KUNTALIITOS – PANDORAN LIPAS?

Viimeiset vuodet ovat Lahden seudulla menneet kuntaliitosselvityksen tunnelmissa. Paljon tunteita, lukuja, arvioita sekä vakuutteluja puolin ja toisin on heitelty ilmaan. Salpausselän kuntajakoselvitys saa kliimaksinsa kuntien valtuustojen käsittelyssä 29. syyskuuta.

 

Paljasjalkaisena lahtelaisena, lapsuuteni ja nuoruuteni Lahdessa viettäneenä, Lahti ja lahtelaiset ihmiset ovat minulle rakkaita. Hollolassa aikuisiän asuneena ja lapseni kasvattaneena, Hollola ja hollolalaiset ovat minulle rakkaita. Saamani palautteen sekä yleisen keskustelun perusteella tunnelma on puolin ja toisin erittäin painostava. Hollolalaiset saavat tuta lahtelaisilta olevansa ikäviä ihmisiä, jotka suorastaan ryöstävät lahtelaiset kulttuuripalvelut tai lukiopaikat. Hollolalaiset puolestaan pahoittavat syytöksistä mielensä ja toteavat, että pelkästään lahtelaisten omilla voimilla ei esimerkiksi kulttuuripalveluita pystyttäisi ylläpitämään. Ilmassa ei ole suuren urheilujuhlan tuntua, ellei sitten oteta lukuun Suomi-Ruotsi -ottelun tunnelmaa... Olen iloinen, että molemmissa paikoissa asuu ihmisiä, jotka suhtautuvat asuinpaikkaansa syvällä kotiseuturakkaudella. Olen nimittäin viimeiset kolme vuotta viettänyt kaksoiselämää ja asunut viikot Helsingissä. Siellä en ole mistään kotoisin – eikä tunnu olevan kovin moni muukaan.

 

Hollolan kuntaliitoskuulemisessa kuntalaisten mielipide oli vankasti edelleen liitosta vastaan ja itsenäisen Hollolan puolesta. Kuntaliitosselvittäjien mukaan Hollola on selvityskunnista ainoa, joka on jo tehnyt tarvittavat, kipeätkin sopeuttamistoimet. Muilla kunnilla ne ovat pääosin vasta edessä. Lahdessa päättäjät miettivät päivittäin mistä leikataan tai säästetään. Kokemuksesta voin sanoa, etten todellakaan kadehti lahtelaisten päättäjien tilannetta; kuntalaisiin osuvat säästötoimenpiteet eivät ole helppoja tehdä eikä perustella. Esimerkkinä vaikkapa vaikeavammaisen henkilön matkustusoikeus, jota rajoitettiin Lahdessa. Hollolassa rajoitusta ei ole tehty.

 

Helsingistä käsin olen kansanedustajan työssäni katsonut omaa maakuntaani kolmannesta kulmasta. Päijät-Hämeen maakunta tarvitsee valovoimaisuutta ja vahvaa yhteistuumaisuutta päihittääkseen muut maakunnat. Meidän täytyy pystyä houkuttelemaan uusia yrittäjiä luomaan uusia työpaikkoja, jotta saisimme lisää palveluiden veronmaksajia.

 

Tällä hetkellä tunnelma tuntuu kuitenkin siltä kuin Pandoran lipas olisi avattu. Pandoran lippaaksi verrataan nimittäin asioita, joita ei kannattaisi kokeilla, koska siitä seuraa ikävyyksiä.

 

Kävipä syyskuussa miten tahansa, kuntapäättäjät toimivat esimerkkeinä kuntalaisille. Jokaisen päättäjän on pystyttävä siirtämään ikävät asiat takaisin Pandoran lippaaseen ja mentävä eteenpäin. Työtä on jatkossa tehtävä yhdessä paremmin ja tehokkaammin kuin tähän saakka. Siihen työhön kuntalaiset ovat meidän valinneet ja sitä he meiltä odottavat.

Kirjoitus julkaistu Etelä-Suomen sanomien mielipidepalstalla 25.8.2014.

Poliittisella taivaalla yhä synkempää

Heinäkuu on hellinyt suomalaisia helteillä ja itsekin olen saanut vetää henkeä ja rauhoittua mökillä sekä viettää aikaa perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa. Suomessa järjestetään paljon hienoja kesätapahtumia. Itse kävin mm. Padasjoella, Sysmässä, Hämeenkoskella, Asikkalan Rutalahdessa sekä Hämeenlinnan ja Lahden markkinoilla. Hollolan keskiaikatapahtuma oli jälleen todella huikea kokemus! Myöskään Heinolan kesäteatteri tai Lahden uuden kesäteatterin esitys Messilässä eivät tänäkään vuonna tuottaneet pettymystä!

Loppuviikosta olin Kotkassa Vapaa Pohjola  -ryhmän kesäkokouksessa. Vapaa Pohjola on Perussuomalaisten ja Tanskan kansanpuolueen yhteinen puolueryhmä Pohjoismaiden neuvostossa.

Eduskunta palaa kesän istuntotauolta viimeistään syyskuun alussa. Synkät pilvet ovat kuitenkin Suomen poliittisella taivaalla ja todella mustia pilviä ja ukkosmyrskyjä on odotettavissa.  Puhemies saattaakin kutsua Venäjän asettamien elintarvikkeiden tuontikieltojen myötä eduskunnan koolle jo aikaisemmin. Tilanne on erityisen vakava, eikä Suomessa näytä vallitsevan yhtenäistä linjaa siitä, mikä Suomen rooli on EU:n ja Venäjäpakotteiden välissä. Pääministeri Stubb on aiemmin kesällä sanonut, ettei pakotteista ole odotettavissa suuria haittavaikutuksia Suomen taloudelle. Etlan Markku Kotilainen on puolestaan kommentoinut päin vastaista. Torstaina Valio ilmoitti, että sen Venäjälle menevä tuotanto on pysäytetty. Liikevaihdon suuruus on ollut n. 400 miljoonaa euroa. Pääministeriltä ei sen sijaan herunut torstaina kommentteja Venäjäpakotteista. Mielenkiinnolla odotamme, millaisen selfien ja twiitin tänään perjantaina pääministeriltä saamme?!

Entä sitten voimmeko pyytää helpotuksia EU:n taholta Suomen taloutta kohtuuttomasti vaikuttavista Venäjäpakotteista? Siitäkään ei tunnu olevan yhteistä säveltä; STT:n mukaan presidentti Niinistö on sitä mieltä, ettei Suomi voi pyytää helpotuksia pakotteisiin Suomen osalta, vaan Suomi seisoo yhteisessä rintamassa muun EU:n kanssa. Eurooppa-ministeri Toivakka puolestaan kommentoi puolestaan, että näistä asioista voitaisiin neuvotella. Hallituksen toiminta ei ulospäin näytä erityisen yhtenäiseltä.

Syksyn tärkein asia on ensi vuoden budjetti. Käsittelyssä tullaan varmasti käymään kiivasta keskustelua. Hallituspuolueiden julkisuudessa käymät keskustelut antavat jo viitteitä siitä, ettei työ hallituksessa tässäkään asiassa ole sopuisaa.

Valtiovarainministeriö julkaisi budjettiehdotuksen verkkosivuillaan, mutta veti sen takaisin tehdäkseen siihen sisältömuutoksia. Tällainen toiminta ei anna uuden valtiovarainministerin toimista erityisen luotettavaa kuvaa.

Hallitus kikkailee tarpeettomasti. Ensin lapsilisistä leikataan ja sitten niihin ehdotetaan verovähennyksiä, samoin eläkeläisten indeksejä leikataan ja sitten eläketulovähennystä korotetaan. Sitten kehutaan, että pidetään pienituloisista huolta ja nostetaan heidän ostovoimaansa, mutta samalla kuitenkin korotetaan välttämättömien kulutushyödykkeiden, kuten sähkön verotusta.

Esimerkiksi monet eläkeläiset kamppailevat jo nyt jokapäiväisen toimeentulonsa kanssa. Eräs eläkeläisrouva kertoi menevänsä usein nälkäisenä nukkumaan. Sosiaalihuollon luukulle menon kynnys on korkea ja jos sinne on mennyt, vastaus on ollut tyly: ei tipu!

Kesäjuttuja mediassa

Etelä-Suomen sanomat haastatteli minua heinäkuun lopussa naispoliitikkojen kohtaamasta ulkonäköarvostelusta. Entinen liikenneministeri Merja Kyllönen oli avannut aiheesta keskustelun. Totesin toimittajalle, että tunnistan ilmiön. Arvostelua ei kuitenkaan kannata jäädä suremaan eikä sitä ole ihan liiaksi asti omalla kohdallani onneksi ollutkaan. Tärkeintä on olla aidosti oma itsensä ja tehdä työnsä hyvin. Tosin harmittaa jos vain ulkonäköä arvostellaan ja tehdystä työstä ei mainita sanallakaan.

Tällä viikolla ESS:n toimittaja kysyi sosiaalisen median käytöstäni. Juttuun haastateltiin alueemme kunnanvaltuutettuja. Itse käytän lähinnä facebookkia. Facebookissa yhdistelen sekä työhön että että vapaa-aikaani liittyviä asioita, sillä fb sopii hyvin ajatusten ja mielipiteiden kepeämpään vaihtoon. Parhaiten yhteyden työasioissa saa kuitenkin sähköpostin ja puhelimen välityksellä; virallisia työasioita ei hoideta facebookin kautta. Twitterin käyttöönottokin on edessä nyt syksyllä.

Näillä ajatuksilla kohti syksyä!

Love Should Be Equal and Kind

Everyone must have a right to physical integrity. Too often we read from the papers that that target is not met yet. Especially women and girls still face violence far too often. Globally, we have a lot to do in order to improve the status of women and to diminish violence, and the issue must not be neglected here in Finland either. Equality and mutual respect in families and partnerships are vital human rights.


71 per cent of domestic and intimate partner violence falls on women, 15 per cent on men, and the rest on children under the age of 15. Every year, more than 20 women die due to domestic violence which is a problem in every age group and social class.

In the Finnish Equality Act, it is stated (2 §) that the stipulations are not applied to family members or other intimate relationships. Equality inside the family is defined mainly by the combination of tradition, culture, and social environment. In some cases, equality is not respected in the family, and it may be replaced by violence. That is always serious and, in some situations, people are in need for a refuge; a safe house.

Safe houses are meant for people who have met – or have been threatened with – domestic violence and who need support to recover and a temporary place to live. There is a safe house in 12 Finnish towns. Both women and men can come to the safe house – alone or with children – any time, day and night. Safe houses also provide counselling by phone and advise how to deal with domestic violence.

It has been noticed widely that safe houses are an effective way to prevent domestic violence. Financing has been hanging in the balance for a long time due to economic difficulties in many municipalities, but soon social and healthcare reform will change the structure and economic framework of the safe houses. Hopefully we are on the right track.

Personally, I do voluntary work in the board of the local safe house. Volunteers are an indispensable resource and I have found the work very rewarding and valuable. Safe houses help and take care also of the children who are often neglected in the cases of domestic violence. Adults have to remember that even though children adapt quite well to new situations, every incident leaves a memory trace.

Last year, the World Economic Forum (WEF) scrutinised the status of equality in 136 countries. They looked into male and female participation in politics, economic equality, and access to education and health care, and gave each country a grade. According to the WEF, the status of women is poor in the Middle East, North Africa, and especially in Yemen, and equality has not increased in those areas.

The same report shows that Finland is the second best country in the world as far as gender equality is concerned. Despite our good placing, we still have work to do.

Kolumni julkaistu Helsinki Times lehdessä 3.7.2014.

Marionettihallitus?

Suomi sai tällä viikolla uuden hallituksen. Vaihtuvuutta onkin tämän vaalikauden aikana riittänyt. Pääministeri Katainen on jankuttanut vastuunkannosta viimeiset kolme vuotta. Mitä se on ollut? Ministeriaitiossa on käynyt melkoinen turbulenssi. Alkuperäisistä 19 ministeristä on jäljellä 7, joista alkuperäisellä ministerimandaatilla taitaa työskennellä enää 5. Vastuunkanto ei ole ollut erityisen muodikasta.

Nyt maanantaina uusi pääministeri Stubb teki uusimmat ministerimuutokset. Kansalaisilta tulleen palautteen mukaan näyttää siltä, että tälläkään hallituksella ei ole kansan luottamusta. Ilmassa leijuukin vahvasti mielikuva, että tämä on kumileimasinhallitus, jossa ammattitaitoiset virkamiehet leikkivät ministerimarioneteilla.

Tiistaina eduskunnassa keskusteltiin Stubbin uuden hallituksen ohjelmasta. Esitimme kiitosta niistä asioista, jotka sen ansaitsivat. Olemme useissa varjobudjeteissa esittäneet teollisuutta rasittavasta windfall-verosta luopumista. EU:n komissiokaan ei veroa hyväksynyt, joten nyt hallitus otti onkeensa ja päätti luopua siitä. Hyvä näin, mutta edelleen yritykset saavat olla varpaillaan, sillä uuden hallituksen ohjelmassa väläytettiin jo tämän veron tuoton korvaamista uusilla ympäristö- tai kulutusveroilla.

 

Työ ja työllisyys ovat Perussuomalaisille tärkeitä peruspilareita. Kanta- ja Päijät-Hämeen alueen tuoreet työttömyysluvut ovat huolestuttavia ja kaukana hallituksen asettamista tavoitteista. Hämeen työ- ja elinkeinotoimistossa oli tämän vuoden toukokuun lopussa yli 22 000 työtöntä työnhakijaa eli lähes 12 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Lähes poikkeuksetta työttömyysluvut ovat Hämeen seudulla suurempia kuin muualla Suomessa. Esimerkiksi työttömien työnhakijoiden määrä oli Hämeessä 12,3 % työvoimasta kun luku koko Suomessa on 11,5. Alle 25-vuotiaiden työttömien % -osuus alle 25-vuotiaasta työvoimasta oli toukokuun lopussa Hämeessä 16,5 % ja koko maassa 14,0 %. Maakunnat odottavat nyt hallitukselta tositoimia eivätkä vain kauniita korulauseita. Kevään istuntokauden päätteeksi jätin vielä tästä aiheesta kirjallisen kysymyksen.

 

Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vain vajaat 10 kuukautta aikaa. Uuden hallituksen ohjelma on selkeästi vain vaaleja varten tehty. Käsittelyssä olevasta ohjelmasta nimittäin puuttuvat numeromääräiset mittarit. Siinä ei myöskään kerrota, milloin tavoitteiden saavuttamisesta tehtäisiin väliaikaraportointi. Se on melkoisen ympäripyöreä kokonaisuus täynnä kauniita lauseita.

Lapsiperheille ei helpotusta

Uuden pääministerin ja uuden valtiovarainministerin kevään aikana vaalipuheissaan esittämät kannanotot antoivat hieman toivoa lapsiperheille siitä, että kevään kehysriihessä tehty 110 miljoonan lapsilisäleikkaus peruttaisiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Lapsiperheiden tukemiseksi valmistellaan nyt verovähennysjärjestelmään muutosta, jolla tuota järjetöntä leikkausta edes vähän yritetään korjata. Mutta konkreettista esitystä tästä ei vielä ole, joten nähtäväksi jää, miten tämä käytännössä toteutetaan ja ketä se hyödyttää.

Myöskään pienituloisille eläkeläisille ei ole tämän hallituksen aikana luvassa helpotusta. Vaikka hallitusohjelma alkaakin tutuilla lauseilla siitä, että hallituksen painopistealueita ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen.

Köyhyysraja on hieman yli 1 000 euroa kuukaudessa. Tällaisista tuloista moni eläkeläinen näkee vain päiväunta. Ansio- ja inflaatiotarkistukset eivät tuo helpotusta perusturvan varassa elävien ostovoimaan. Indeksien jäädyttämisen seurauksena eläkeläisten ostovoimansa laskee. Köyhyys ja sitä kautta turvattomuus sekä huoli huomisesta lisääntyvät entisestään. On muistettava, että indeksijäädytys heijastuu eläkkeen tulotasoon koko eliniän. Kun ja jos indeksijäädytyksen jälkeen palataan indeksitarkistuksiin, on eläkkeen lähtötaso jo valmiiksi alhaisempi.

Oppivelvollisuusiän järjetön nosto

SDP sai pitää ohjelmassa lempilapsensa: oppivelvollisuusiän noston. Tätä asiaa ovat lukuisat asiantuntijat ja päähallituspuolue kokoomuksenkin edustajat kritisoineet. Jos uusi valtiovarainministeri Rinne olisi ollut eilisen puheenvuoroni aikaan vielä paikalla, olisin kysynyt, miten hän aikoo varmistaa, että oppivelvollisuusiän nosto pystytään toteuttamaan vain siihen varatulla 15 miljoonalla eurolla, sillä osa asiantuntijoista on veikannut kustannuksien nousevan jopa 100 miljoonaan euroon. Ja hyvä olisi tietää hallituksen suunnitelmat myös siinä vaiheessa jos huomataan, että 15 miljoonaa euroa ei uudistuksen toteuttamiseen riitä – perutaanko se? Ja jos se perutaan vain osittain, niin miltä osin se perutaan ja missä vaiheessa jarrua painetaan, vauhtisokeus kun voi usein yllättää uudet kuljettajat.

Arviot siitä, miten oppivelvollisuusiän nosto vaikuttaa nuorten syrjäytymiseen, ovat niin ikään vaihtelevia. Mihin perustuu se ajatus, että jos perusopetuksessa nuorta ei ole opiskelu kiinnostanut, niin se kiinnostaisi enemmän, kun pakkoa tulee vuosi lisää? Mieluummin panostaisin syrjäytymisen estämisessä esimerkiksi mestari-kisälli-malliin tai oppisopimuskoulutukseen, näillä toimilla kun on jo syrjäytyneitä nuoria saatu takaisin yhteiskunnan rattaita pyörittämään.

Eduskunta jää kesän istuntotauolle

Viimeisessä istunnossa äänestettiin uuden hallituksen ohjelmasta. Hallitus sai luottamuksen äänin 99–79. Tästä siis jatketaan syksyllä. Tunnelma on hieman odottava: mitä konkreettisia esityksiä hallitus saa tuotua ensi vuoden budjettiin, saadaanko sote-uudistus vielä tämän vaalikauden aikana lakitekstiksi asti ja eduskunnan käsittelyyn, miten käynnistyy työnsä heinäkuun alussa aloittavan uuden europarlamentin työ ja minkälainen komissio EU:lle valitaan?

Uusi hallitus – muuttuuko linja?

EU-vaalien jälkeinen aika eduskunnassa on ollut hiljaista. Media ja ministerit ovat keskittyneitä lähinnä kokoomuksen puheenjohtajavalintaan ja Suomen uuteen pääministeriin, joka huomenna lauantaina selviää.


Keskiviikkona käytiin kuitenkin keskustelu julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2015–2018. Päätökset joista keskusteltiin olivat siis Kataisen ja Urpilaisen hallituksen keväällä tekemiä kehyspäätöksiä. Väistämättäkin herää kysymys, että mitä näistä päätöksistä ja linjauksista on enää ensi viikolla minihallitusneuvotteluiden jälkeen jäljellä? Sillä samaan aikaan kun hallituksen selonteko kehyksistä on kiertänyt eduskunnan valiokunnissa, on lehtien palstoilta saanut lukea milloin kenenkin mielipiteitä siitä, mitä kehyspäätöksiä tai hallituksen rakennepoliittisen ohjelman linjauksia pitäisi minihallitusneuvotteluissa repiä auki.

Nuorisotakuu ei toteudu jos perustoiminnoista leikataan

Yhtenä irtiottona päähallituspuolue kokoomus ilmoitti, että se haluaa passittaa oppivelvollisuusiän nostamisen 17 vuoteen uuteen valmisteluun, koska arvioitu 15 miljoonaa ei uudistuksen toteuttamiseen tule riittämään. Samaan aikaan ministeri Kiuru vakuuttaa, että se tulee riittämään, kunhan opetusmateriaalia kierrätetään. Kuntaliiton asiantuntijat kuitenkin arvioivat oppivelvollisuusiän noston hinnaksi 100 miljoonaa euroa, jos kyse tosiaan on kuntia velvoittavasta toiminnasta, jossa myös oppimateriaalit ja oppilaskuljetukset joudutaan hoitamaan. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisen kasan tavaraa ja mitä opetusministeriö on suunnitellut kierrättävänsä, jos aikoo tuon käpin kuroa umpeen?? Kuntaliitto katsookin tiedotteessaan, että oppimateriaalikustannuksia ei voida laskea sen varaan, että niitä kierrätettäisiin. Oppivelvollisuusikää  ei ole mitään järkeä nostaa, koska tämänhetkisiäkään velvoitteita kunnollisen perusopetuksen suhteen  ei pystytä hoitamaan.

Koulutus on nimittäin jälleen tässä kehyspäätöksessä joutunut hallituksen leikkauslistalle: perusopetuksen laadun parantamiseen kohdistettuja valtionavustuksia vähennetään 57 miljoonaa euroa. Lisäksi koulunkäyntiavustajat luetaan osittain osaksi opettaja-oppilassuhdetta valtion rahoituksen perusteissa. Käytännössä ryhmäkokoja siis kasvatetaan.

Perussuomalaiset tarjoavat jälleen vaihtoehdon hallituksen politiikalle. Omassa vaihtoehdossamme panostaisimme mm. koulutukseen vuosittain 55 miljoonaa euroa lisää. Tukisimme ammattikorkeakouluja ja panostaisimme perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen. Lisäksi tekisimme panostuksia oppisopimuskoulutukseen.

Viime viikolla valtiovarainvaliokunnan julkisessa kuulemisessa nuorisotakuun toteutumisesta useampi asiantuntija otti esille sen, että tuntuu toimijoiden mielestä erittäin ristiriitaiselta kun erilaisiin hankkeisiin nuorisotakuun tiimoilta myönnetään kyllä rahaa, mutta samalla perusasioista leikataan. Parasta nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyä on panostaa nuoriin jo peruskoulusta lähtien. Tähän pienemmät ryhmäkoot ja toimiva oppilashuolto ovat ensisijaisia tekijöitä. Nuorisotakuu ei ole asiantuntijoiden mukaan toteutunut toivotulla tavalla eikä se tule koskaan toteutumaan niin kauan kun koulutuksen perustoiminnoista leikataan.

Nuorisotakuun myötä noin 70 % sitä koskevasta ikäluokasta on päässyt koulutuksen tai työn piiriin. Toimijoiden mukaan he ovat kuitenkin niitä nuoria, jotka olisivat selviytyneet muutenkin. Se jäljelle jäävä 30 % on nuorisotakuun varsinainen kohde, mutta juuri heihin toimenpiteet eivät ole tehonneet. Ratkaisuksi tarjotaan ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja peruspalveluista huolehtimista. Myös nuorten mielenterveyspalvelut ovat huonolla tolalla, sillä edelleen 1000 nuorta jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi.

Nuorisotakuun ei pitäisi olla vain tulipalojen sammuttelua, vaan se pitäisi rakentaa toimivaksi kokonaisuudeksi peruspalvelujen päälle. Perusopetuksen on edelleen oltava laadukasta ja lukioverkon on ulotuttava kaikkialle Suomeen. Nuorille tulee tarjota tukea ja turvallisia aikuisia jo alaluokilta lähtien: liian isossa ryhmässä on vaarana, että joku jää aina yksin.

Lapsiperheet ja eläkeläiset leikkauslistan kärjessä – käsittämätöntä

Kuntien peruspalvelut ovat erityisesti pienituloisille ja eläkeläisille elintärkeitä. Kunnilta on leikattu läpi koko vaalikauden ja tärkeimmät rakenteelliset uudistukset eli kunta- ja sote-uudistus ovat edelleen kesken. Peruspalvelut olisi kuitenkin kaikissa tilanteissa turvattava, vaikka myllerrystä kuntien palveluiden rahoitukseen ja järjestämiseen olisikin tulossa.

Myös lapsilisät lisättiin tässä kehyspäätöksessä leikkauslistalle. Tätä arvovalintaa on vaikea ymmärtää. Vaikeaa se tuntuu olevan monelle muullekin, sillä koko kevään on julkisuudessa kuulunut hallituspuolueiden edustajien ääniä ja jopa nykyisen valtiovarainministerin ääniä siitä, että tämä päätös tulisi purkaa. Kuka tätä vielä kannattaa?

Tässä kehyspäätöksessä hallitus iskee jälleen eläkeläisten kukkaroihin leikkaamalla indeksejä. Samaan aikaan yhä enemmän pitäisi pystyä ostamaan palveluita kotiin kun kunta ei niitä enää tarjoa. Yhtälö on monelle pienituloiselle eläkeläiselle täysin mahdoton. Monen on jo mietittävä, ostaako lääkkeitä, ruokaa vai maksaako vuokran tai sähkölaskun. Olenkin saanut paljon palautetta siitä, että markkasummat ovat muuttuneet euroiksi,  jopa yli kuusinkertaistuneet, mutta tulot pysyneet ennallaan.

Moni kysyy myös, että mihin suomalaisten veroeurot menevät? Se on hyvä kysymys! Olen tehnyt lukuisia kirjallisia kysymyksiä liittyen mm. sosiaalietuuksien maksamiseen ns. sosiaaliturvaturismiin. Sosiaali- ja terveysministeriön tällä viikolla julkaiseman selvityksen mukaan sosiaaliturvaturismista ei selvittäjien mukaan ole näyttöä?! Kuitenkin asiantuntijoilta tuntuu puuttuvan tilastointitietoja, koska niitä ei vain ole saatavissa. Esimerkiksi kasvavista tulkkikustannuksista kysyin kirjallisessa kysymyksessä ja silloinen valtiovarainministeri Urpilainenkin myönsi vastauksessaan mm. ... "Euromääräisiä tulkkauskustannuksia ministeriöittäin ei näin ollen ole mahdollista antaa" ja että "Tarkkoja arvioita kustannusten ja tulkkausten määrän kehittymisestä on mahdoton antaa...". Joten jotta voitaisiin oikeasti arvioida asioita, pitää niistä olla myös tilastotietoja.

Suomalaisten lapsiperheiden puolesta

Perussuomalaiset, keskusta ja vasenryhmä jättivät tänään eduskunnassa yhteisen välikysymyksen hallituksen perhepolitiikasta ja lapsilisien leikkaamisesta. Hallitus vastaa kysymykseen jo seuraavana torstaina. Ensi viikolla keskustellaan lisäksi tiistaina hallituksen kehysselonteosta, joten puhetta talouspolitiikasta ja hallituksen ratkaisuista on tiedossa.

 

Välikysymyksessä halutaan vastauksia hallituksen arvomaailmasta, joka monien saamieni yhteydenottojen perusteella ihmetyttää mitä suurimmassa määrin kansalaisiakin. Ja niin se ihmetyttää minuakin.

 

Hallitusohjelmassaan hallitus väittää tavoitteekseen luoda lapsille turvallinen kasvuympäristö ja turvata vanhemmille aineelliset ja henkiset mahdollisuudet synnyttää ja kasvattaa lapsia. Nämä tavoitteet ovat oppositionkin mielestä hyviä ja kannatettavia. Hallituksen keinot pyrkiä kyseisiin tavoitteisiin herättävät kuitenkin jatkuvasti ihmetystä, sillä kerta toisensa jälkeen hallitus tekee ratkaisuja, jotka ankarimmin osuvat juuri pienituloisiin lapsiperheisiin. Nyt tehtävä lapsilisäleikkaus ei ole nimittäin ensimmäinen perheisiin kohdistuva säästö, vaan esimerkiksi viime syksynä hallitus päätti osana rakennepoliittista ohjelmaansa puolittaa kotihoidontuen vanhempien kesken ja lisäksi tällä vaalikaudella lapsilisien indeksikorotukset on jo pistetty jäihin.

 

Kansalaisten ihmetys ja epäoikeudenmukaisuuden tunne on helppo ymmärtää: hallituksen arvojärjestyksessä suomalaiset tuntuvat tulevan aina viimeisenä. Kehitysapuun, muille euromaille maksettaviin tukipaketteihin ja EU-lainsäädännön toteuttamiseen tuntuu vuosi toisensa jälkeen riittävän rahaa.

 

EU:sta tulevien lakien myötä suomalaisia sosiaalitukia, kuten lapsilisiäkin maksetaan koko ajan myös ulkomaille. Tämän vuoden alusta voimaan tulleen yhdistelmälupadirektiivin arvioitiin lisäävän valtion talousarviossa ulkomaille maksettavien lapsilisien määrää miljoonalla eurolla.  Lisäksi helmi-maaliskuussa uutisoitiin, että tarkkoja summia ulkomaille maksettavista lapsilisistä ei edes ole tiedossa, vaan selvitystä ollaan parasta aikaa vasta tekemässä. Tuolloin esimerkiksi Talouselämässä uutisoitiin, että Kela maksoi lapsilisiä ulkomaille lähes viiden miljoonan euron edestä…

Politiikan tehoviikko

Viime viikko oli varsinainen politiikan tehoviikko. Kansalaisille edellinen viikko on median välityksellä näyttäytynyt lukuisina jännittävinä poliittisina uutisina ja tapahtumina: on ollut puolueiden välistä onnistunutta yhteistyötä sote-sopimuksessa ja toisaalta taas hallituksen rivien rakoilemista, kun Vasemmistoliitto päätti kehysriihen päätyttyä siirtyä opposition puolelle. Kansanedustajalla viikko on ollut niin ikään vilkas ja tiedon täyteinen.

Sote-sopu on hyvä askel eteenpäin. Se, miten nyt syntynyt sopu vaikuttaa kuntaliitoksiin jää vielä nähtäväksi. Ylen uutiset arvioi, että ainakin meillä Päijät-Hämeessä Salpausselän kuntajakoselvityksen aikataulut saattavat sen myötä mutkistua.

Hallituksen kehysriihen tuloksena oli jälleen mittavat sopeutustoimet: leikkauksia ja veronkorotuksia tiedossa yhteensä 2,3 miljardin euron edestä. Kehysriihi oli eduskunnassa torstaina kyselytunnin ainoana aiheena ja sain esittää Perussuomalaisten pääkysymyksen eli pääsin haastamaan hallitusta heti ensimmäisenä. Jälleen jouduimme kysymään hallitukselta: Miten te kehtaatte?!

Tällä kertaa hallitus kehtasi nimittäin taas iskeä pienituloisiin lapsiperheisiin leikkaamalla lapsilisistä 110 miljoonaa euroa. Eikä tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta, vaan lapsilisät ovat olleet leikkurin alla lähes jatkuvasti 90-luvun puolivälin jälkeen ja myös tällä vaalikaudella lapsilisien indeksikorotukset on jätetty tekemättä. Aina kun korotuksia ei tehdä, lapsilisän arvo laskee ja saadulla rahalla pystyy tekemään vähemmän tarvittavia hankintoja.

Huomattavaa on myös se, että monet muutkin kehysriihessä tehdyt päätökset vaikuttavat lapsiperheisiin: tuloverotuksen kiristyminen, asuntolainojen korkovähennyksen pieneneminen, ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennys ja muut sosiaalietuuksien heikennykset tuntuvat pahiten pienituloisissa perheissä. Lapsiperheissä jokainen euro merkitsee, menee käyttöön ja tarvitaan jokapäiväisestä elämästä selviytymiseen.

Useat ovat ihmetelleet hallituksen arvovalintoja, miksi se on päättänyt leikata juuri lapsiperheiltä? Miksi ei olisi voitu perua suunniteltua oppivelvollisuusiän nostoa, kun kustannusvaikutus olisi ollut sama? Ihmettelen tätä itsekin. Hallitus vetoaa siihen, että kaikilta otetaan jotain ja kaikki osallistuvat näihin talkoisiin. Oikeudenmukaiselta tämä ei kuitenkaan tunnu, kun työläiset ja lapsiperheet maksavat tämän hallituksen käsittämättömän politiikan. Esimerkiksi suursäätiöiden verotukseen ei koskettu taaskaan. Myös kehitysavusta oltaisiin voitu leikata vielä lisää.