Takaisin eduskunnan hektisessä rytmissä

Maanpuolustuskurssilla mentiin minuuttiaikataululla ja kaikki tapahtui aina suunnitelman mukaisesti. Eduskunnassa on toista kun asioiden käsittelyaikoja ja puhujien määrää on istunnoissa vaikea ennustaa. Varsinkin eduskunnan joulukuun viikkorytmi on sanalla sanoen hektinen ja kollegoista huomaa, että moni odottelee jo pientä hengähdystaukoa.

Keskiviikkona täysistunnossa käsiteltiin hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa. Hallitus antoi asiasta tiedonannon sen jälkeen kun me Perussuomalaiset olimme ilmoittaneet tekevämme aiheesta välikysymyksen. Onneksi tiedonanto tuli, joten välikysymystä ei tarvinnut tehdä. Tärkeintä oli, että asia saatiin saliin käsiteltäväksi ja kaiken kansan kuultavaksi. Debatissa pääsin ottamaan esille rakennepoliittisen ohjelman aikeet vanhusten laitospaikkojen karsimiseen. Tällä keinoin aiotaan hakea 300 miljoonan euron säästöt. Ministeri Urpilainen oli Helsingin Sanomien mukaan STTK:n edustajiston kokouksessa peräänkuuluttanut joulukuun alussa asennemuutosta vanhustenhuoltoon. Olisinkin halunnut häneltä kysyä, kenen asenteita pitäisi muuttaa, vanhusten, päättäjien vai omaishoitajien? Kysymykseni aikaan ministeri oli kuitenkin jo poistunut keskustelusta.

Nostin esille sen, että vanhusten laitospaikkojen karsiminen tulevaisuudessa vaatii onnistuakseen korvaavien hoitomuotojen perinpohjaista kehittämistä, ja kattavien palvelujen toteuttaminen vaatii sekin rahaa. Kenenköhän pussista tuo raha löytyy? Kotihoidon tarve tulee lisääntymään, ja vanhukset joutuvat ostamaan yksityiseltä sektorilta erilaisia palveluita voidakseen asua kotona. Palveluasumistakin on aivan liian vähän tarjolla, mutta se on selvää, että joku tämän muutoksen kulut kuitenkin maksaa.

Ja toinen tärkeä asia, jonka halusin nostaa jälleen esille, on omaishoitajat ja heidän asemansa tässä kuviossa. Minä ja useat muut edustajat saamme paljon huolestunutta postia omaishoitajilta.

Omaishoidon määrä tulee väistämättä lisääntymään, kun laitospaikkoja vähennetään. Suomalaiset ovat erittäin sitoutuneita auttamaan läheisiään. Vaikka omaishoitajille ilmoitetaan, että omaishoitajien palkkioihin budjetoidut rahat ovat loppu, jatkavat omaiset läheisen hoitamista, ja tämä tiedetään kunnissa, ja joissakin kunnissa tätä käytetään törkeästi hyväksi. Omaishoitajien kunnasta riippuvainen eriarvoinen asema olisi jo aika korjata.

Perussuomalaiset siirtäisivät omaishoidon tuen Kelan maksettavaksi, jotta omaishoitajat olisivat tasa-arvoisessa asemassa. Omaishoitajille ei myöskään tuputeta säännöllisiä terveystarkastuksia, kuntoutusta tai lomapäiviä. Lomalle pääsee vain noin 30 prosenttia. Tämän jälkeen paukahtaakin vuoden karenssi. Loma- ja kuntoutusjaksoja tulisikin lisätä, samoin kuin tulisi olla oikeus siihen, ettei loma-ajalta menettäisi omaishoidon tukea. Omaishoitajat jäävät hallituksen rakenneuudistuksessa tylysti vaille huomiota, vaikka omaishoito on nimenomaan niin valtiolle kuin kunnillekin se kustannustehokkain hoitomuoto.

Myös Suomen EU-politiikka vaatisi hieman rakennemuutosta. Eurooppa-politiikan päätavoitteena tulisi olla kaikissa tilanteissa kansallisen edun puolustaminen. EU-komissio sai nyt ensimmäistä kertaa oikeuden kommentoida jäsenvaltioiden ensi vuoden budjetteja. EU-komissio arvioi myös Suomen talouspolitiikkaa ja antoi toimenpidesuosituksia. Merkittävää on, että komissio totesi, että Suomen velka-aste ei ensi vuonna ylittäisi 60 prosentin rajaa, ellei Suomi olisi osallistunut muiden euroalueiden maiden rahoitusapuun…

Esitimme keskustelussa epäluottamuslausetta hallitukselle ja tästä vielä perjantaina äänestettiin. Hallituspuolueet voittivat äänestyksen odotetusti äänin 102–70.

Ensi viikolla vuorossa onkin koko viikon mittainen budjettikäsittely, jonka päätteeksi hyväksytään (tai hylätään) hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi. Tämän jälkeen eduskunta jää yli kuukauden mittaiselle istuntotauolle, joten joulun pyhien jälkeen alkaakin taas merkittävä työ omassa maakunnassa ja ainakin omalla kohdallani valmistautuminen kevään suureen ja tärkeään koitokseen eli eurovaaleihin.