Jälleen kiistaa työeläkemaksujen puskureista

Suomen työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa työnantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksamilla lakisääteisillä vakuutusmaksuilla. Maksu koostuu vanhuuseläkeosasta, työkyvyttömyyseläkeosasta, tasausosasta ja muista kuluista. Kesäkuussa julkisuudessa kohistiin 90-luvulla liikaa perityistä työkyvyttömyyseläkemaksuista, joiden muodostaman puskurirahaston suuruudesta on erilaisia näkemyksiä. Suomen Yrittäjät on puhunut 1,6 miljardista ja Elinkeinoelämän keskusliitto noin 800 miljoonasta eurosta. Kun esitystä käsiteltiin eduskunnan valiokunnissa, oli asiantuntijoiden arvio noin 1,5 miljardia euroa.

Tela eli työeläkelaitosten oma etujärjestö, jonka kontolla lopullisen summan selvitysvastuu on ollut, on vastikään todennut palautettavan summan olevan vain noin 200 miljoonaa euroa. Selvityksen tehneeseen Telan laskuperustejaostoon kuuluu työeläkealan omia vakuutusmatemaatikkoja sekä sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijoita. Alhainen ja selkeästi työnantajien etujärjestöjen ja muiden asiantuntijoiden esittämistä luvuista poikkeava summa herätti epäilyksiä laskuperustejaoston puolueellisuudesta.

Tein aiheesta 18.6.2013 kirjallisen kysymyksen ministerille. Kysyin aikooko hallitus teettää puolueettoman selvityksen vai luottaako se työeläkelaitosten oman etujärjestön tekemiin laskelmiin. Tähän sosiaali- ja terveysministeri Risikko ei antanut suoraa vastausta, vaan totesi, että työmarkkinajärjestöt sopivat vakuutusmaksun tasosta ja työeläkevakuutusyhtiöt hakevat vakuutusmaksulle vahvistuksen sosiaali- ja terveysministeriöstä. Lisäksi vastauksessa todettiin, että tiedossa on jo nyt, että työeläkevakuutusmaksun tasoon kohdistuu merkittävää nousupainetta. Yleinen taloustilanne ei korotuksia sallisi, sillä yritysten kykyyn työllistää pitäisi nyt panostaa. Pitäisi ylläpitää kuluttajien ostovoimaa sekä yritysten kilpailukykyä.

Yle uutisoi jälleen viime viikolla miljardien suuruisista puskurivaroista. Tällä kertaa kyseessä oli työeläkemaksuista kerätty EMU-puskuri, jota alettiin kerätä Suomen liityttyä EMU:un 1997. Puskurin suuruus voi uutisen mukaan olla laskutavasta riippuen miljardista viiteen miljardiin.

Työnantajien etujärjestön mukaan tuota puskuria pitäisi nyt purkaa alentamalla työantajien eläkevakuutusmaksuja. Yrityksillä voisi olla paremmat mahdollisuudet pitää ihmiset töissä, jos eläkemaksuihin kuluisi vähemmän rahaa. Ainakin jos eläkemaksua nostetaan, pitäisi nosto kompensoida työnantajille ottamalla varoja puskureista. Työntekijät ovat kuitenkin eri mieltä. Työntekijöiden etujärjestön mukaan varoja ei pidä nyt käyttää, sillä niillä tulisi ensisijaisesti turvata eläkkeitä. Onko jatkossa tilanne se, että yritysten työeläkemaksukyvyn vajetta paikataan puskurirahoista, mutta työntekijä maksaa edelleen työeläkemaksuja kuten ennenkin saamatta palkankorotuksia? Eikös yhtälö mene niin, että mitä enemmän teet töitä ja saat palkkaa, sitä paremmin karttuu työeläkettä! Ei ole helppo asetelma syksyn työmarkkinaneuvotteluihin tältäkään osin.

Molemmat näkökulmat ovat ymmärrettäviä ja toivottavasti osapuolet pääsevät kaikkia tyydyttävään lopputulokseen syksyllä kun palkkaratkaisusta ja tulevista eläkkeistä neuvotellaan.  On kuitenkin huolestuttavaa, ettei ole yhteisymmärrystä edes siitä paljonko noiden puskureiden arvo on, joten jos niihin kajotaan, paljonko niistä aiotaan niistää? Jo nyt valtio kasaa 8 miljardin vuosivauhdilla velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi - aikooko hallitus nyt myös verottaa tulevien veronmaksajien eläkesaatavista? Melkoista vastuunkantoa!

Nykyinen hallitus on toimillaan saanut Suomen hankalaan tilanteeseen. Joidenkin asiantuntijoiden pelkona on esimerkiksi sote-uudistuksen kohdalla se, että luisumme yhä enemmän amerikkalaiseen suuntaan, jossa terveydenhuoltoa saavat ne, joilla on vapaaehtoinen sairauskuluvakuutus.

Sairauskuluvakuutuksen turvin kun voi käyttää yksityisen sairaanhoidon palveluita, koska perusterveydenhuolto sakkaa. Ei vakuutusyhtiö taida turhaan mainostaa, että "Saat parhaan mahdollisen hoidon jonottamatta!" Samanlaista kehitystä en soisi näkevän eläkkeissä, että vain vakuutuksella voi saada hyvän eläkkeen, kun eläkepuskureihin kerätyt rahat onkin käytetty johonkin muuhun.

Kukaan tuskin toivoo näkevänsä tätä hyvinvointivaltiomme suuntana, mutta on kuitenkin aiheellista kysyä, olemmeko menossa suuntaan, jossa vakuutusyhtiöt keräävät isot rahat myymällä sekä vapaaehtoisia eläkevakuutuksia että terveydenhuoltovakuutuksia? Miten käy niiden ihmisten, joilla ei ole taloudellisesti mahdollisuuksia maksaa itselleen vapaaehtoista eläkevakuutusta tai ottaa vapaaehtoista sairaskuluvakuutusta? Kuten jo monesti on todettu, hyvinvointiyhteiskuntamme on jo hyvää vauhtia matkalla pahoinvointiyhteiskunnaksi.