26. kesäkuuta 2013

MUSTA KESKIVIIKKO 26.6.2013

Viimeisten viikkojen aikana olen käyttänyt lähinnä Ei-sanalla alkavia, lyhyitä lauseita. Tosin meidän pihamaan ohitse kulkeneet ihmiset ovat heti perään kuulleet myös kehumista, kuten ”Hyvä poika!” tai ”Hienosti pissattu!”

Ei, kyseessä ei ole talossa asuvan insinöörin jatkokoulutus, vaan lyhyiden komentojen syynä on 13-viikkoinen sileäkarvaisen noutajan pentu. Hän tutkii innokkaasti kaikkea ja ehtii joka paikkaan. Ja tekee pissat eteisen matolle, vaikka ulko-ovi kahden metrin päässä on sepposen selällään auki! Argh!

Koiranpennun opettaminen yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi vaatii pitkäjänteistä ja johdonmukaista johtajuutta. Lauman johtajan tehtävä on kantaa vastuu siitä, että jokainen tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi. Tehtävä ei ole aina hauskaa ja vaatii sinnikkyyttä. Esimerkiksi helpompaa olisi olla huomaamatta flattihepulin saanutta pentua, joka singahtaa häntä pystyssä ovesta ulos löytämänsä aarteen kanssa. Joka paljastuu uudeksi nahka-avokkaakseni. Jälleen Argh!

Tämän aasinsillan kautta kuntapolitiikkaan, jossa myös tarvitaan vahvaa johtajuutta.
Kunnanjohtajan pitää tehdä päätökset johdonmukaisesti ja kyetä kasaamaan pienistä paloista ehjä kokonaiskuva. Vastuu on valtava, sillä samaan aikaan huomioon pitää ottaa yli 22.000 asukkaan toiveet ja tarpeet. Onneksi meillä on Hollolassa kunnanjohtaja, joka tekee työtään sitoutuneesti ja kunnan etua ajatellen.

Taloudellisesti hyvinä aikoina kuntapäättäjän tehtävä on helpompaa; silloin hyvää voi jakaa tasaisesti. Kuntalaiset eivät juuri valita, mutta eivät herkeä kiitoskirjeitäkään lähettämään. Nyt taloudelliset haasteet ovat päällä ja ikävät päätökset eivät saa kansaa purskahtamaan hurraa-huutoihin. Hollolan taloustilanteen vakavuuden ymmärtäminen vaatii lukuihin ja rakenteisiin perehtymistä. Olenkin yllättynyt, että vuosia kunnanvaltuustossa istunut, nyt kunnanvaltuutetun työt jättänyt Seija Aakala on jo unohtanut valtuutetun työn vastuun ja alentunut tyhjien kliseiden heittelyyn lehtien palstoilla. Virheellisten tai puutteellisten tietojen levittäminen ei sekään ole ollut vastuullista toimintaa. Valtuutetuista jokainen tuntee kuntalaisten tuskan säästölistaa lukiessaan, koskevathan päätökset myös meitä ja perheitämme.

Kuntalaiset näyttivät kuntaliitosta selvittäneelle Soininvaaralle vuonna 2010 kansanäänestyksen tuloksella, mitä Hollolan henki tarkoittaa. Se on sitä, että itsenäisyyden sekä omien puolesta pidetään yhtä viimeiseen saakka - yhdessä rintamassa. Hollolan nykyiset kunnanvaltuutetut ovat sitoutuneet tekemään töitä yhteistyössä kuntalaisten sekä itsenäisen Hollolan puolesta. Töitä on tehty niin valtuustoseminaareissa kuin myös lukuisissa kokouksissa ja palavereissa. Yhdessä kunnan virkamiesten kanssa on mietitty, miten eteenpäin jatketaan. Tämän mittaluokan asioita ei ole haettu arpapelillä eikä heppoisin perustein.

Kataisen hallitus yrittää saada kuntapäättäjien housut tutisemaan vähentämällä kuntien taloudellisia mahdollisuuksia palveluiden järjestämiseen valtionosuuksia leikkaamalla. Monissa kunnissa on jo luovutettu eikä ennakoivia rakenteellisia ratkaisuja ole uskallettu tehdä. Helsingin Sanomien teettämän gallupin mukaan kan­sa­lais­ten ar­viot hal­li­tus­po­li­tii­kas­ta ja pää­mi­nis­te­ri Kataisen on­nis­tu­mi­ses­ta ovat hei­ken­ty­neet roi­mas­ti. Enää 38 pro­sent­tia suo­ma­lai­sis­ta oli si­tä miel­tä, et­tä pää­mi­nis­te­ri oli on­nis­tu­nut teh­tä­väs­sään mel­ko hy­vin tai erit­täin hy­vin.


Viime viikolla eduskunta keskusteli kuntarakennelakia koskevasta mietinnöstä yli kuuden tunnin ja 110 puheenvuoron verran. 26.6.2013 eduskunnan täysistunnossa päätetään uuden kuntarakennelain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Nähtäväksi jää, kuinka pitkä istunto siitä tulee. Samana iltana on myös Hollolan valtuuston kokous, jossa tehdään päätöksiä tulevista säästökohteista.
 
Tuo keskiviikko tulee jäämään mieleeni päivänä, jolloin aurinko ei paistanut. ARGH!
 
Kolumni julkaistu Seutunelosissa 26.6.2013.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti