Edustajien toimet jälleen listattu

Vuosittain iltapäivälehdet listaavat kansanedustajien valtiopäivätoimia, pidettyjä puheenvuoroja ja ajettuja taksikilometrejä. Iltalehden valtiopäivätoimien listalla olin tänä vuonna kymmenentenä 94 valtiopäivätoimella. Näihin listattuihin valtiopäivätoimiin kuuluu muun muassa kirjalliset kysymykset, lakialoitteet ja talousarvioaloitteet. Lehtien palstoilla näitä on jonkun verran kritisoitu toteamalla, että eivät ne kuitenkaan johda mihinkään tai ovat liikaa aikaa vieviä ja turhia.

Itse koen, että valtiopäivätoimien tekeminen on yksi osa kansanedustajan työtäni. Useimmat kirjallisten kysymysten aiheet nousevat huolestuneista yhteydenotoista tai löytämästäni merkittävästä epäkohdasta. Kysymyksen tekeminen vaatii myös tiedonhakua, joten prosessissa oppii usein uusia asioita myös jo tekovaiheessa. Kansanedustajalle kirjallinen kysymys on myös tapa saada lisätietoa asiasta, joka mahdollisesti ministeriössä on meneillään. Ennen kaikkea mielestäni on tärkeää nostaa esille erilaisia asioita ja ihmisten huolenaiheita.

Läpi syksyn minua on mietityttänyt tulkkikustannukset ja niiden kasvava määrä valtionhallinnossa. Mielenkiintoni nousi entisestään, kun en onnistunut kyselyistä huolimatta saamaan ministeriöistä lukuja eri hallinnonalojen tulkkikustannuksista. Esimerkiksi poliisissa tiedän niiden olevan miljoonien luokkaa. Tein aiheesta jo ennen joulua yhden kirjallisen kysymyksen, johon sain vastaukseksi valtiovarainministeriltä: ”Euromääräisiä tulkkauskustannuksia ei ole ministeriöittäin mahdollista antaa, sillä ne katetaan ministeriöissä, valtion virastoissa ja laitoksissa toimintamenomäärärahoista.”

Vastaus poikikin uuden kysymyksen, jonka jätin tällä viikolla. Edelleen peräänkuulutan sitä, että onko hallituksen mielestä todellakin tarpeetonta selvittää ja eritellä näin isoja ja koko ajan kasvavia kustannuseriä? Mikäli kustannuksia voitaisiin tarkemmin määritellä ja hallinnoida, pystyttäisiin niistä mahdollisesti hakemaan myös säästöjä. Tuntuu edelleen kummalliselta ettei minkäänlaisia lukuja pystytä antamaan.

Jätin tällä viikolla myös toisen kysymyksen, joka koski yhdistelmälupadirektiiviä ja suomalaisten suuryritysten toimintaa. Alkuviikollahan uutisoitiin Finn­watchin tutkimuksesta, josta selvisi, että liikevaihdoltaan 20 suurimmalla suomalaisyrityksellä olisi jopa yli 200 tytäryhtiötä veroparatiiseissa ja kaikilla suomalaisyrityksillä yhteensä yli 400. Ve­ro­suun­nit­te­lu on lail­lis­ta toi­min­taa, mutta ve­ro­hal­lin­to on ar­vioi­nut, et­tä suu­ry­ri­tys­ten har­joit­ta­mana tällainen ve­ro­suun­nit­te­lu vie Suo­mes­sa vuo­sit­tain noin 320 mil­joo­nan eu­ron ve­ro­tu­lot. Tuntuu hieman kierolta toiminnalta.

Tämän myötä mietin myös, että yritykset saattavat houkutella työntekijöitä Suomeen uuden juuri voimaan tulleen yhdistelmälupadirektiivin mahdollistamien sosiaalietuuksien myötä. Sehän tarjoaa nykyään yhdenvertaisen oikeuden Suomen sosiaaliturvaan kaikille ulkomaalaisille työntekijöille. Syksyllä eduskunnassa direktiivin toimeenpanoa käsitellyssä hallituksen esityksessä todettiin, että myös varsin vähäinen ja lyhytaikainen työskentely voi avata pääsyn sosiaaliturvaan, mikä saattaa pitkällä aikavälillä lisätä sellaisten maahantulijoiden määrää, joiden tavoitteena on hyötyä Suomen korkeatasoisista sosiaalietuuksista ja -palveluista.

Sosiaaliturvan väärinkäytöksiä pyritään hallituksen mukaan estämään tarkalla poikkihallinnollisella seurannalla. Kysymyksessäni tiedustelin, onko seurannassa otettu huomioon, että yksilöiden lisäksi myös suomalaiset suuryritykset voivat hyväksikäyttää yhdistelmälupadirektiivin avaamia mahdollisuuksia omassa työllistämispolitiikassaan? Tekevätkö yritykset esimerkiksi määräaikaisia työsopimuksia tai kytkevät ulkomaalaisia työntekijöitä pätkätöihin, joita jatketaan sopivin tauoin? Ja näiden taukojen aikana työntekijät ovat työttöminä työnhakijoina suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Samaan aikaan aggressiivisen verosuunnittelun kautta yritys ei välttämättä edes maksa kaikkia verojansa Suomeen…

Eduskunnan istuntotauko jatkuu vielä helmikuun alkuun asti. Suuri valiokunta kuitenkin kokoontuu myös tammikuun aikana – EU:ssa kun ei tammikuussa taukoilla.