellei muutoslaskua maksa joku muu. Totesinkin varsinaisen puheenvuoroni lopuksi, että kiihkotonta yhteistä keskustelua on siis syytä jatkaa siitä, voidaanko EU:ta vielä todella uudistaa vai kaatuuko se yhä lisääntyvään sopimusten viidakkoon, jota kukaan ei lopulta enää hallitse. Ja varmasti tuo keskustelu vielä jatkuukin – EU-vaalien merkeissä seuraavaksi.

Hyvää Juhannusta kaikille!

Tahti kiristyy kohti istuntotaukoa

Talvella eduskunnassa oli hiljaisempaa hallituksen esitysten osalta. Ennen maaliskuun kehysriihtä hallitukselta ei tullut esityksiä juuri lainkaan, kun odoteltiin päätöksiä uusista sopeutustoimista. Sote-uudistuksessa ei päästy oikein mihinkään. Kohti kesätaukoa tahti on kuitenkin selvästi kiristynyt. Tällä viikolla istunnot jatkuivat jo iltamyöhälle ja samaa on luvassa ensi viikolla kun asiat on vietävä päätökseen ennen kesän istuntotaukoa. Juhannuksen jälkeenkin vielä kokoonnutaan viemään kuntarakennelaki maaliin – tai viedäänkö, se selviää kunhan perustuslakivaliokunnan lausunto ja hallintovaliokunnan mietintö valmistuvat.

Koulujen työrauha on turvattava

Tiistaina lähetekeskustelussa oli koulujen työrauhalaki, joka on kevään aikana puhuttanut paljon. Myös eduskunnassa on kokoontunut puoluerajat ylittävä Työrauha kouluun -ryhmä, joka on asiantuntijoiden voimin pohtinut tätä lakiesitystä.

Onneksi pääsääntöisesti valtaosa nuorista käyttäytyy mallikkaasti ja enemmistö vanhemmista kantaa vastuuta lapsistaan ja kouluissa työ sujuu mallikkaasti. Valitettavasti useiden reaalimaailman esimerkkien vuoksi olemme kuitenkin tilanteessa, jossa opetuksen ja työrauhan turvaamiseksi on tarjottava uusia keinoja ja siksi tämä ex-opetusministeri Gustafssonin aluilleen panema lakiesitys on erittäin tervetullut.

Lakimuutoksella pyritään vaikuttamaan muun muassa koulujen työrauhaan lisäämällä perusopetuslakiin säännös kasvatuskeskustelusta, tarkentamalla lain jälki-istuntoa koskevaa säännöstä sekä täsmentämällä kurinpitokeinojen määräämiseen liittyviä toimivaltuuksia. Nämä nyt tarkennettavat kurinpitosäädökset tulevat pääasiassa koskemaan opettajia ja rehtoreita, mutta kouluissa työskentelee myös runsaasti muuta henkilökuntaa. Omassa puheenvuorossani otin esille koulunkäyntiavustajat, joiden määrä on viime vuosina ollut melko lailla kasvussa, vaikka valitettavasti monissa kunnissa on nyt jouduttukin talousvaikeuksien takia heidän määräänsä vähentämään.

Koulunkäyntiavustajat joutuvat päivittäin samoihin tilanteisiin kuin opettajat, mutta heillä ei lainsäädäntöön ole kirjattu samoja kurinpito-oikeuksia. Tein tästä aiheesta keväällä kaksi kirjallista kysymystä, joihin vastatessaan ministeri ei luvannut muutosta nykytilanteeseen koulunkäyntiavustajien asemassa yleensä tai roolissa koulun työrauhan turvaamisessa.

Tämä laki saa varmasti kuitenkin vielä kattavan valiokuntakäsittelyn ja kuulinkin, että sivistysvaliokunta aikoo vielä pohtia tuota esille nostamaani koulunkäyntiavustajien asemaa.

 

Talous ja turkistarhaus

Keskiviikkona täysistunto keskittyi valtiontalouden kehyksiin vuosille 2014–2017. Kuten lehdistä on tällä viikolla jokainen saanut lukea, Suomen talous näyttää lähivuosinakin vielä synkältä. Sitä se on Päijät-Hämeessäkin, jossa on jo pitkään ollut korkea työttömyysaste eikä sitä ole saatu viime vuosina juurikaan kohenemaan.

Työllisyyden saralla hyviä kokemuksia sen sijaan Päijät-Hämeessä on saatu mestari-kisällimallista, jonka otin esille myös kehyskeskustelun debatissa, kun varapuhemies Ravi myönsi puheenvuoron. Päijät-Hämeen mestari-kisällikokeilussa syrjäytyneille nuorille ja ammattinsa osaaville osatyökykyisille on löydetty yhteinen sävel yhdessä paikallisten yritysten kanssa. Nuoret ovat työllistyneet kesken projektin osissa tapauksia. Malli on yksilöllisempi ja siksi hieman kalliimpi kuin oppisopimus mutta lopputulema on koko yhteiskuntaa palveleva.  Hallitukselta kysyin, millä keinoin he aikovat saada työmarkkinaosapuolet mukaan talkoisiin mestari-kisälli-mallin hyödyntämisessä.

Perussuomalaiset tarjosivat tuttuun tapaan kehyskeskusteluun myös oman vaihtoehtonsa. Esitimme valtiovarainvaliokunnan mietintöön jättämässämme vastalauseessa perustellun kehysvaihtoehdon, joka sopeuttaa taloutta kehyskauden alkupuolella vähemmän kuin hallitus mutta kiristää sopeutustahtia kehyksen loppuvuosina. Tällä tavoin olisi kehyskauden lopussa valtionvelka 500 miljoonaa euroa hallituksen vaihtoehtoa vähemmän. Vaihtoehtomme keskittyy talouden kasvun ja työllisyyden tukemiseen. Emme kuitenkaan unohda pienituloisia ja työttömiä vaan lisäisimme resursseja muun muassa kunnille ja vanhusten hoitoon. Laajentaisimme veropohjaa esimerkiksi palauttamalla varallisuusveron ja verottamalla suursäätiöiden pääomatuloja. Myös puoluetuen ja eduskunnan ryhmäkanslioiden tukien tulisi olla säästökohteiden joukossa.

On huolestuttavaa, että Suomen pankin ennusteen mukaan Suomen julkinen velka nousee 62 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuonna 2015. Suhteellinen velkaantuminen ylittää silloin jo 1990-luvun laman tason ja samalla rikotaan myös EU:n kasvu- ja vakaussopimusta. Syksyllä ja myös ensi keväänä taitaa olla siis luvassa jälleen synkkä talouskeskustelu ja luultavasti hallitus tulee tekemään vielä lisää sopeutustoimia.

Keskiviikkona ja torstaina kansanedustajat vastaanottivat lähemmäs 400 samansisältöistä turkistarhausta vastustavaa sähköpostiviestiä liittyen torstaiseen salikäsittelyyn turkistarhauksen kansalaisaloitteen pohjalta. Tämä ei ehkä ollut se kaikista paras tapa toimia, jos olisi vielä halunnut muuttaa jonkun kahden vaiheilla olevan edustajan mielen. Oma kantani on, ettei turkistarhausta tule kevein perustein lopettaa, sillä valtion lompsa on tyhjä ja jokainen työllistävä mahdollisuus on tutkittava. Kehitettävää varmasti kuitenkin riittää ja eläimille on tarjottava riittävän hyvät olot. Siksi Suomessa käytössä oleva tilasertifiointijärjestelmä, jonka tavoitteena on turkiseläinkasvatuksen kehittäminen, on erittäin hyvä ja siihen pitää edelleen panostaa.

Suomen turkistuotannon arvo on lähes 400 miljoonaa vientieuroa. Se on paljon. Moni kunta saa suuren osan verotuloistaan nimenomaan turkistarhauksesta, ja jos näiden alueiden pääelinkeino lakkautetaan, niin mistä lisää työtä ja sitä kautta kunnalle verotuloja palveluiden järjestämiseen?

Perussuomalaiset ovat tehneet koko kevään töitä sekä kuntarakenne- että sosiaali- ja terveyspalveluiden-uudistuksiin liittyen. Olemme kuulleet kymmeniä asiantuntijoita. Perussuomalaisten Suomen palvelukunnat- ohjelman keskipisteessä on palveluja tarvitseva ihminen, jonka hyvinvoinnista, turvallisuudesta ja ihmisarvosta huolehditaan.

Helleviikko eduskunnassa

Tähän viikkoon kuului eduskuntatyön lisäksi useita tapahtumia maakunnassa. Maanantaina kunnanhallitus keskusteli mm. jätehuollon järjestämisestä tulevaisuudessa. Tiistaina osallistuin Lahden Ensi- ja turvakoti ry:n johtokunnan kokoukseen, keskiviikkona kokoontui Perussuomalaisten Hämeen piirin piirihallitus ja torstai-aamuna vuorossa oli Päijät-Hämeen liiton kuntakierros Hollolassa, jossa kuultiin miten säästötoimenpiteet vaikuttavat mm. Päijät-Hämeen Pelastuslaitoksen toimintaan. Ei hyvältä kuulostanut. Maakuntajohtajan kanssa puhuttiin VT12 eli Lahden eteläisen tiehankkeen suunnittelun aloittamisesta. Olin iloinen kuullessani, että pari viikkoa sitten tekemäni aloitteet eduskunnassa olivat saaneet pientä pöhinää myös ministeriössä ja asian tiimoilta oli myös maakuntaliittoon oltu ministeriöstä yhteydessä eli asia oli nytkähtänyt eteenpäin. Viime viikon perjantaina jo ministeri Kyllöseltä kuulinkin, että hän kertoi antaneensa suunnittelun aloittamiselle siunauksensa. Toivottavasti asia siis vihdoin lähtee liikkeelle.

Reissaamista oli siis tälläkin viikolla. Kuuma ilma, kiire ja puhelimessa puhuminen ei ole hyvä yhtälö; huomasin sen kun juoksin puhelin korvalla Helsingissä junaan. Junan lähdettyä liikkeelle, huomasinkin olevani Tampereen junassa, vaikka piti olla Lahteen menevässä junassa. Onneksi huomasin asian ennen Pasilan asemaa, jossa hyppäsin pois ja odotin Lahden junaa. No, ei se mitään, tekevälle sattuu.

Liikkuva poliisi lakkautetaan

Eduskunnassa tehtiin viikon aikana yksi hyvin merkittävä päätös. Enemmistön äänillä nimittäin sinetöitiin jo pitkään puhuttanut liikkuvan poliisin lakkauttaminen. Koko oppositio ja muutama hallituspuolueen poliisitaustainen edustaja äänesti esitystä vastaan. Kuuden puolueen rintama ei siis tässä asiassa ollut ihan yhtenäinen. Enkä ihmettele, sillä eihän tämä kovin hyvä kehityssuunta voi olla.

Liikenneturvallisuudessa ja esimerkiksi kuljetusalan harmaan talouden kitkemisessä liikkuvalla poliisilla on ollut hyvin merkittävä osa. On nähtävissä, että kun tehtävät sulautetaan paikallispoliisiin, joku osa-alue kärsii. Ei ehkä ihan heti, mutta kun valvonta liikenteessä vähenee, vähenee usein myös huolellisuus ja lain kuuliaisuus. On huolestuttavaa jos poliisi ei näy katukuvassa. Liikkuvalla poliisilla on ollut myös vahva kansalaisten luottamus. Toivotaan, ettei yleinen turvallisuudentunne tämän poliisin hallintorakenneuudistuksen myötä maassamme heikkene – se ei nimittäin ole niiden kaikkien tavoiteltujen säästöjen arvoista.

Säästöjä tekee valtionyhtiö Itellakin. Sain tällä viikolla vastauksen kirjalliseen kysymykseeni Itellan irtisanomisista Lahdessa. Eipä ministeri niitä juuri mitenkään pystynyt perustelemaan. Kysymyksessäni kysyin myös videokoodaustyön ulkoistamisesta Aasian maihin ja tämän osalta ministeri totesi, etteivät tehtävät ulkoistustoimenpiteet tule aiheuttamaan irtisanomisia. Jaapa jaa. Jäämme odottamaan käynnissä olevien yt-neuvotteluiden tulosta.

Pohjoismaista puolustusta ja eläinsuojeluasiaa

Torstaina en päässyt sairauden vuoksi eduskuntaan. Se harmitti. Suullisen kyselytunnin jälkeen pidettiin ajankohtaiskeskustelu pohjoismaisesta turvallisuus- ja puolustusyhteistyöstä. Tätä teemaa käsiteltiin jo huhtikuussa Tukholmassa Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa, jossa kysyin Ruotsin puolustusministeriltä Ruotsin ja Suomen yhteisistä materiaalihankinnoista.

Pohjoismaiden neuvosto on suositellut, että kaikkien maiden parlamentit pitävät kyseisen keskustelun ennen kesää ja onkin hyvä, että se onnistui myös meillä. Pohjoismainen yhteistyö on tärkeää ja sitä tulee kaikilla osa-alueilla kehittää. Mielestäni se on parempi vaihtoehto kuin EU. Puolustusyhteistyössä on peräänkuulutettu konkreettisia toimenpiteitä. Ehkä Islannin ilmavalvonnan yhteydessä järjestettävä ilmapuolustusharjoitus on askel kohti yhteistyön tiivistymistä tulevaisuudessakin. Omasta puolustuksesta on kuitenkin jokaisen maan huolehdittava itse, sitä ei saa rapauttaa. 

Niin ikään torstaina eduskunnassa keskusteltiin eläinsuojelulain muutoksesta. Keskustelua herätti lakiin kirjattu uskonnollinen teurastustapa, jossa sallitaan se, että verenlasku aloitetaan samaan aikaan kun eläin tainnutetaan. Itse en voi tätä hyväksyä enkä näe syytä, että tuo lakikirjaus pitäisi edelleen Suomen laissa säilyttää vaikka EU sen salliikin.

Valiokunta totesi mietinnössään, että kyseinen lainkohta tulisi miettiä kattavammin eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Mielestäni tätä päätöstä ei nyt kuitenkaan olisi mitään syytä lykätä ja eduskunnan päätös asiasta jo nyt varmistaisi sen, että tämä sama tullaan parhaillaan valmisteilla olevaan uuteen eläinsuojelulakiin automaattisesti kirjaamaan.

Eläinsuojelulain uudistamista toteuttavan työryhmän määräaika päättyy nimittäin vasta vuoden 2014 lopussa ja juuri keskiviikkona eduskunnan eläinsuojeluryhmän kokouksessa oli ministeriön asiantuntija kertomassa siitä, miten suuri työ tuon lain valmistelu on ja hän epäili, että ryhmä joutuu pyytämään lisäaikaa. On siis hyvin todennäköistä ettei eläinsuojelulainuudistukseen päästä käsiksi vielä tällä vaalikaudella. Tässä välissäkään eläimille ei saa aiheuttaa tarpeetonta kipua ja kärsimystä teurastuksen yhteydessä. Samanaikainen tainnutus sisältää nimittäin aina riskin siitä, että viilto tapahtuu ennen eläimen taintumista. Kun tainnutus suoritetaan etukäteen, voidaan varmistua siitä, että eläin on todella taintunut, kun verenlasku aloitetaan. Tämä kuuluu hyvään teurastuskäytäntöön.

Tule tutuksi – tavataan torilla

Lauantaina menen Lopen torille PS-kollegoiden Ismo Soukolan ja James Hirvisaaren kanssa. Nähdään siellä!