EU VUONNA 2013
Se EU, johon Suomikin vuonna 1995 liittyi, on toisenlainen
EU kuin mikä se on nyt tänään.
Alun perin tavoitteena oli yhteismarkkinoiden luominen,
kaupan kasvu, tavaroiden, palvelujen sekä ajatusten vapaa vaihdanta eikä
vähäisimpänä tavoitteena: rauhan aika.
Yhteisiä pelisääntöjä ei ole kuitenkaan noudatettu ja
talouskriisi on ollut päällä jo vuosikausia. Valtiovarainministeri Urpilainen
sanoi eilen Ylen lähetyksessä, ettei valoa ole vielä näkyvissä.
Kriittisyys EU:ta kohtaan onkin kasvanut useissa maissa.
Kansalaiset eivät ole tyytyväisiä ja monissa maissa EU-kriittiset puolueet ovat
kasvattaneet kannatustaan, näin myös meillä Suomessa.
Perussuomalainen puolue on kriittinen, mutta myös rakentava.
EU ei ole uskon asia, vaan siitä tulisi voida keskustella kiihkottomasti,
keskustella niin hyvistä kuin huonoistakin puolista.
Hyvistä asioista voisi mainita EU-parlamentin tavoitteen
laatia direktiivi, jolla veronkierto saataisiin aisoihin ja poistettaisiin
veroparatiisien toimintaedellytykset. Kaikki pitävät tätä direktiivi hanketta
hyvänä, tosin kyproslaiset mepit ovat kuulemma olleet asian käsittelyssä hieman
muita vaitonaisempia.
Aihe on vakava, sillä 1000 miljardia jää joka vuosi verotuloja
aggressiivisen verosuunnittelun takia saamatta. Se on 2000 euroa per Euroopan
asukas. Siitä miten nämä rahat saataisiin verotuksen piirin, on vasta vähän
konkreettisia ehdotuksia: se voisi olla vaikkapa tiedonvaihtoa jäsenmaiden
kesken. Yhteistyötä maiden välillä tarvitaan, muuten ei pitävää otetta
veroparatiiseista saada.
EU-VAALIT
Äänestysprosentti EU-vaaleissa on ollut perinteisesti
alhainen. Vuonna 2009 äänestysprosentti oli koko unionin tasolla 43 prosenttia,
Suomessa äänestysprosentti oli 40,3.
Ensi vuoden EU-vaalit ovat merkitykselliset myös tästä
näkökulmasta, sillä niiden tulos vaikuttaa EU:n suuntaan ja sitä kautta myös
meidän kaikkien jokapäiväiseen elämään. Kaikilla puolueilla pitäisi nyt olla
yhteinen tavoite saada suomalaiset ääniuurnille ensi toukokuussa.
Seuraavan europarlamentin parlamentaarikot tekevät nimittäin
päätöksiä vuosiksi eteenpäin. Europarlamentissa suomalaisilla on 13 paikkaa
754:stä, eli vain 1,7 %. Voidaan ajatella, ettei yksi MEP vielä kesää tee,
mutta sen sijaan yksikin MEP voi saada aikaan hyytävän syksyn.
Esimerkkinä vaikkapa vihreiden Satu Hassi, joka toimi
rikkidirektiivin esittelijänä parlamentissa. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n
mukaan Suomen ulkomaankaupalle tästä direktiivistä koituu satojen miljoonien, jopa
miljardin euron vuosittainen lisäkustannus.
EU:n komissio on leikkaamassa Suomen saamia
aluekehitysrahoja neljänneksellä kaudelle 2014–2020, Suomi kun luetaan EU-alueen
rikkaiden ja kehittyneiden maiden joukkoon ja tulevaisuudessa pääpaino on
köyhien ja vähemmän kehittyneiden maiden tukemisessa. Tämä EU:n valitsema
suunta on Suomen kannalta suorastaan pelottava. Suomalaiset ansaitsevat ja
tarvitsevat vahvan joukon puolustamaan itsenäisen Suomen etua ja
päätäntävaltaa. Olen kansanedustajan työssäni nähnyt, että toisinaan on
uskallettava mennä mukavuusalueen ulkopuolelle voidakseen puolustaa omiensa
etuja.
EU:N RAHANKÄYTTÖ
EU-parlamentti ja neuvosto päättävät EU:n talousarvion
menoista. Menojen olisi pysyttävä monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa.
Rahoituskehys puolestaan pyrkii takaamaan, että unionin menot kehittyisivät
hallitusti käytettävissä olevien omien varojen puitteissa.
Näinhän asia ei todellisuudessa ole. Eurooppa-neuvosto sopi
helmikuussa EU:n tulevista rahoituskehyksistä vuosille 2014–2020. Maaliskuussa
Euroopan parlamentti antoi sovusta hyvin kriittisen lausunnon. Asiaa oli
edeltänyt pitkäaikainen kiista jo vuoden 2012 maksuvajeista. Komissio on
ehdottanut 11,2 miljardin euron lisäbudjettia maksamattomien laskujen
kattamiseen. Tilintarkastajat eivät ole 18 vuoteen antaneet EU:lle puhtaita
papereita talouden hoidosta. Se kertoo
karua tarinaa siitä, että muutoksia on tehtävä myös EU:n rakenteissa.
LIITTOVALTIOKEHITYS
Olemme huolissamme liittovaltiokehityksestä, jossa
talouskriisin varjolla päätösvaltaa viedään yhä kauemmaksi kotimaan
päättäjiltä. Eurooppalainen
kulttuuriperimä on rikas niin kielellisten, kulttuuristen, ja historiallisten
erojensa vuoksi eikä sitä voi yhteen muottiin valaa. Liittovaltiokehitystä ei
suurin osa suomalaisistakaan hyväksy. Liittovaltiokehitystä ei saa jatkaa
ainakaan ilman kansalaisten vankkaa ja selkeää tukea. Kansanäänestys EU-jäsenyydestä
olisikin paikallaan.
Yhteinen valuutta euro on ollut alusta saakka haasteellinen
tavoite. Valuvika euroon kuitenkin tunnetusti jäi. Euron pelastamisesta onkin
tullut poliittinen peli, joka yritetään viedä maaliin saakka - keinoja
kaihtamatta. Uusia kriisimaita tulee koko ajan lisää, jos me vain jaksamme
maksaa. Taloudellisille tukipaketeille ei tule koskaan loppua. Joissakin
tapauksissa parempi vaihtoehto olisi ollut hallittu velkajärjestely, IMF:n
huostaanotto ja eurosta luopuminen.
Voimme seurata vaikkapa Kyproksen tai Kreikan kansalaisten
mielenilmauksia, jotka kertovat, että vaikka tukieuroja on näille maille
virrannut, eivät ne ole kansalaisten elämää helpottaneet.
EU:N UUDISTAMINEN
Perussuomalaiset haluavat uskoa, että EU:ta voi vielä
kehittää ja uudistaa.
Uskomme, että liittovaltioon vievältä tieltä kääntyminen ja
palaaminen alkuperäiseen ajatukseen vapaasta Euroopasta palvelee eurooppalaisia
ihmisiä ja kokonaisia kansakuntia huomattavasti paremmin.
Tavoitteenamme on Vähemmän, mutta Parempaa EU:ta.
EU saa jo nyt nähdä jäsenmaittensa budjetit ja tehdä niihin
ehdotuksia. Tulevien MEP:ien tehtävänä on pitää huolta siitä, ettei EU määrittele
tulevaisuudessa sitä, mihin ja miten me suomalaisten veronmaksajien rahoja
täällä Suomessa käytämme.
Meidän tulee säilyttää kansallinen itsemääräämisoikeutemme.
Jos me emme sitä arvosta, ei sitä tee kukaan meidän puolestamme.Kansallisen itsemääräämisoikeuden säilyttäminen on yksi suurimmista haasteista tuleville MEP:eille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti