Lauantaina nähdään Hämeenlinnan Elomessuilla ja Anianpellon markkinoilla

 

MIKSI SE ETELÄN LIKKA HUITOO?

Tilastokeskuksen Suomalaisten matkailu -tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 5718 iältään 15–84-vuotiasta suomalaista. 4.6.2013 julkaistun tutkimuksen mukaan tämän vuoden tammi-huhtikuun aikana suomalaiset tekivät koti- ja ulkomailla lähes 12 miljoonaa vapaa-ajan-, työ- ja kokousmatkaa.

Ulkomaille tehtiin tammi-huhtikuussa 2,3 miljoonaa vapaa-ajanmatkaa. Kotimaan yöpymisen sisältäneitä vapaa-ajanmatkoja tehtiin noin 7,4 miljoonaa. Näistä oli ilmaismajoitusmatkoja 5,5 miljoonaa ja maksullisessa majoituksessa yövyttiin 1,9 miljoonaa kertaa.

Itse olen löytänyt kotimaan matkailun oikeastaan vasta muutamia vuosia sitten. Etelän likkana olin aina ajatellut, ettei Lapissa ole kuin Offin hyttysmyrkky -mainoksessa esiteltyjä hyttysiä.  Joten mitäpä sinne etelän likka huitomaan? Vuoden 2009 kesänä päätin kuitenkin kohdata yhden ennakkoluuloistani ja lähdimme Saariselälle. Kävimme Nuorgamissa saakka – siellä EU:n pohjoisimmassa pisteessä. Olin innoissani eksoottisista poroista ja maisemista. Reissusta jäi pieni Lapin hulluus itämään.

Tänä kesänä lähdimme katsomaan maailmaa Suomi-neidon käsivarressa. Ensin Kittilään ja Levi-tunturin maisemiin. Yllätyin hiljaista menoa; useat paikat olivat kiinni ja avautuisivat vasta elokuussa. Mitäh - eikö heinäkuu ollutkaan suomalaisten lomakuukausi? Noh, jos kuitenkin joku lappilainen matkamuisto? Avoinna olevat kaupat pursusivat hämmästyksekseni persoonatonta sisustuskrääsää – sitä samaa jota saan kotona Robbarista. Ilokseni löysin vihdoin paikallisten yrittäjien tuotteita. Ostin puukon ja muutamia muita tuotteita tuliaisiksi - vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan. Sitten halusimme paikallista ruokaa. Poronkäristystä ehkä? Ei löytynyt. Pitsaa ja kanansiipiä olisi sen sijaan ollut tarjolla. Siis niissä ravintoloissa, jotka huomasin olevan auki.

Halusimme myös lähettää postikortteja paikallisista Kittilän tai Levin maisemista. Niitä ei myyty paikallisessa postikonttorissakaan. Lopulta K-kaupasta löytyi Levi-aiheisia kortteja. Entä Lappi-aiheisia postimerkkejä? Jälleen vaikea tehtävä. Etsintä tuotti tulosta: noitarumpu-aiheinen postimerkki oli huitovasta etelän likasta varsin eksoottinen.

Kävimme myös Levi-tunturilla ja löysimme parikin kahvila-ravintolaa. Suljettuina. Istuimme kahvilan tyhjällä terassilla, söimme omia eväitä ja nautimme maisemista. Kahvi ja pulla olisi maistunut.

Seuraavaksi Saana-tunturille. Olimme varmoja, että siellä nauttisimme vihdoin poronkäristystä ja Haltin häiden tunnelmasta. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun Kilpisjärvellä ensimmäiset kyltit kirkuivat pitsaa ja hampurilaisia! Noh, söimme siis jälleen omia eväitä tyhjällä levähdysalueella. Kastoimme varpaat raikkaaseen Kilpisjärveen. Sielu nautti unohtumattoman kauniista maisemasta;  tunturit piirtyivät  kristallinkirkkaan järven pintaan, aurinko leiskui loihtien Kilpisjärven pohjan kivet ja oksat lähes eläviksi. Tunnelma oli lähes täydellinen. (Kahvi ja pulla olisivat jälleen maistuneet).

Kävimme tietysti Saana-tunturilla. Huikeat maisemat veivät etelän likan ajatukset Haltin häihin, joiden tarinasta olisi ollut kiva lukea, mutta valitettavasti rinteen info-kyltit olivat vettyneet ja tippuneet maahan. Palasimme janoisina takaisin autolle. Lienee turha mainita, ettei parkkialueilla ollut minkäänlaista matkamuistomyymälää tai kahvilayrittäjää. Kahvihammasta kolotti taas.

Kilpisjärveltä löytyi kuitenkin Retkeilykeskus, josta ostin Kilpisjärvi- ja Saana-tunturi -aiheisia kortteja etelän huitojille lähetettäviksi. Kysyin Lappi-aiheisia postimerkkejäkin. No ihme: ei ollut. Esittelin Kittilästä ostamiani noitarumpu-merkkejä ja sain lapin likaltakin ihastuneita kommentteja: ei ollut aiemmin sellaisia nähnyt!

Sitten huomasin pienen ilmoituksen veneretkestä Kolmen valtakunnan yhteiselle rajalle. Sinne siis! Puolen tunnin venematka ja kolmen kilometrin patikointi. Kaunis paikka – ei tungosta. Kahville ja pullalle olisi ollut tilausta ja olisin voinut sen postikortinkin ostaa… Oli vain autiot penkit ja pöytä. Siis omat eväät esiin. Jälleen kerran.

Tämän reissun kokemuksella meillä suomalaisilla on mielestäni vielä paljon tehtävää, jos haluamme piristää matkailualaa ja lisätä työpaikkoja. Ja sitä kautta pitää myös syrjäseutuja asuttuina. Jokaisessa maakunnassa on varmasti jotain omaperäistä ja eksoottista, joka kiehtoo muualta tulevia. Omia vahvuuksia ei ehkä itse huomata tai arvosteta, joten ne jäävät käyttämättä. Meillä on oikeus olla ylpeitä suomalaisesta kulttuurista ja sen tuotteista. Nyt jos koskaan tarvitaan elvyttäviä ideoita, niitä pieniäkin. Niin kotimaan kuin ulkomaankin matkailijoille on tarjottava paikallisia palveluita ja tuotteita.

Saana poroineen, Malla hoitamassa askareitaan kodassa - ehkäpä hieman joikaustakin ja nokipannukahvia kuksasta. Eli ripaus salaperäisyyttä, ropsaus todellisuutta ja ennen kaikkea aimo annos aitoa tunnetta; niistä ne mieliin painuvat muistot matkailijoille syntyvät.

Etelän likka huitoi ilmaa, sillä hyttyset ja mäkäräiset kuuluvat Lapin(kin) luontoon ja aitoon tunnelmaan. Huolimatta edellä esitetystä kritiikistä, suosittelen kotimaan matkailua läpi vuoden meille kaikille!

 

Kolumni julkaistu perjantaina 9. elokuuta Itä-Häme -lehdessä.

Jälleen kiistaa työeläkemaksujen puskureista

Suomen työeläkkeet rahoitetaan pääasiassa työnantajien, työntekijöiden ja yrittäjien maksamilla lakisääteisillä vakuutusmaksuilla. Maksu koostuu vanhuuseläkeosasta, työkyvyttömyyseläkeosasta, tasausosasta ja muista kuluista. Kesäkuussa julkisuudessa kohistiin 90-luvulla liikaa perityistä työkyvyttömyyseläkemaksuista, joiden muodostaman puskurirahaston suuruudesta on erilaisia näkemyksiä. Suomen Yrittäjät on puhunut 1,6 miljardista ja Elinkeinoelämän keskusliitto noin 800 miljoonasta eurosta. Kun esitystä käsiteltiin eduskunnan valiokunnissa, oli asiantuntijoiden arvio noin 1,5 miljardia euroa.

Tela eli työeläkelaitosten oma etujärjestö, jonka kontolla lopullisen summan selvitysvastuu on ollut, on vastikään todennut palautettavan summan olevan vain noin 200 miljoonaa euroa. Selvityksen tehneeseen Telan laskuperustejaostoon kuuluu työeläkealan omia vakuutusmatemaatikkoja sekä sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijoita. Alhainen ja selkeästi työnantajien etujärjestöjen ja muiden asiantuntijoiden esittämistä luvuista poikkeava summa herätti epäilyksiä laskuperustejaoston puolueellisuudesta.

Tein aiheesta 18.6.2013 kirjallisen kysymyksen ministerille. Kysyin aikooko hallitus teettää puolueettoman selvityksen vai luottaako se työeläkelaitosten oman etujärjestön tekemiin laskelmiin. Tähän sosiaali- ja terveysministeri Risikko ei antanut suoraa vastausta, vaan totesi, että työmarkkinajärjestöt sopivat vakuutusmaksun tasosta ja työeläkevakuutusyhtiöt hakevat vakuutusmaksulle vahvistuksen sosiaali- ja terveysministeriöstä. Lisäksi vastauksessa todettiin, että tiedossa on jo nyt, että työeläkevakuutusmaksun tasoon kohdistuu merkittävää nousupainetta. Yleinen taloustilanne ei korotuksia sallisi, sillä yritysten kykyyn työllistää pitäisi nyt panostaa. Pitäisi ylläpitää kuluttajien ostovoimaa sekä yritysten kilpailukykyä.

Yle uutisoi jälleen viime viikolla miljardien suuruisista puskurivaroista. Tällä kertaa kyseessä oli työeläkemaksuista kerätty EMU-puskuri, jota alettiin kerätä Suomen liityttyä EMU:un 1997. Puskurin suuruus voi uutisen mukaan olla laskutavasta riippuen miljardista viiteen miljardiin.

Työnantajien etujärjestön mukaan tuota puskuria pitäisi nyt purkaa alentamalla työantajien eläkevakuutusmaksuja. Yrityksillä voisi olla paremmat mahdollisuudet pitää ihmiset töissä, jos eläkemaksuihin kuluisi vähemmän rahaa. Ainakin jos eläkemaksua nostetaan, pitäisi nosto kompensoida työnantajille ottamalla varoja puskureista. Työntekijät ovat kuitenkin eri mieltä. Työntekijöiden etujärjestön mukaan varoja ei pidä nyt käyttää, sillä niillä tulisi ensisijaisesti turvata eläkkeitä. Onko jatkossa tilanne se, että yritysten työeläkemaksukyvyn vajetta paikataan puskurirahoista, mutta työntekijä maksaa edelleen työeläkemaksuja kuten ennenkin saamatta palkankorotuksia? Eikös yhtälö mene niin, että mitä enemmän teet töitä ja saat palkkaa, sitä paremmin karttuu työeläkettä! Ei ole helppo asetelma syksyn työmarkkinaneuvotteluihin tältäkään osin.

Molemmat näkökulmat ovat ymmärrettäviä ja toivottavasti osapuolet pääsevät kaikkia tyydyttävään lopputulokseen syksyllä kun palkkaratkaisusta ja tulevista eläkkeistä neuvotellaan.  On kuitenkin huolestuttavaa, ettei ole yhteisymmärrystä edes siitä paljonko noiden puskureiden arvo on, joten jos niihin kajotaan, paljonko niistä aiotaan niistää? Jo nyt valtio kasaa 8 miljardin vuosivauhdilla velkaa tulevien sukupolvien maksettavaksi - aikooko hallitus nyt myös verottaa tulevien veronmaksajien eläkesaatavista? Melkoista vastuunkantoa!

Nykyinen hallitus on toimillaan saanut Suomen hankalaan tilanteeseen. Joidenkin asiantuntijoiden pelkona on esimerkiksi sote-uudistuksen kohdalla se, että luisumme yhä enemmän amerikkalaiseen suuntaan, jossa terveydenhuoltoa saavat ne, joilla on vapaaehtoinen sairauskuluvakuutus.

Sairauskuluvakuutuksen turvin kun voi käyttää yksityisen sairaanhoidon palveluita, koska perusterveydenhuolto sakkaa. Ei vakuutusyhtiö taida turhaan mainostaa, että "Saat parhaan mahdollisen hoidon jonottamatta!" Samanlaista kehitystä en soisi näkevän eläkkeissä, että vain vakuutuksella voi saada hyvän eläkkeen, kun eläkepuskureihin kerätyt rahat onkin käytetty johonkin muuhun.

Kukaan tuskin toivoo näkevänsä tätä hyvinvointivaltiomme suuntana, mutta on kuitenkin aiheellista kysyä, olemmeko menossa suuntaan, jossa vakuutusyhtiöt keräävät isot rahat myymällä sekä vapaaehtoisia eläkevakuutuksia että terveydenhuoltovakuutuksia? Miten käy niiden ihmisten, joilla ei ole taloudellisesti mahdollisuuksia maksaa itselleen vapaaehtoista eläkevakuutusta tai ottaa vapaaehtoista sairaskuluvakuutusta? Kuten jo monesti on todettu, hyvinvointiyhteiskuntamme on jo hyvää vauhtia matkalla pahoinvointiyhteiskunnaksi.