KUNTALIITOS – PANDORAN LIPAS?

Viimeiset vuodet ovat Lahden seudulla menneet kuntaliitosselvityksen tunnelmissa. Paljon tunteita, lukuja, arvioita sekä vakuutteluja puolin ja toisin on heitelty ilmaan. Salpausselän kuntajakoselvitys saa kliimaksinsa kuntien valtuustojen käsittelyssä 29. syyskuuta.

 

Paljasjalkaisena lahtelaisena, lapsuuteni ja nuoruuteni Lahdessa viettäneenä, Lahti ja lahtelaiset ihmiset ovat minulle rakkaita. Hollolassa aikuisiän asuneena ja lapseni kasvattaneena, Hollola ja hollolalaiset ovat minulle rakkaita. Saamani palautteen sekä yleisen keskustelun perusteella tunnelma on puolin ja toisin erittäin painostava. Hollolalaiset saavat tuta lahtelaisilta olevansa ikäviä ihmisiä, jotka suorastaan ryöstävät lahtelaiset kulttuuripalvelut tai lukiopaikat. Hollolalaiset puolestaan pahoittavat syytöksistä mielensä ja toteavat, että pelkästään lahtelaisten omilla voimilla ei esimerkiksi kulttuuripalveluita pystyttäisi ylläpitämään. Ilmassa ei ole suuren urheilujuhlan tuntua, ellei sitten oteta lukuun Suomi-Ruotsi -ottelun tunnelmaa... Olen iloinen, että molemmissa paikoissa asuu ihmisiä, jotka suhtautuvat asuinpaikkaansa syvällä kotiseuturakkaudella. Olen nimittäin viimeiset kolme vuotta viettänyt kaksoiselämää ja asunut viikot Helsingissä. Siellä en ole mistään kotoisin – eikä tunnu olevan kovin moni muukaan.

 

Hollolan kuntaliitoskuulemisessa kuntalaisten mielipide oli vankasti edelleen liitosta vastaan ja itsenäisen Hollolan puolesta. Kuntaliitosselvittäjien mukaan Hollola on selvityskunnista ainoa, joka on jo tehnyt tarvittavat, kipeätkin sopeuttamistoimet. Muilla kunnilla ne ovat pääosin vasta edessä. Lahdessa päättäjät miettivät päivittäin mistä leikataan tai säästetään. Kokemuksesta voin sanoa, etten todellakaan kadehti lahtelaisten päättäjien tilannetta; kuntalaisiin osuvat säästötoimenpiteet eivät ole helppoja tehdä eikä perustella. Esimerkkinä vaikkapa vaikeavammaisen henkilön matkustusoikeus, jota rajoitettiin Lahdessa. Hollolassa rajoitusta ei ole tehty.

 

Helsingistä käsin olen kansanedustajan työssäni katsonut omaa maakuntaani kolmannesta kulmasta. Päijät-Hämeen maakunta tarvitsee valovoimaisuutta ja vahvaa yhteistuumaisuutta päihittääkseen muut maakunnat. Meidän täytyy pystyä houkuttelemaan uusia yrittäjiä luomaan uusia työpaikkoja, jotta saisimme lisää palveluiden veronmaksajia.

 

Tällä hetkellä tunnelma tuntuu kuitenkin siltä kuin Pandoran lipas olisi avattu. Pandoran lippaaksi verrataan nimittäin asioita, joita ei kannattaisi kokeilla, koska siitä seuraa ikävyyksiä.

 

Kävipä syyskuussa miten tahansa, kuntapäättäjät toimivat esimerkkeinä kuntalaisille. Jokaisen päättäjän on pystyttävä siirtämään ikävät asiat takaisin Pandoran lippaaseen ja mentävä eteenpäin. Työtä on jatkossa tehtävä yhdessä paremmin ja tehokkaammin kuin tähän saakka. Siihen työhön kuntalaiset ovat meidän valinneet ja sitä he meiltä odottavat.

Kirjoitus julkaistu Etelä-Suomen sanomien mielipidepalstalla 25.8.2014.