Lahden eteläisen kehätien suunnittelu on aloitettava nyt

Jätin tiistaina eduskunnassa lisätalousarvioaloitteen sekä kirjallisen kysymyksen liittyen VT 12 Lahden eteläiseen kehätiehen. Tien suunnittelu pitäisi päästä aloittamaan ehdottomasti nyt ja siksi ehdotinkin lisätalousarvioaloitteessani 1,5 miljoonan lisämäärärahaa tien suunnittelun aloittamiseen.

Oikea aika suunnittelurahan myöntämiseen on nyt, sillä myös kunnat ovat siihen tänä vuonna varautuneet ja hanke voitaisiin käynnistää yhteisesti sovitulla rahoituksella. Hollolassa on kehätien suunnittelua varten varausta tälle vuodelle 100 000 euroa ja Lahdessa 900 000 euroa. Suunnittelun kokonaiskustannusarvio on noin 3 miljoonaa euroa, josta alueen kunnat ja maakuntaliitto saisivat tällä hetkellä kasaan siis noin 50 prosenttia ja loput jäisi valtiolle. Ensi vuonna näitä varauksia ei kuntien budjeteissa enää välttämättä ole.

Kehätiehän on ollut kaavoitettuna jo pitkään, mutta hankkeelle ei ole myönnetty rahoitusta. Tie helpottaisi huomattavasti valtatien liikennerasitusta, suojelisi arvokkaita pohjavesiä ja kehittäisi alueen elinkeinoelämää. Tällä hetkellä noin 30 000 ajoneuvoa vuorokaudessa ohittaa Lahden ydinkeskustan alueen ja muun muassa kauppatorin vain alle puolen kilometrin päästä. Nykytilanne on todettu liikenneturvallisuuden ja ympäristönsuojelun näkökulmasta ongelmalliseksi eikä missään muussa Suomen kaupungissa enää valtatie vastaavalla tavalla kulje läpi kaupungin tiiviimmän kaupunkirakenteen.

Ministeriö on myöntänyt, että hanke on tärkeä ja olen jutellut useaan otteeseen asiasta liikenneministeri Kyllösen kanssa. Perjantaina törmäsin häneen jälleen ja otin asian esille. Vihreää valoa vaikuttaisi asian suhteen olevan näkyvissä…

Kirjallinen kysymys, jonka aiheeseen liittyen myös jätin tiistaina, käsitteli kehätien yhteyttä Lahden alueen elinkeinoelämän parantamiseen. Päijät-Hämeessä on jo pitkään ollut korkea työttömyysaste, jota ei ole saatu viime vuosina kohenemaan. Maaliskuussa 2013 työttömyysaste Lahdessa oli jopa 15,8 prosenttia ja elinkeinoelämän kehitystä on jarruttanut se, ettei suunniteltua kehätietä ole vielä rakennettu.

Lahti on syksyllä 2012 hyväksytty äkillisen rakennemuutoksen tukialueeksi ja hallituskaudeksi on asetettu Rakennemuutokseen reagointi -työryhmä, joka päättää tukirahojen jakamisesta ja mahdollisista lisäresurssien tarpeista. Työryhmässä on edustettuna myös liikenne- ja viestintäministeriö ja kysymyksessäni tiedustelinkin, miten ministeriö pyrkii vaikuttamaan työryhmässä siihen, että äkillisen rakennemuutoksen tukirahoja suunnattaisiin Lahden alueella eteläisen kehätien suunnittelun aloittamiseen ja sitä kautta alueen elinkeinoelämän edellytyksien kehittymiseen? Toivottavasti parin viikon päästä saapuvassa vastauksessa todetaan, että suunnittelu onkin jo käynnistetty.

Veronkierto EU:ssa on saatava kuriin

Loppuviikko menikin sitten EU-asioiden parissa. Suuri valiokunta kokoontui torstaina ja perjantaina. Torstaina osallistuin myös Eurooppa-ratikkaan, josta aiempi blogikirjoitukseni kertoo tarkemmin.

Lisäksi jätin perjantaina kirjallisen kysymyksen siitä, pitäisiköhän muihinkin EU-maihin tehdä kattava ja syvällinen rahanpesuselvitys. Nostin esille erityisesti maat, jotka kamppailevat talousvaikeuksien kanssa ja joille on jo myönnetty tukipaketti. EU:ssa vallitsee yhteinen tahtotila veronkierron ja veropetosten ehkäisemiseksi, sillä on arvioitu, että koko EU:n alueella menetetään jopa 1000 miljardia euroa veronkierron ja aggressiivisen verosuunnittelun takia. Tämä on 2000 euroa jokaista Euroopan asukasta kohden. Melko paljon ja varmaan muutakin käyttöä keksittäisiin. Konkreettisia toimia ei kuitenkaan ole asian eteen juurikaan vielä toteutettu. Voisiko rahanpesuselvitykset olla hyvä alku?

On ongelmallista, että veroparatiisille tai aggressiiviselle verosuunnittelulle ei edelleenkään ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Tärkeä periaate verotuksessa on, että verot maksetaan sinne, missä tulo syntyy. Tämän periaatteen kiertäminen tulee ehkäistä ja on ehdottomasti positiivinen asia, että Eurooppa-neuvosto on näitä asioita viime aikoina pohtinutkin. Ehkä tämä on projekti, jossa EU-maiden yhteistyöllä voidaan todella saavuttaa jotakin merkittävää – kunhan saadaan konkreettiset toimet käyntiin.

Viikko eduskunnassa päättyi perjantaina siihen, että Perussuomalaisten puoluehallitus valitsi minut puolueen eurovaaliehdokkaaksi. Matka siis jatkuu!

EU-ratikan matkassa kohti uudistuvaa EU:ta

Puhuin torstaina Eurooppa-liikkeen muodostavien kansalaisjärjestöjen järjestämässä Eurooppa risteävillä raiteilla - tapahtumassa.  Ratikassa järjestetyn tapahtuman tarkoituksena oli aloittaa julkinen keskustelu teemoista, jotka ensi kevään EU-parlamenttivaaleissa tulevat olemaan merkityksellisiä. Eurooppa-ratikassa oli mukana kaikkien puolueiden edustajia, järjestöaktiiveja, mediaa ja kansalaisia. Kaikki puhujat esittivät oman näkemyksensä siitä, mihin suuntaan EU:n tulisi liikkua vuoden 2014 vaalien jälkeen.

 

EU VUONNA 2013

Se EU, johon Suomikin vuonna 1995 liittyi, on toisenlainen EU kuin mikä se on nyt tänään. 

Alun perin tavoitteena oli yhteismarkkinoiden luominen, kaupan kasvu, tavaroiden, palvelujen sekä ajatusten vapaa vaihdanta eikä vähäisimpänä tavoitteena: rauhan aika.

Yhteisiä pelisääntöjä ei ole kuitenkaan noudatettu ja talouskriisi on ollut päällä jo vuosikausia. Valtiovarainministeri Urpilainen sanoi eilen Ylen lähetyksessä, ettei valoa ole vielä näkyvissä.

Kriittisyys EU:ta kohtaan onkin kasvanut useissa maissa. Kansalaiset eivät ole tyytyväisiä ja monissa maissa EU-kriittiset puolueet ovat kasvattaneet kannatustaan, näin myös meillä Suomessa.

Perussuomalainen puolue on kriittinen, mutta myös rakentava. EU ei ole uskon asia, vaan siitä tulisi voida keskustella kiihkottomasti, keskustella niin hyvistä kuin huonoistakin puolista.

Hyvistä asioista voisi mainita EU-parlamentin tavoitteen laatia direktiivi, jolla veronkierto saataisiin aisoihin ja poistettaisiin veroparatiisien toimintaedellytykset. Kaikki pitävät tätä direktiivi hanketta hyvänä, tosin kyproslaiset mepit ovat kuulemma olleet asian käsittelyssä hieman muita vaitonaisempia.

Aihe on vakava, sillä 1000 miljardia jää joka vuosi verotuloja aggressiivisen verosuunnittelun takia saamatta. Se on 2000 euroa per Euroopan asukas. Siitä miten nämä rahat saataisiin verotuksen piirin, on vasta vähän konkreettisia ehdotuksia: se voisi olla vaikkapa tiedonvaihtoa jäsenmaiden kesken. Yhteistyötä maiden välillä tarvitaan, muuten ei pitävää otetta veroparatiiseista saada.

EU-VAALIT

Äänestysprosentti EU-vaaleissa on ollut perinteisesti alhainen. Vuonna 2009 äänestysprosentti oli koko unionin tasolla 43 prosenttia, Suomessa äänestysprosentti oli 40,3. 

Ensi vuoden EU-vaalit ovat merkitykselliset myös tästä näkökulmasta, sillä niiden tulos vaikuttaa EU:n suuntaan ja sitä kautta myös meidän kaikkien jokapäiväiseen elämään. Kaikilla puolueilla pitäisi nyt olla yhteinen tavoite saada suomalaiset ääniuurnille ensi toukokuussa.

Seuraavan europarlamentin parlamentaarikot tekevät nimittäin päätöksiä vuosiksi eteenpäin. Europarlamentissa suomalaisilla on 13 paikkaa 754:stä, eli vain 1,7 %. Voidaan ajatella, ettei yksi MEP vielä kesää tee, mutta sen sijaan yksikin MEP voi saada aikaan hyytävän syksyn.

Esimerkkinä vaikkapa vihreiden Satu Hassi, joka toimi rikkidirektiivin esittelijänä parlamentissa. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n mukaan Suomen ulkomaankaupalle tästä direktiivistä koituu satojen miljoonien, jopa miljardin euron vuosittainen lisäkustannus.

EU:n komissio on leikkaamassa Suomen saamia aluekehitysrahoja neljänneksellä kaudelle 2014–2020, Suomi kun luetaan EU-alueen rikkaiden ja kehittyneiden maiden joukkoon ja tulevaisuudessa pääpaino on köyhien ja vähemmän kehittyneiden maiden tukemisessa. Tämä EU:n valitsema suunta on Suomen kannalta suorastaan pelottava. Suomalaiset ansaitsevat ja tarvitsevat vahvan joukon puolustamaan itsenäisen Suomen etua ja päätäntävaltaa. Olen kansanedustajan työssäni nähnyt, että toisinaan on uskallettava mennä mukavuusalueen ulkopuolelle voidakseen puolustaa omiensa etuja.

EU:N RAHANKÄYTTÖ

EU-parlamentti ja neuvosto päättävät EU:n talousarvion menoista. Menojen olisi pysyttävä monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa. Rahoituskehys puolestaan pyrkii takaamaan, että unionin menot kehittyisivät hallitusti käytettävissä olevien omien varojen puitteissa.

Näinhän asia ei todellisuudessa ole. Eurooppa-neuvosto sopi helmikuussa EU:n tulevista rahoituskehyksistä vuosille 2014–2020. Maaliskuussa Euroopan parlamentti antoi sovusta hyvin kriittisen lausunnon. Asiaa oli edeltänyt pitkäaikainen kiista jo vuoden 2012 maksuvajeista. Komissio on ehdottanut 11,2 miljardin euron lisäbudjettia maksamattomien laskujen kattamiseen. Tilintarkastajat eivät ole 18 vuoteen antaneet EU:lle puhtaita papereita talouden hoidosta.  Se kertoo karua tarinaa siitä, että muutoksia on tehtävä myös EU:n rakenteissa.

LIITTOVALTIOKEHITYS

Olemme huolissamme liittovaltiokehityksestä, jossa talouskriisin varjolla päätösvaltaa viedään yhä kauemmaksi kotimaan päättäjiltä.  Eurooppalainen kulttuuriperimä on rikas niin kielellisten, kulttuuristen, ja historiallisten erojensa vuoksi eikä sitä voi yhteen muottiin valaa. Liittovaltiokehitystä ei suurin osa suomalaisistakaan hyväksy. Liittovaltiokehitystä ei saa jatkaa ainakaan ilman kansalaisten vankkaa ja selkeää tukea. Kansanäänestys EU-jäsenyydestä olisikin paikallaan.

Yhteinen valuutta euro on ollut alusta saakka haasteellinen tavoite. Valuvika euroon kuitenkin tunnetusti jäi. Euron pelastamisesta onkin tullut poliittinen peli, joka yritetään viedä maaliin saakka - keinoja kaihtamatta. Uusia kriisimaita tulee koko ajan lisää, jos me vain jaksamme maksaa. Taloudellisille tukipaketeille ei tule koskaan loppua. Joissakin tapauksissa parempi vaihtoehto olisi ollut hallittu velkajärjestely, IMF:n huostaanotto ja eurosta luopuminen.

Voimme seurata vaikkapa Kyproksen tai Kreikan kansalaisten mielenilmauksia, jotka kertovat, että vaikka tukieuroja on näille maille virrannut, eivät ne ole kansalaisten elämää helpottaneet.

EU:N UUDISTAMINEN

Perussuomalaiset haluavat uskoa, että EU:ta voi vielä kehittää ja uudistaa.

Uskomme, että liittovaltioon vievältä tieltä kääntyminen ja palaaminen alkuperäiseen ajatukseen vapaasta Euroopasta palvelee eurooppalaisia ihmisiä ja kokonaisia kansakuntia huomattavasti paremmin.

Tavoitteenamme on Vähemmän, mutta Parempaa EU:ta.

EU saa jo nyt nähdä jäsenmaittensa budjetit ja tehdä niihin ehdotuksia. Tulevien MEP:ien tehtävänä on pitää huolta siitä, ettei EU määrittele tulevaisuudessa sitä, mihin ja miten me suomalaisten veronmaksajien rahoja täällä Suomessa käytämme.

Meidän tulee säilyttää kansallinen itsemääräämisoikeutemme.

Jos me emme sitä arvosta, ei sitä tee kukaan meidän puolestamme.
Kansallisen itsemääräämisoikeuden säilyttäminen on yksi suurimmista haasteista tuleville MEP:eille.

Sähkön siirtohinnan on pysyttävä kohtuullisena

Jätin tiistaina eduskunnassa kirjallisen kysymyksen koskien sähkön siirtomaksujen kohtuullisuutta. Olen saanut paljon aiheeseen liittyvää palautetta, sillä joillain alueilla sähkön siirto maksaa jo kaksinkertaisesti sähköenergiaan verrattuna. Sähkön siirtohintahan vaihtelee alueittain, sillä sähköyhtiöt määrittelevät itse hinnoittelutavan, eli kiinteän perusmaksun ja kulutukseen perustuvan energiamaksun suhteen. Kuluttajien keskuudessa onkin usein epätietoisuutta siitä, miten hinta muodostuu. Siirtohinta on aina kiinteä, eikä siihen voi vaikuttaa kulutusta säätelemällä. Tämä suututtaa erityisesti niitä, jotka käyttävät sähköä vain vähän, kuten vaikkapa mökkiläiset, mutta joutuvat maksamaan suuria summia siirtohinnasta. Onkohan käynyt niin, että sähköyhtiöt ovat siirtäneet tuottotavoitteensa nykyisin siirtohintaan, sillä sitä kuluttaja ei voi vapaasti kilpailuttaa ja siten tuotto on varmaa?

Energiamarkkinavirasto kyllä valvoo sähköyhtiöiden hintoja ja niiden on lain mukaan pysyttävä kohtuullisina. Mutta mikä on kohtuullista? Nähtävissä on, että siirtohinnat tulevat vieläkin kasvamaan, sillä kevään kehysriihessä hallitus päätti nostaa sähköveroa. Lisäksi valmisteilla on uusi energiamarkkinalaki, jolla kyllä parannetaan sähkön toimitusvarmuutta, mikä on hyvä asia, mutta samalla siitä aiheutuu maakuntien sähköyhtiöille 2,5 – 4 miljardin kustannukset parille seuraavalle vuosikymmenelle maakaapeloinnin vuoksi. Nämä kustannukset tulevat asiakkaiden maksettaviksi, joten siirtohinta nousee edelleen tulevaisuudessa varsinkin maaseudulla.

Sähkö on jokaiselle suomalaiselle elintärkeää - emme voi valita, käytämmekö sitä vai emme. Siksi monille pienituloisille juuri sähkön hinnan jatkuva kasvu aiheuttaa merkittäviä talousvaikeuksia. Pahimmin sähköveron kaltaisten tasaverojen korottaminen tuntuu nimenomaan pienituloisilla. Sosiaaliset energiatariffit eivät myöskään ole hallitusohjelman mukaisia, eli vähävaraisille ei energiaa voida myydä eri maksutariffeilla kuin keski- tai hyvätuloisille. Mitenköhän hallitus aikoo huolehtia, ettei sähkön siirtohinta kasva kohtuuttomasti ja aja pienituloisia mittaviin talousvaikeuksiin ja kuntien sosiaalihuollon asiakkaiksi? Tästä teemasta tullaan keskustelemaan vielä - uskoisin, että kiivaastikin

Annoin aiheesta perjantaina myös haastattelun Almamedialle, joka kirjoittaa asiasta maakuntalehtiin. Toimittaja kertoi saavansa ministeri Vapaavuorelta tänään vastakommentit.. Hyvä, että asia kiinnostaa myös lehdistöä ja kansalaisille tarjotaan tietoa asiasta. Perussuomalaiset eivät olisi korottaneet sähköveroa.

Kilpailulaki tuo muutoksia isoille kaupoille

Viikon muita asioita oli esimerkiksi tiistaina ensimmäisessä käsittelyssä ollut kilpailulaki, joka koskee erityisesti S- ja K-ryhmän päivittäistavarakauppoja. Eduskunta hyväksyi lain, joka asettaa tiukempia säädöksiä merkittävän markkina-aseman omaavalle päivittäistavarakaupalle. Lakiuudistus on herättänyt paljon keskustelua sekä puolesta että vastaan ja oli hyvä, että valiokunta oli kuullut laajasti asiantuntijoita ja päässyt yksimieliseen mietintöön. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että lain vaikutuksia seurataan todella tarkasti, kun sen seurauksista on esitetty toisistaan hyvin paljonkin poikkeavia näkemyksiä. Kauppaketjut itse ovat pelotelleen suomalaisten tuottajien aseman heikentymisellä ja ruoan hinnan nousemisella. Näistä kumpikaan ei saa tapahtua!!

Toin omassa puheenvuorossani myös esiin, että vahva markkina-asema joillain toimijoilla voi olla myös yhteiskunnallisesti hyödyllinen asia. Nämä vahvan markkina-aseman omaavat kauppaketjut pystyvät nimittäin investoimaan ja tuottamaan palveluita myös syrjäseuduille, minne pienemmillä toimijoilla on suurempi kynnys lähteä onneansa kokeilemaan. Esimerkiksi Hollolassa S-ryhmä rakensi kirkonkylälle uuden, entistä suuremman päivittäistavarakaupan, joka toi kylälle kyllä ihan uutta vireyttä. Seuraavaa kauppaa saakin sitten etsiä kilometrikaupalla. Toisaalta ruoka ei saa kallistua eikä pienviljelijöiden asemaa vaarantaa. Mikäli kauppaketjut nostavat ruoan hintaa, tuottajien pussiin siitä tuskin on hyvää valumassa.

Toin puheessani esille myös muita paikallisia asioita, sillä samaisena päivänä uutisoitiin Hesarissa Suomen sääntöviidakosta, joka joissain tapauksissa voi rajoittaa esimerkiksi teollisuuden yritysten investointeja. Näiden sääntöviidakoiden lait ja asetukset erityisesti ympäristöasioissa saattavat Hollolassa yritykset investointeineen huomattavasti vaikeampaan asemaan kuin muualla Suomessa sijaitsevat yritykset, jotka eivät sijaitse pohjavesialueella. Meillä Hollolassa sijainti pohjavesialuepatterin päällä on siis sekä siunaus että kallis vitsaus.

Painavaa asiaa eduskunnan edessä

Perjantaina Kepa ry eli globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö järjesti Eduskuntatalon edustalla Painavaa asiaa –massaglobbaustapahtuman. Kepa on aktiivisesti lähestynyt kansanedustajia tapahtuman tiimoilta ja kävin itsekin kuulemassa heidän mietteitään. Olin mukana myös kun tapahtuma viimeksi järjestettiin keväällä 2011. Totesin, että varmasti kaikki olemme sitä mieltä, että kehitysmaita pitää auttaa. Suuri kysymys onkin se, mihin maksetut tukirahat sinne matkan varrella valuvat. Kehitysapurahan päätyminen kohteeseen vaatii aitoa valvontaa.

Veroparatiisien hyvinvointi puhuttaa myös niin kehitysyhteistyössä kuin kotimaankin politiikissa. Veroparatiisit ovat tällä hetkellä aktiivisen keskustelun piirissä myös EU:ssa, jossa arvellaan että aggressiivisen verosuunnittelun tuloksena vuosittain 1000 miljardia euroa valuu veroparatiiseihin. Se on 2000 euroa per EU:n asukas. Jokainen voi kysyä, mitä tuolla rahalla saataisiin aikaan?  Harmaan talouden ja veronkierron estämiseksi vallitsee konsensus niin Suomessa kuin EU:ssakin. Nyt tarvittaisiin nopeasti myös konkreettisia toimia veroparatiisien kukoistamisen lopettamiseksi. Pankkiunioniin kommenttina, että valvonta olisi perussuomalaisille ookoo, mutta jos sen jälkeen automaattisesti seuraa yhteisiin sääntöihin sekä yhteisiin vastuisiin, emme voi sitä kannattaa. Sitä ennen voi asiantuntijoiden mukaan käydä Nordean sivuilta poimimassa tiedon, kuinka perustaa säätiö paratiisisaarille.

Sote-sopastako pettuleipää

Eduskunnan viikko oli taas pääasiassa yhdistelmä EU-politiikkaa ja kunta- ja soteuudistusta. Kummassakaan tämä hallitus ei nyt oikein tunnu onnistuvan. Tällä viikolla on ehditty ruotia läpi Suomen Kreikka-vakuudet, jotka todellisuudessa eivät mitkään vakuudet edes ole ja lisäksi on asiantuntijoidenkin toimesta todettu, että Kreikka ei lainataakastaan tule selviämään – vaikka laina-aikoja kuinka pidennettäisiin. Lisäksi selvisi, että Kyproksella todella on harjoitettu rahanpesua. 

Raporttien tiedot osoittavat, että pankit jättivät kertomatta valvontaviranomaiselle lähes kaikista epäilyttävistä transaktioista, vaikka monessa tapauksessa asiakkaiden rikollinen tausta oli julkista tietoa. Deloitten raportissa todetaan, että 70 prosentissa tapauksista, joissa omistusrakenne on kaikista monimutkaisin, osakkeenomistajat on nimetty. Niissä asiakkaan ja hyötyvän omistajan tai omistajien välillä on keskimäärin kolme kerrosta. Hyötyvien omistajien henkilöllisyys voidaan selvittää itsenäisen tahon kautta vain 9 prosentissa tapauksista. Lisäksi tutkituista tallettaja-asiakkaiden tiedoista noin 27 prosenttia sisälsi riittämätöntä informaatiota asiakkaan ja hyötyvän omistajan suhteesta. Lainapapereiden kohdalla luku oli 11 prosenttia. Moneyval puolestaan huomautti, että jatkuvan valvonnan tuloksena vain muutamista epäilyttävistä rahaliikkeistä oli ilmoitettu tai ne olivat käyneet ilmi verotuksellisten rahanpesuepäilyjen yhteydessä.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako tämä mitenkään seuraavan Kyproksen tukierän maksamiseen. Suomi on kuulemma ollut tiukkana, mutta onko silläkään vaikutusta päätöksissä, joissa yksimielisyyttä ei vaadita vaan enemmistöäänet riittävät?!

Torstaina pääministeri antoi ilmoituksen sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisesta. Tämä sote-uudistus on jälleen yksi valtion tapa ujuttaa kuntia yhteen. Esimerkiksi Hollola on 22.000 asukkaan kunta, joka haluaa pysyä itsenäisenä.

Ministeri Kataisen mukaan kunnalla, jossa on vähintään noin 20 000 asukasta, on oikeus järjestää perustason sosiaali- ja terveyspalvelut. Niiden osalta kunta voisi myös toimia oman toiminnallisen alueensa vastuukuntana. Kuitenkin työssäkäynti- ja asiointialueella on pääsääntöisesti vain yksi sote-alue, joka Hollolan kohdalla olisi Lahti. Tästä poiketen suurten kaupunkiseutujen yli 20 000 asukkaan kehyskunnat voivat saada perustason järjestämisoikeuden, mikäli kuntarakennelain 4 d §:ssä mainitulla alueella tehdään kaikki kunnat kattava kokonaistarkastelu valtion erityisellä kuntajakoselvityksellä.

Hollola ei aio vapaaehtoisesti lähteä kuntajakoselvitykseen, vaikka siihen painostetaan yhdyskuntarakenteen perusteella. Tämä tullee merkitsemään sitä, että Hollolalla ei tule olemaan oikeutta järjestää ja päättää edes perustason sosiaali- ja terveyspalveluista. Tulevaisuus ei siis näytä hyvältä Hollolan kannalta.

Sote-sopan keittäminen jatkuu: hutunkeittäjiä on ollut jos jonkinmoista työryhmää ja nyt vaihdettiin vielä pääkokkiakin kun Susanna Huovinen ensi viikolla korvaa Guzenina-Richardsonin. Näyttää siltä, että hellan levy loimuaa punaisena ja soppa näyttää uhkaavasti palavan pohjaan. Piti tulla ravitseva soppa koko kansalle, mutta tuloksena taitaa olla pettuleipää kansalle.

Mahtui viikkoon vähän muutakin. Tiistaina vierailin muiden Hämeen piirin edustajien kanssa Ylen uutistoimituksessa. Oli mielenkiintoinen vierailu ja päästiin näkemään myös telkkariuutiset ja säälähetys livenä. Olen saanut kansalaisilta palautetta, että eduskunnan kyselytunti olisi mukava saada suorana lähetyksenä myös radiosta. Tein asiasta kirjallisen kysymyksen, johon ministeri vastasi, että vastuu Yleisradio Oy:n toiminnasta ja sen ohjaamisesta ei ole valtioneuvostolla, vaan siitä vastaavat Yleisradio Oy:stä annetun lain mukaisesti yhtiön hallintoelimet ja että hallintoneuvosto päättämää ohjelmatoiminnan säännöstöä. Niinpä otin vaarin tästä ja puhuin tapaamisessa mm. uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtaja Atte Jääskeläisen kanssa. Asiaa luvattiin miettiä.

Lisäaikaa kriisimaiden velkojen maksuun

Keskiviikkona eduskunnassa päästiin keskustelemaan – välillä aika kiihkeästikin – jälleen eurokriisistä. Käsittelyssä oli hallituksen tiedonanto, joka koski Kreikalle, Portugalille ja Irlannille ERVV:n kautta annettujen lainojen maksuaikojen pidentämistä. Samassa yhteydessä käsiteltiin paljon myös Kreikan ja Suomen välistä vakuussopimusta, joka aikoinaan salaiseksi julistettiin ja tällä viikolla korkeimman oikeuden päätöksen seurauksena jouduttiin julkistamaan.

On melko utopistista odottaa, että Kreikka koskaan maksaisi velkaansa täysimääräisenä takaisin. Laina-ajan pidentäminen tarkoittaa, että Kreikan velka olisi maksettu takaisin vasta vuonna 2058. Siihen mennessä sopimuksia on varmasti muutettu ja velkoja leikattu moneen kertaan. Myös IMF on todennut, että Kreikka ei tule ilman velkajärjestelyjä velkataakastaan selviämään. Vastuun näiden vuosien aikana tehdyistä tukipaketeista jätämme siis perintönä tuleville sukupolville… ei tunnu hyvältä.

Aina, kun tukipaketeista on eduskunnassa keskusteltu, on hallituksen suosikkihokema ollut, että euroakaan ei ole Suomen budjetista kriisimaille annettu. Piakkoin eduskuntaan on tulossa tämän vuoden ensimmäinen lisätalousarvio, jossa on kohta otsikolla "Suomen Pankin eräiden sijoitustuottojen siirto Kreikan valtiolle", 41 880 000 euroa. Lisätalousarviosta siirretään siis lähes 42 miljoonaa euroa suoraan Kreikalle. Mitäköhän tämä sitten on, jos ei suoraa tulonsiirtoa kriisimaalle Suomen budjetista?

Tuo raha tarvittaisiin kyllä kipeästi täälläkin vaikkapa uuden lastensairaalan rakentamiseen. Siellä nimittäin hoidetaan niitä tulevia veronmaksajia, joiden pitää jaksaa kantaa sitä velkataakkaa, joka nyt tehdään.

Vakuussopimus tuli julki – vihdoinkin

Keskustelu Kreikan ja Suomen välisestä vakuussopimuksesta jatkui torstain suullisella kyselytunnilla, kun paikalla oli myös pääministeri vastaamassa. Tuntuu käsittämättömältä, että nyt julkistetussa asiakirjassa ei edes mainita sanaa vakuus… ja että kuvassa joka vuosi sitten levisi ympäri Suomen valtiovarainministeri allekirjoittaa kirjeen eikä mitään varsinaista sopimusta. En yhtään ihmettele jos tämä koko show näyttäytyy kansalaisille vain salailuna ja poliittisena keplotteluna – siltä se tuntuu itsestänikin. Samaan aikaan on julkistettu myös Kyproksen rahanpesuselvitys, joka osoitti aiemmat epäilyt todeksi – EU todella myönsi tukipaketin rahanpesuvaltiolle.

Perjantaina äänestettiin hallituksen luottamuksesta liittyen keskiviikkoiseen laina-aikojen pidentämistä koskevaan tiedonantoon. Ja äänin 103–70 eduskunta edelleen luottaa tähän hallitukseen, joka tämän vaalikauden edetessä vaikuttaa koko ajan vain sekaisemmalta ja toimimattomammalta.

VOIKATTI – KAS KUN EI MARGARIINIKATTI!

Opettajilla oli ennen muinoin auktoriteetti, jota kunnioitettiin. Ja jos eivät oppilaat kunnioittaneet luontaisesti, opettaja piti huolta, että kunnioitus löytyi kurinpidon kautta. Puinen karttakeppi sopi tähän tarkoitukseen mainiosti. Kun se viuhahti ilmojen halki pulpetin pintaan, hiljaisuus laskeutui ja jännitettiin katkeaako keppi. Toisinaan katkesi.

Opettajilla oli myös kirjoittamaton oikeus harrastaa henkistä nujerrusta, jossa karttakeppi näytteli jälleen tärkeää osaa. Meillä pidettiin ala-asteella maantiedon tunnilla ”karttapartiota”, jossa opettaja valitsi luokan eteen ”vapaaehtoisia”  näyttämään karttakepillä paikkoja kartalta ja kertomaan niistä ulkomuistista. Muistan edelleen hyvin sen vatsakivun, joka edelsi maantiedon tunteja.  Äitini opettaja pyysi häntä näyttämään Vuokatti-nimisen paikan kartalta. Jännitys kivisti vatsassa ja ulos suusta pääsi Vuokatin sijaan Voikatti. Tähän harmittomaan virheeseen opettaja tarttui kommentoimalla: ”Voikatti, kas kun ei margariinikatti!” Ja nauroi yllyttäen oppilaatkin nauramaan. Häpeäntunne poltti merkin pienen tytön sieluun. Äitini täyttää 70-vuotta 15.5.2013 eikä ole unohtanut tuota häpeän tunnetta. Vieläkään.

Onneksi on aina ollut opettajia, jotka ovat saaneet oppilaansa innostumaan opiskelusta ja ihailemaan opettajaa. Ja mikä tärkeintä: jatkamaan opettajien tärkeää ammattikuntaa. Nykyisellään opettajien työssä on kuitenkin tasapainoteltava monenlaisten vaatimusten verkossa. Vaatimuksia sanelevat oppilaat ja heidän vanhempansa, esimiehet, lainsäätäjät kuin myös muut yhteiskunnan viranomaiset.

Opettajien ja perheiden välinen yhteys hoidetaan reissuvihkon tai sähköpostin välityksellä. Henkilökohtainen kontakti on muisto vain. Nyky-yhteiskunnan hektinen tahti on osasyy siihen, että työrauha kouluissa ei ole enää itsestäänselvyys.  Vanhemmat potevat usein huonoa omaatuntoa, ettei aikaa jälkikasvulle ole tarpeeksi. Päiväkodin tai koulun henkilökunta on yhä useammin vanhempien, lasten ja nuorten pahanolon kohteena. Syyt ovat syvällä yhteiskunnassa, eikä niitä ole helppo korjata. Ei varsinkaan tässä taloustilanteessa, jossa hallitus sysää kuntien hoidettavaksi yhä enemmän sosiaali- ja terveysalan palveluita, joista valtion pitäisi kantaa vastuu.

Lapsille ja nuorille ei pystytä tarjoamaan mm. psykologin, neurologin tai muun ammattiauttajan apua silloin kun tarve ja hätä on suurin. Erityisen tuen tai tehostetun opetuksen tarvitsevien määrä nousee hälyttävästi. Yhteiskunta ei pysty tähän avunhuutoon vastaamaan. Vastuu jääkin näin ollen usein opettajalle. Opetustyön lisäksi eteen tulee nykyisin myös vaaratilanteita, joista on selvittävä niin, ettei kukaan loukkaannu. Luokassa 30-senttisen leipäveitsen kanssa uhkaavasti käyttäytyvä teini saa opettajan varmasti miettimään, voiko tämä olla edes totta?

Tällaisia tilanteita varten ollaan säätämässä lakia, jolla mm. opettajille ja rehtorille annettaisiin toimivaltuus ottaa haltuun vaarallisia esineitä tai aineita. Lakimuutoksella pyritään myös parantamaan toimintatapoja koulujen ja oppilaitosten työrauhan parantamiseksi. Rehtoreiden ja opettajien lisäksi opetustoimintaan osallistuvat myös koulunkäyntiavustajat. Heidät aiotaan kuitenkin jättää lakimuutoksessa ulkopuolelle. Tutkimuksen mukaan joka kolmas koulunkäyntiavustaja oli kokenut työssään potkimista, lyömistä, sylkemistä, läpsimistä, raapimista, nimittelyä, valehtelua ja haukkumista. Olen tehnyt tästä asiasta jo kaksi kirjallista kysymystä ministerille, jotta myös koulunkäyntiavustajat huomioitaisiin tulevan lain säätämisessä.

Karttakeppi on vaihtunut laserosoittimeen. Joka näkyy, muttei kuulu. Nykyään kun mikään ei enää tunnu miltään, ”kicksejä” haetaan yhä kauempaa.

Usein alku  maailman parantamiseksi löytyy läheltä. Hymy ja halaaminen ovat ilmaisia keinoja torjua pahaa mieltä. Kliseistä? Myönnetään. Mutta suosittelen, sillä menetelmä toimii!

 

Kolumni julkaistu Itä-Häme -lehdessä 15.5.2013.

Kyproksen rahanpesuselvitys samaan kassakaappiin Kreikan vakuussopimuksen kanssa?

Jätin tänään perjantaina eduskunnassa kirjallisen kysymyksen siitä, miten Suomen hallitus aikoo arvioida Kyprokselle tehdyn rahanpesuselvityksen tuloksia. Jo aiemmin olen kysynyt valtiovarainministeriltä kuinka perusteellinen tutkimus Kyproksen pankkijärjestelmälle tehdään ja tuleeko Suomen hallitus tyytymään vain pintapuoliseen tarkastukseen. Vastauksessaan huhtikuun alussa valtiovarainministeri totesi, ettei tutkimuksen sisältöä ja laatua vielä pystytä arvioimaan, sillä tutkimuksen suorittavaa tahoa ei tuolloin ollut vielä päätetty. Lisäksi ministeri vakuutti tuolloin, ettei pintapuoliseen tarkastukseen tulla tyytymään. Vastatessaan perussuomalaisten välikysymykseen 17. huhtikuuta valtiovarainministeri jo tiesi, että selvityksen tekee Deloitte ja Moneyval.

Kyproslaisen median mukaan rahanpesuselvitys on nyt valmistunut ja se on toimitettu eteenpäin troikalle. Tuloksia ei Cyprus Mail -lehden (1.5.2013) mukaan aiota tuoda julkisuuteen. Lehti on käyttänyt tietolähteenään Kyproksen valtiovarainministeri Harris Georgiadesia, jonka mukaan tulokset ovat Kyproksen kannalta positiivisemmat kuin moni ulkomaalainen olisi voinut olettaa.

Kysymyksessäni ministerille haluan tietää, miten hallitus aikoo arvioida Kyproksen rahanpesuselvityksen sisältöä ja laatua, mikäli tutkimuksen tuloksia ei luovuteta julkisuuteen ja onko tämä hallituksen mielestä Suomenkin useaan otteeseen peräänkuuluttamaa läpinäkyvää EU-politiikkaa? Kuulostaa nimittäin aika salamyhkäiseltä.

Kyproksen pankeille tehtävä rahanpesuselvitys on useaan otteeseen määritelty maalle nyt annettavan tukipaketin ehdoksi. Valtiovarainministeri Urpilaisen mukaan Suomi on etunenässä vaatinut kattavaa selvitystä jo siitä asti, kun Kypros ensimmäisen kerran pyysi tukipakettia. Hallitusta on myös useaan otteeseen kritisoitu siitä, että se on tukipaketin hyväksymällä antanut siunauksensa myös rahanpesulle, joten luulisi, että selvityksen tulosten ruotiminen kiinnostaisi.

Kysymisen lisäksi sain myös vastauksia

Vappuviikon torstai-ilta kului Smolnassa valtioneuvoston juhlahuoneistossa, jossa Suuri valiokunta tapasi suomalaisia europarlamentaarikkoja ministeri Alexander Stubbin toimiessa isäntänä. Illan aiheina oli EU:n megatrendit ja keskustelimme muun muassa siitä, että nyt talouskriisin aikana EU:n sosiaalinen ulottuvuus on jäänyt taka-alalle. Keskustelua herätti myös se, mihin suuntaan EU:ta halutaan viedä. Paikalla oli 20 kansanedustajaa ja 7 MEP:iä.

Sain tällä viikolla myös vastauksia aiempiin kirjallisiin kysymyksiini. Olin tiedustellut hallitukselta muun muassa sitä, miksei eduskunnan suullista kyselytuntia lähetetä suorana radion välityksellä. Kysymykseen sain kimmokkeen eräältä kansalaiselta. Vastauksessaan asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru totesi, että Yleisradio Oy katsoo, että kyselytuntien lähettäminen samanaikaisesti television ja internetin lisäksi myös radiossa ei toisi käytännössä olennaista lisää nykytilanteeseen. Olen vastauksesta harmissani, sillä joillekin se voisi olla olennainen tapa seurata viikon kiihkeintä poliittista keskustelua suorana.

Lisäksi sain vastauksen kysymykseeni EU:n potilasdirektiivistä. Tätä asiaa olen jo pohtinut monilla eri foorumeilla ja Pohjoismaiden neuvostossakin pääsin kysymään aiheesta. Suomalaisen ministerin vastaus oli samantyyppinen kuin pohjoismaisen kollegankin: asia on otettu huomioon, mutta tärkeintä on seurata mitä vuoden vaihteen jälkeen todella tapahtuu kun laki astuu voimaan. Kuinka paljon potilaat lähtevät rajojen yli liikkumaan ja minkälaisia vaikutuksia sillä on?

Vastauksessaan ministeri toteaa, että hallitus ei pidä todennäköisenä ulkomailta tulevien potilasmäärien niin merkittävää lisääntymistä, että omien kansalaisten hoitoon pääsy julkiseen terveydenhuoltoon heikentyisi. Tämä jääköön nähtäväksi…

Viikonloppuna on luvassa PerusNaiset ry:n hallituksen kokous sekä  Hollolan perussuomalaisten kevätkokous.