Ota kantaa EU-selontekoon

Nyt on mahdollisuus ottaa osaa EU-keskusteluun! Eduskunnan suuri valiokunta on avannut kaikelle kansalle avoimen keskustelun, jonka kautta voit nyt ottaa osaa hallituksen EU-selonteon käsittelyyn. Keskustelu ei niin sanotusti ole lähtenyt ihan vielä lentoon, mutta vielä ehtii. Tässä alkupohdinnaksi omia avauksiani keskusteluihin. OTA KANTAA!

EU - rauhan tyyssija?
                                                                                                          

Rauha, sen välittäminen ja tavoittelu ovat alusta asti olleet Euroopan unionin toiminnan tavoitteita. EU on kiistatta ollut yksi tekijä rauhan vakiinnuttamisessa Eurooppaan.

Viime vuosikymmeninä päähuomio on kuitenkin keskittynyt muihin asioihin. Talouskriisi onkin nostattanut voimakkaita tunteita ja kansalaiset ovat nousseet barrikadeille erityisesti Etelä-Euroopan maissa. Ihmiset ovat tyytymättömiä tehtyihin talousratkaisuihin. Niillä on vuosien vaikutukset ihmisten tulevaisuuteen.. Joidenkin kansalaisten kohdalla ne ovat muuttaneet elämän suunnan lähes pysyvästi. Yhteiskunnallisen rauhan maaperä on tärähtänyt perusteellisesti.

Perinteisen sodan uhka on EU:n alueella tänä päivänä pieni, mutta muunlaisia turvallisuusuhkia ilmenee useita: kansainvälinen terrorismi, kyberhyökkäykset, ilmastonmuutos ja erilaiset luonnonkatastrofit. Näihin jokaisen jäsenmaan tulee varautua sekä yksin että yhdessä.

EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen aihe. Puhetta riittää, mutta konkreettisia ehdotuksia on vähän. EU:sta ei ole tarpeen tehdä sotilas- tai puolustusliittoa, mutta yhteistyötä voidaan kehittää. Esimerkiksi puolustusteollisuuden kilpailua voitaisiin tehostaa, kunhan siihen sitoutuvat ensin suuret jäsenmaat. Suomen näkökulmasta meidän on taloudellisesti järjetöntä kilpailuttaa materiaalihankintojamme, jos Saksa ja Ranska suosivat ensisijaisesti kumpikin härskisti oman maansa teollisuutta.

Sen sijaan EU:n taisteluosastot ovat Suomelle ongelmalliset. Palkka-armeijaan luottavien maiden on suhteellisen joustavaa osallistua taisteluosastojen kokoamiseen. Palkka-armeija -ratkaisu ei ole reaalinen ratkaisu Suomessa. Tosin Suomen puolustusvoimat kamppailee taloudellisten haasteiden parissa,. Budjetti pienee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla vaikeuttaen käytännön toimintaa. Seuraavan eduskunnan onkin pakko lisätä puolustusvoimien määrärahoja, mikäli puolustus halutaan säilyttää uskottavana ja tehokkaana niin materiaalin kuin henkilöstönkin osalta.

Suomen on syytä seurata tarkasti EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittymistä. Samalla meidän täytyy kuitenkin pitää huolta omista puolustusratkaisuistamme ja puolustuksemme uskottavuudesta. Sotilaallinen liittoutumattomuus, yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen ovat Suomen erittäin tärkeitä

 

Eu-lainsäädännön tulkinta - helppoa kuin heinänteko?                                               

                                              

Eurokriisiin päädyttiin pitkälti sen vuoksi, ettei talousongelmiin uskallettu ajoissa puuttua. Euroopan unionin toimielimiä vaivasi poliittinen vastuuttomuus ja niinpä niissä laitettiin vain aurinkolasit silmille. Teeskenneltiin, ettei ongelmia ole, koska niitä ei näe. Kun talousongelmat lopulta räjähtivät silmille, niiden hoidossa tehtiin virheitä. Virheitä ei kuitenkaan myönnetty ja niinpä sääntöjä kierrettiin ja uutta sääntelyä rakennettiin entisen päälle ja tahti sen kun kiihtyy. Hallitseeko tätä kaoottista kokonaisuutta enää kukaan? Ainakaan kukaan ei kehtaa myöntää, ettei sitä ymmärtäisi. Komissaarit antavat toinen toisistaan uskomattomampia selityksiä: heidän kun ei tarvitse lunastaa uskottavuuttaan eurooppalaisilta äänestäjiltä.

EU-lainsäädäntö kaiken kaikkiaan on vaikeasti hahmotettavaa. Uskoisin, että esimerkiksi arkipäivässä harva yrittäjä pystyy määrittelemään, mitkä kaikki direktiivit toimintaa ohjaavat tällä hetkellä ja mikä tulee kohta muuttumaan. Erityisesti pk-yrittäjien arkea tulisi asetusten ja direktiivien osalta helpottaa, eikä entisestään rasittaa lisääntyvällä säätelyllä. Muistelen kuulleeni, että mikroyrittäjiä (= palveluksessa vähemmän kuin 10 työntekijää) olisi jopa 92 %. Vain työllisyyttä lisäävillä toimilla saamme niin Suomen kuin Euroopankin taloustilanteen paranemaan.

Tähän liittyen työlainsäädännölliisiä puolia työntekijän kannalta ei silti saa unohtaa. Erityisen hyvänä pidän sitä, että EU:ssa tuntuisi olevan yhteinen tahtotila harmaan talouden kuriin laittamiseen.

 

Oletko kyllästynyt nyökyttelyyn - etsitkö uusia ratkaisuja?

 

Nykyisen Euroopan unionin painavimpia ongelmia on demokratiavaje. Kansalaisten on hyvin vaikea tai lähestulkoon mahdoton vaikuttaa EU:n päätöksentekoon ja saada ääntään kuuluville. Päätöksenteko ei ole läpinäkyvää eikä vakuuta kansalaisia jäsenmaissa. EU-lainsäädännön kannalta keskeisistä instansseista jäsenmaiden kansalaiset valitsevat vaaleilla vain EU-parlamentin kokoonpanon, jolla ei ole mahdollisuutta tehdä lainsäädäntöaloitteita. Komissio, Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto tuntuvat puolestaan käyvän keskenään henkistä taistelua kulisseissa siitä, missä sanotaan se päätöksenteon viimeinen sana.

Säännösten keventämiseen tähtäävä ns. REFIT-ohjelma on hyvä ensiaskel, mutta kyseistä linjaa on ajettava nykyistä selvästi voimallisemmin. Asioita tulee tehdä EU-tasolla vain silloin kun se on aivan välttämätöntä, ja kansallisella tasolla aina kun se on mahdollista. Turhaa byrokratiaa ja sääntelyä on purettava ja päätäntävaltaa siirrettävä Brysselistä takaisin kansallisille parlamenteille. Lisäksi komission aloitteita ja esityksiä pitää analysoida entistä tarkemmin ja syvällisemmin; miten ja erityisesti sitä kenen näkövinkkelistä uusi sääntely toisi lisäarvoa voimassaolevaan sääntelyyn?

Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan edustus Euroopan Unionissa on eri puolueryhmissä ja koko parlamentissa niin pieni, että maallemme haitallisten päätösten tekeminen onnistuu valitettavan usein. Lainsäädäntöhankkeissa onkin katsottava asioita ensin suomalaisin silmin ja vasta sen jälkeen eurooppalaiselta kannalta. Direktiivin syntyprosessi voi kestää vuosia ja sinä aikana jokaisen suomalaisen toimijan - eri instansseissa - on oltava hereillä! Suomalaisten on syytä katsoa peiliin esim. rikkidirektiivin kohdalla. Suomalaiset nukkuivat rikkidirektiivin valmisteluaikana liian monessa paikassa. Niistä uinahduksista tuli kallista painajaisunta suomalaiselle teollisuudelle. Jatkossa näin ei saa käydä, vaan keskustelua on käytävä tiiviimmin Suomen europarlamentaarikoiden, eduskunnan ja valtioneuvoston kuin myös muiden instanssien välillä.

Brysselistä päin olen kuullut huomautuksia suomalaisten mitättömästä vaikutusvallasta. Ja ovatpa Brysselissä olevat suomalaiset päätöksentekijätkin vihjailleet, että nyökytys-liikkeellä pääsisi parempiin neuvottelutuloksiin. Näin meistä ehkä pidettäisiin enemmän…?! Liian tiukoilla kannoilla varustettuina suomalaisista kun tulee kuulemma epäkiinnostavia neuvottelukumppaneiden silmissä. On syytä kysyä: ” kuka vie Brysselissä ja ketä, sekä sitä kenen kannalta neuvottelutulokset ovat parempia ”joojoo-mut ” –asenteella”?

Suomen hallituksen EU-selonteko oli sekin kokonaisuutena pettymys. Useat asiantuntijat arvostelivat sitä lausunnoissaan latteaksi. Siitä puuttui todellinen halu muutokseen. Osaltaan puutteista kertoo myös tasavallan presidentin Sauli Niinistön kritiikki vuodenvaihteessa. Niinistö kaipasi uudenvuodenpuheessaan rehellistä keskustelua Suomen tavoitteista ja päämääristä Euroopan unionissa. Juuri ne jäivät selonteosta puuttumaan. Hallituksen paperissa annetaan ymmärtää, että tarvittaessa Suomelle käy mikä tahansa. Olen samaa mieltä Niinistön kanssa myös siitä, että ”kevään EU-vaalit eivät suinkaan ole pelkkää Eurooppa-politiikkaa. Niissä tehdään Suomen tulevaisuutta."

Edustajien toimet jälleen listattu

Vuosittain iltapäivälehdet listaavat kansanedustajien valtiopäivätoimia, pidettyjä puheenvuoroja ja ajettuja taksikilometrejä. Iltalehden valtiopäivätoimien listalla olin tänä vuonna kymmenentenä 94 valtiopäivätoimella. Näihin listattuihin valtiopäivätoimiin kuuluu muun muassa kirjalliset kysymykset, lakialoitteet ja talousarvioaloitteet. Lehtien palstoilla näitä on jonkun verran kritisoitu toteamalla, että eivät ne kuitenkaan johda mihinkään tai ovat liikaa aikaa vieviä ja turhia.

Itse koen, että valtiopäivätoimien tekeminen on yksi osa kansanedustajan työtäni. Useimmat kirjallisten kysymysten aiheet nousevat huolestuneista yhteydenotoista tai löytämästäni merkittävästä epäkohdasta. Kysymyksen tekeminen vaatii myös tiedonhakua, joten prosessissa oppii usein uusia asioita myös jo tekovaiheessa. Kansanedustajalle kirjallinen kysymys on myös tapa saada lisätietoa asiasta, joka mahdollisesti ministeriössä on meneillään. Ennen kaikkea mielestäni on tärkeää nostaa esille erilaisia asioita ja ihmisten huolenaiheita.

Läpi syksyn minua on mietityttänyt tulkkikustannukset ja niiden kasvava määrä valtionhallinnossa. Mielenkiintoni nousi entisestään, kun en onnistunut kyselyistä huolimatta saamaan ministeriöistä lukuja eri hallinnonalojen tulkkikustannuksista. Esimerkiksi poliisissa tiedän niiden olevan miljoonien luokkaa. Tein aiheesta jo ennen joulua yhden kirjallisen kysymyksen, johon sain vastaukseksi valtiovarainministeriltä: ”Euromääräisiä tulkkauskustannuksia ei ole ministeriöittäin mahdollista antaa, sillä ne katetaan ministeriöissä, valtion virastoissa ja laitoksissa toimintamenomäärärahoista.”

Vastaus poikikin uuden kysymyksen, jonka jätin tällä viikolla. Edelleen peräänkuulutan sitä, että onko hallituksen mielestä todellakin tarpeetonta selvittää ja eritellä näin isoja ja koko ajan kasvavia kustannuseriä? Mikäli kustannuksia voitaisiin tarkemmin määritellä ja hallinnoida, pystyttäisiin niistä mahdollisesti hakemaan myös säästöjä. Tuntuu edelleen kummalliselta ettei minkäänlaisia lukuja pystytä antamaan.

Jätin tällä viikolla myös toisen kysymyksen, joka koski yhdistelmälupadirektiiviä ja suomalaisten suuryritysten toimintaa. Alkuviikollahan uutisoitiin Finn­watchin tutkimuksesta, josta selvisi, että liikevaihdoltaan 20 suurimmalla suomalaisyrityksellä olisi jopa yli 200 tytäryhtiötä veroparatiiseissa ja kaikilla suomalaisyrityksillä yhteensä yli 400. Ve­ro­suun­nit­te­lu on lail­lis­ta toi­min­taa, mutta ve­ro­hal­lin­to on ar­vioi­nut, et­tä suu­ry­ri­tys­ten har­joit­ta­mana tällainen ve­ro­suun­nit­te­lu vie Suo­mes­sa vuo­sit­tain noin 320 mil­joo­nan eu­ron ve­ro­tu­lot. Tuntuu hieman kierolta toiminnalta.

Tämän myötä mietin myös, että yritykset saattavat houkutella työntekijöitä Suomeen uuden juuri voimaan tulleen yhdistelmälupadirektiivin mahdollistamien sosiaalietuuksien myötä. Sehän tarjoaa nykyään yhdenvertaisen oikeuden Suomen sosiaaliturvaan kaikille ulkomaalaisille työntekijöille. Syksyllä eduskunnassa direktiivin toimeenpanoa käsitellyssä hallituksen esityksessä todettiin, että myös varsin vähäinen ja lyhytaikainen työskentely voi avata pääsyn sosiaaliturvaan, mikä saattaa pitkällä aikavälillä lisätä sellaisten maahantulijoiden määrää, joiden tavoitteena on hyötyä Suomen korkeatasoisista sosiaalietuuksista ja -palveluista.

Sosiaaliturvan väärinkäytöksiä pyritään hallituksen mukaan estämään tarkalla poikkihallinnollisella seurannalla. Kysymyksessäni tiedustelin, onko seurannassa otettu huomioon, että yksilöiden lisäksi myös suomalaiset suuryritykset voivat hyväksikäyttää yhdistelmälupadirektiivin avaamia mahdollisuuksia omassa työllistämispolitiikassaan? Tekevätkö yritykset esimerkiksi määräaikaisia työsopimuksia tai kytkevät ulkomaalaisia työntekijöitä pätkätöihin, joita jatketaan sopivin tauoin? Ja näiden taukojen aikana työntekijät ovat työttöminä työnhakijoina suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Samaan aikaan aggressiivisen verosuunnittelun kautta yritys ei välttämättä edes maksa kaikkia verojansa Suomeen…

Eduskunnan istuntotauko jatkuu vielä helmikuun alkuun asti. Suuri valiokunta kuitenkin kokoontuu myös tammikuun aikana – EU:ssa kun ei tammikuussa taukoilla.

Ministeri Virkkunen ohjaamassa vuosisadan kalleinta farssia?

Suomen kuvalehden nettiversion 4.1.2013 mukaan hallituksen lakiluonnos kehyskuntien pakkoliitoksista on valmis ja odottaa nyt hallituksen hyväksymistä.  

Kuntia tultaisiin uutisen mukaan pakkoliittämään yhteen. Niiden joukossa myös Lahden seutu ja Hollola. Hallitus on useammalla suulla aikaisemmin luvannut, ettei pakkoliitoksia tehdä. Jos kuitenkin toimitaan toisin, on kansaa ja kuntapäättäjiä sumutettu oikein huolella.  

Kuntauudistukseen liittyviin kuntajakoselvityksiin palaa niin euroja kuin tehokasta työaikaakin todella runsaasti. Kuntien hallitukset, valtuustot ja niiden puheenjohtajistot sekä erilaiset työryhmät kokoontuvat useita kertoja ja kuntien henkilöstö venyy sekin  muiden töidensä ohessa. Ja kansallekin järjestetään sirkushuveja, joita kansanvaltaisiksi kuulemistilaisuuksiksi nimitetään.  

Ministeri Virkkunen on ohjaamassa vuosisadan kalleinta teatterifarssia nimeltä ”Demokraattinen kuntauudistus”. Farssi määritellään komediaksi, jonka viihdyttävyys perustuu väärinkäsityksiin, salaisuuksiin ja absurdeihin tilanteisiin.

Väärinkäsityksiä ja salaisuuksia tässä uudistuksessa on riittänyt. Erityisesti  kuntapäättäjien kuulemistilaisuudet ovat olleet lähes absurdeja eli epäsointuisia ja järjettömiä, sillä niissä on toki saanut esittää toiveita ja asioita, mutta ei niitä ole huomioonotettu!

 

Farssit päättyvät yleensä onnellisesti yleisön kepeään nauruun.

Tässä tapauksessa saattaapi käydä niin, että yleisö ei naura, eikä taputa ohjaajaa uudestaan lavalle.

Suomalaisten etujen puolesta

Tänään eduskunnassa EU-asioita käsittelevässä suuressa valiokunnassa käsiteltiin jälleen Pankkiunioniin liittyen pankkien suoraa pääomittamista EVM:n kautta. Pääministeri Katainen kävi hakemassa itselleen neuvottelumandaatin Eurooppa-neuvoston kokousta varten.

Perussuomalaisten ehdoton kanta kokouksessa oli, että Suomen ei pidä hyväksyä pankkien suoraa pääomittamista EVM:n kautta, koska se on sopimuksen vastaista. Ja mikäli EVM-sopimukseen tehtäisiin muutoksia, asia olisi ehdottomasti tuotava eduskunnan suureen saliin päätettäväksi! Kansallisvaltioiden on itse vastattava omien pankkisektoreidensa mahdollisesta pääomittamisesta, sillä myös valvonta on ollut kansallisvaltioiden vastuulla silloin kun kriisiin johtaneet virheet on tehty.

Teimme valiokunnassa lausumaehdotuksen, mutta hävisimme äänestyksen äänin 21-4. Jälleen kerran. Noh, taistelu suomalaisten etujen puolesta jatkuu!

Takaisin eduskunnan hektisessä rytmissä

Maanpuolustuskurssilla mentiin minuuttiaikataululla ja kaikki tapahtui aina suunnitelman mukaisesti. Eduskunnassa on toista kun asioiden käsittelyaikoja ja puhujien määrää on istunnoissa vaikea ennustaa. Varsinkin eduskunnan joulukuun viikkorytmi on sanalla sanoen hektinen ja kollegoista huomaa, että moni odottelee jo pientä hengähdystaukoa.

Keskiviikkona täysistunnossa käsiteltiin hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa. Hallitus antoi asiasta tiedonannon sen jälkeen kun me Perussuomalaiset olimme ilmoittaneet tekevämme aiheesta välikysymyksen. Onneksi tiedonanto tuli, joten välikysymystä ei tarvinnut tehdä. Tärkeintä oli, että asia saatiin saliin käsiteltäväksi ja kaiken kansan kuultavaksi. Debatissa pääsin ottamaan esille rakennepoliittisen ohjelman aikeet vanhusten laitospaikkojen karsimiseen. Tällä keinoin aiotaan hakea 300 miljoonan euron säästöt. Ministeri Urpilainen oli Helsingin Sanomien mukaan STTK:n edustajiston kokouksessa peräänkuuluttanut joulukuun alussa asennemuutosta vanhustenhuoltoon. Olisinkin halunnut häneltä kysyä, kenen asenteita pitäisi muuttaa, vanhusten, päättäjien vai omaishoitajien? Kysymykseni aikaan ministeri oli kuitenkin jo poistunut keskustelusta.

Nostin esille sen, että vanhusten laitospaikkojen karsiminen tulevaisuudessa vaatii onnistuakseen korvaavien hoitomuotojen perinpohjaista kehittämistä, ja kattavien palvelujen toteuttaminen vaatii sekin rahaa. Kenenköhän pussista tuo raha löytyy? Kotihoidon tarve tulee lisääntymään, ja vanhukset joutuvat ostamaan yksityiseltä sektorilta erilaisia palveluita voidakseen asua kotona. Palveluasumistakin on aivan liian vähän tarjolla, mutta se on selvää, että joku tämän muutoksen kulut kuitenkin maksaa.

Ja toinen tärkeä asia, jonka halusin nostaa jälleen esille, on omaishoitajat ja heidän asemansa tässä kuviossa. Minä ja useat muut edustajat saamme paljon huolestunutta postia omaishoitajilta.

Omaishoidon määrä tulee väistämättä lisääntymään, kun laitospaikkoja vähennetään. Suomalaiset ovat erittäin sitoutuneita auttamaan läheisiään. Vaikka omaishoitajille ilmoitetaan, että omaishoitajien palkkioihin budjetoidut rahat ovat loppu, jatkavat omaiset läheisen hoitamista, ja tämä tiedetään kunnissa, ja joissakin kunnissa tätä käytetään törkeästi hyväksi. Omaishoitajien kunnasta riippuvainen eriarvoinen asema olisi jo aika korjata.

Perussuomalaiset siirtäisivät omaishoidon tuen Kelan maksettavaksi, jotta omaishoitajat olisivat tasa-arvoisessa asemassa. Omaishoitajille ei myöskään tuputeta säännöllisiä terveystarkastuksia, kuntoutusta tai lomapäiviä. Lomalle pääsee vain noin 30 prosenttia. Tämän jälkeen paukahtaakin vuoden karenssi. Loma- ja kuntoutusjaksoja tulisikin lisätä, samoin kuin tulisi olla oikeus siihen, ettei loma-ajalta menettäisi omaishoidon tukea. Omaishoitajat jäävät hallituksen rakenneuudistuksessa tylysti vaille huomiota, vaikka omaishoito on nimenomaan niin valtiolle kuin kunnillekin se kustannustehokkain hoitomuoto.

Myös Suomen EU-politiikka vaatisi hieman rakennemuutosta. Eurooppa-politiikan päätavoitteena tulisi olla kaikissa tilanteissa kansallisen edun puolustaminen. EU-komissio sai nyt ensimmäistä kertaa oikeuden kommentoida jäsenvaltioiden ensi vuoden budjetteja. EU-komissio arvioi myös Suomen talouspolitiikkaa ja antoi toimenpidesuosituksia. Merkittävää on, että komissio totesi, että Suomen velka-aste ei ensi vuonna ylittäisi 60 prosentin rajaa, ellei Suomi olisi osallistunut muiden euroalueiden maiden rahoitusapuun…

Esitimme keskustelussa epäluottamuslausetta hallitukselle ja tästä vielä perjantaina äänestettiin. Hallituspuolueet voittivat äänestyksen odotetusti äänin 102–70.

Ensi viikolla vuorossa onkin koko viikon mittainen budjettikäsittely, jonka päätteeksi hyväksytään (tai hylätään) hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi. Tämän jälkeen eduskunta jää yli kuukauden mittaiselle istuntotauolle, joten joulun pyhien jälkeen alkaakin taas merkittävä työ omassa maakunnassa ja ainakin omalla kohdallani valmistautuminen kevään suureen ja tärkeään koitokseen eli eurovaaleihin.

Kirjallisia kysymyksiä kurssin ohessa

Tällä viikolla jätin kaksi kirjallista kysymystä jälleen hallitukselle vastattavaksi.

On selkeästi havaittavissa, että Suomi koetaan sosiaalietuuksiltaan houkuttelevana maana. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, jota Suomessa hallinnoi Joutsenon vastaanottokeskus, on aikaisempina vuosina vastaanottanut noin 50 ihmiskaupan uhria. Ennuste tälle vuodelle oli 60, mutta tällä hetkellä järjestelmässä on jo 117 henkilöä. Niistä selkeästi suurin ryhmä on nigerialaisnaiset, joita on järjestelmään hakeutunut tänä vuonna 29 henkilöä. Näistä 17 hakemusta on hyväksytty ja 11 on saanut kielteisen päätöksen. Järjestelmään hyväksytyt eivät automaattisesti saa oleskelulupaa Suomeen, vaan siitä päättä maahanmuuttovirasto erikseen. Tyypillistä Nigeriasta saapuneille naisille on ollut se, että heillä on mukanaan ollut joko pieniä lapsia, tai he ovat olleet viimeisillään raskaana.

Viranomaisilla ei ainakaan julkisuudessa esitettyjen kommenttien mukaan ole tietoa siitä, mikä taho ohjaa raskaana olevia naisia nimenomaan hakeutumaan Suomeen. Houkuttelevana lienee ollut ajatus siitä, että täällä syntyvä lapsi automaattisesti saisi Suomen kansalaisuuden. Näin ei kuitenkaan lain mukaan ainakaan ensisijaisesti tapahdu, vaan kansalaisuus pyritään kaikissa tapauksissa määrittämään äidin kansalaisuuden mukaan. Mutta miten toimitaan tilanteissa, joissa äidin kansalaisuus ei ole selvillä ja hän saapuu Suomeen ns. paperittomana? Noudatetaanko tuolloin toissijaista periaatetta kansalaisuuden määräytymisessä ja lapsi saa automaattisesti kansalaisuuden syntyessään Suomessa?

Kysymyksessäni tiedustelin hallitukselta miten se on selvittänyt, onko kyseessä järjestelmällinen kansainvälinen taho, jonka kautta ihmisiä Suomeen välitetään? Entä miten hallitus aikoo toimia, että mahdollisen ihmiskaupan uhreja autetaan ilman, että suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää väärinkäytetään erityisesti paperittomien henkilöiden tapauksissa?

Maanpuolustusasioiden innoittamana jätin kirjallisen kysymyksen myös siitä, miten väestönsuojelun näkökulma on otettu huomioon, kun laajoja kuntien ja valtion säästötoimenpiteitä toteutetaan. Turvallisuudelle merkittävät tekijät, kuten poliisi, puolustusvoimat ja pelastuslaitos ovat olleet läpi vaalikauden mittavien säästöjen kohteena.

 

Sisäministeriö on ehdotuksessaan kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseksi esittänyt, että vähentämällä pelastuslaitosten määrää nykyisestä 22 puoleen eli 11 pelastuslaitokseen, voitaisiin saavuttaa 13 miljoonan euron säästöt. Suurin osa, lähes 9 miljoonaa, säästöistä syntyisi henkilötyövuosien vähentämisellä.

Saamani tiedon mukaan hätäkeskuslaitoksella Eerika-järjestelmän käyttöönoton myötä tulee vuonna 2017 kaikilla 22 pelastuslaitoksella olla 24 h tilannekeskus. Sisäministeriön ehdotuksen mukaan 3,3 miljoonaa euroa säästettäisiinkin näiden pelastuslaitoksen yhteyteen perustettavien tilannekeskusten tietoliikennejärjestelmien integrointikustannuksista, kun niitä perustettaisiin 22 sijasta vain 11. Tällä hetkellä tilannekeskuksia on ilmeisesti 5–7 määrittelystä riippuen.
Kysyin hallitukselta, miten se on ottanut laajoissa kuntiin, puolustusvoimiin ja poliisiin  kohdistuvissa säästötoimissaan huomioon väestönsuojelun kokonaisnäkökulman ja miten varmistetaan, ettei vielä lisäksi tehtävän pelastustoimen uudistuksen myötä väestön turvallisuus vaarannu? Lisäksi tiedustelin, miten hallitus aikoo selvittää resurssien riittävyyden ja pelastustoimen todellisen tilanteen koko valtakunnan tasolla ja miten pelastustoimen mitoitukseen vaikuttavat uhkatekijät on kartoitettu?

Maanpuolustuskurssi jatkuu ensi viikolla vielä kolme päivää. Sen jälkeen palataan normaaliin päivärytmiin. Jos eduskuntatyössä normaalista päivärytmistä nyt edes voi puhua...

Kurssi 207 on paras!

Maanpuolustuskurssia on nyt takana kaksi viikkoa. Päivät ovat pitkiä, mutta mielenkiintoisia. Yhteishenki kurssilla on todella hyvä ja olen saanut tavata useita uusia ihmisiä.

Maanpuolustuskurssilla myös meille siviilihenkilöille pyritään antamaan kokonaisnäkemys ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta myös silloin, kun kriisi on päällä. Ja tuota tietoahan riittää, asiantuntijaluennot ovat antoisia ja olemme tehneet useita vierailuja yksiköihin, joiden vastuulla nämä asiat pääasiassa ovat, kuten esimerkiksi pelastuslaitos ja poliisi. Vierailimme myös YLE:ssä ja MTV3:lla, sillä kriisitilanteessa tiedonvälityksen rooli on erityisen merkittävä.

Maanpuolustuskurssi vie viikosta aina neljä päivää ja perjantaisin ehtii eduskuntaan ja suuren valiokunnan kokoukseen. Näiden viikkojen aikana suuressa valiokunnassa on ollut esillä muun muassa pankkiunioniin liittyvä kriisinratkaisumekanismi, EU:n budjetti ja tuleva talouskehitys.

Perjantaisin olen pystynyt jättämään eduskunnassa kirjallisia kysymyksiä. Viime viikolla jätin hallitukselle vastattavaksi kysymyksen valtionhallinnon tulkkikustannuksista. Tulkkauspalveluiden määrä ja niiden kustannukset ovat useilla valtion hallinnonaloilla merkittävän suuria. Sisäasiainministeriössä tulkkauspalveluihin käytetään vuosittain noin 3,6 miljoonaa euroa. Kustannukset syntyvät poliisin, rajavartiolaitoksen ja maahanmuuttohallinnon käyttämistä tulkkipalveluista. Poliisin osuus kuluista on suurin ja tänä vuonna on arvioitu, että poliisin määrärahoista 2,2 miljoonaa euroa menee tulkkauksen järjestämiseen.

Kaikilta hallinnonaloilta en ole kuitenkaan selvittelyistä huolimatta saanut yhtä tarkkoja lukuja ja tietoja kustannusten jakautumisesta kuin tuolta sisäministeriöstä, joten kirjallisessa kysymyksessäni halusin tiedustella sitä, kuinka paljon euromääräisesti valtionhallinnossa on ministeriöittäin tulkkikustannuksia vuositasolla? Lisäksi kysyin, miten EU:n tulkkausdirektiivin aiheuttamaan eri hallinnonalojen yhä nouseviin tulkkikustannuksiin on varauduttu, sillä useat asiantuntijat ovat arvioineet niiden merkittävästi myös tulevaisuudessa kasvavan.

Tällä viikolla on jonkin verran uutisoitu aiheesta, josta aikaisemmin olenkin jo kirjoittanut, eli EU:n yhdistelmälupadirektiivin voimaantulosta, joka mahdollistaa Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan myös EU:n ulkopuolelta saapuville työntekijöille. Jos sosiaaliturvaa halutaan kohdistaa erityisesti työn tekemisen edellytyksiin, olisi ehdottomasti pohdittava mitkä Suomen sosiaaliturvaetuudet linkittyvät nimenomaan työllisyyteen.

Esimerkkinä vaikkapa lapsilisäetuus, johon tämä direktiivi oikeuttaa jopa EU:n ulkopuolelta töihin tulevat. Lapsilisähän tarkoittaa lapsiperheille maksettavaa etuutta ja tulonsiirron muotoa, jolla kompensoidaan lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia. Nyt kuitenkin ulkomailla Suomen työllisyysmarkkinoita mainostetaan mm. lapsilisä-houkuttimella. On aiheellista kysyä, mikä taho selvittää ulkomailta tulevan työntekijän vanhemmuuden ja lapsen välisen oikeellisuuden. Houkutus tuoda väärillä papereilla mukanaan useampi lapsi on myös taloudellinen kysymys, sillä lapsilisän määrähän kasvaa lapsiluvun mukaan. Määrään vaikuttavat ne lapset, joista on oikeus saada lapsilisää ja korotukset voidaan laskea vain silloin, kun kaikki lapsilisät myönnetään samalle henkilölle.

Viikonloppuna Päijät-Hämeen perusnaiset kokoontuvat syyskokoukseensa ja maanantaina jatkuukin sitten jälleen maanpuolustuskurssi..