Sähkön siirtohinnan on pysyttävä kohtuullisena

Jätin tiistaina eduskunnassa kirjallisen kysymyksen koskien sähkön siirtomaksujen kohtuullisuutta. Olen saanut paljon aiheeseen liittyvää palautetta, sillä joillain alueilla sähkön siirto maksaa jo kaksinkertaisesti sähköenergiaan verrattuna. Sähkön siirtohintahan vaihtelee alueittain, sillä sähköyhtiöt määrittelevät itse hinnoittelutavan, eli kiinteän perusmaksun ja kulutukseen perustuvan energiamaksun suhteen. Kuluttajien keskuudessa onkin usein epätietoisuutta siitä, miten hinta muodostuu. Siirtohinta on aina kiinteä, eikä siihen voi vaikuttaa kulutusta säätelemällä. Tämä suututtaa erityisesti niitä, jotka käyttävät sähköä vain vähän, kuten vaikkapa mökkiläiset, mutta joutuvat maksamaan suuria summia siirtohinnasta. Onkohan käynyt niin, että sähköyhtiöt ovat siirtäneet tuottotavoitteensa nykyisin siirtohintaan, sillä sitä kuluttaja ei voi vapaasti kilpailuttaa ja siten tuotto on varmaa?

Energiamarkkinavirasto kyllä valvoo sähköyhtiöiden hintoja ja niiden on lain mukaan pysyttävä kohtuullisina. Mutta mikä on kohtuullista? Nähtävissä on, että siirtohinnat tulevat vieläkin kasvamaan, sillä kevään kehysriihessä hallitus päätti nostaa sähköveroa. Lisäksi valmisteilla on uusi energiamarkkinalaki, jolla kyllä parannetaan sähkön toimitusvarmuutta, mikä on hyvä asia, mutta samalla siitä aiheutuu maakuntien sähköyhtiöille 2,5 – 4 miljardin kustannukset parille seuraavalle vuosikymmenelle maakaapeloinnin vuoksi. Nämä kustannukset tulevat asiakkaiden maksettaviksi, joten siirtohinta nousee edelleen tulevaisuudessa varsinkin maaseudulla.

Sähkö on jokaiselle suomalaiselle elintärkeää - emme voi valita, käytämmekö sitä vai emme. Siksi monille pienituloisille juuri sähkön hinnan jatkuva kasvu aiheuttaa merkittäviä talousvaikeuksia. Pahimmin sähköveron kaltaisten tasaverojen korottaminen tuntuu nimenomaan pienituloisilla. Sosiaaliset energiatariffit eivät myöskään ole hallitusohjelman mukaisia, eli vähävaraisille ei energiaa voida myydä eri maksutariffeilla kuin keski- tai hyvätuloisille. Mitenköhän hallitus aikoo huolehtia, ettei sähkön siirtohinta kasva kohtuuttomasti ja aja pienituloisia mittaviin talousvaikeuksiin ja kuntien sosiaalihuollon asiakkaiksi? Tästä teemasta tullaan keskustelemaan vielä - uskoisin, että kiivaastikin

Annoin aiheesta perjantaina myös haastattelun Almamedialle, joka kirjoittaa asiasta maakuntalehtiin. Toimittaja kertoi saavansa ministeri Vapaavuorelta tänään vastakommentit.. Hyvä, että asia kiinnostaa myös lehdistöä ja kansalaisille tarjotaan tietoa asiasta. Perussuomalaiset eivät olisi korottaneet sähköveroa.

Kilpailulaki tuo muutoksia isoille kaupoille

Viikon muita asioita oli esimerkiksi tiistaina ensimmäisessä käsittelyssä ollut kilpailulaki, joka koskee erityisesti S- ja K-ryhmän päivittäistavarakauppoja. Eduskunta hyväksyi lain, joka asettaa tiukempia säädöksiä merkittävän markkina-aseman omaavalle päivittäistavarakaupalle. Lakiuudistus on herättänyt paljon keskustelua sekä puolesta että vastaan ja oli hyvä, että valiokunta oli kuullut laajasti asiantuntijoita ja päässyt yksimieliseen mietintöön. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että lain vaikutuksia seurataan todella tarkasti, kun sen seurauksista on esitetty toisistaan hyvin paljonkin poikkeavia näkemyksiä. Kauppaketjut itse ovat pelotelleen suomalaisten tuottajien aseman heikentymisellä ja ruoan hinnan nousemisella. Näistä kumpikaan ei saa tapahtua!!

Toin omassa puheenvuorossani myös esiin, että vahva markkina-asema joillain toimijoilla voi olla myös yhteiskunnallisesti hyödyllinen asia. Nämä vahvan markkina-aseman omaavat kauppaketjut pystyvät nimittäin investoimaan ja tuottamaan palveluita myös syrjäseuduille, minne pienemmillä toimijoilla on suurempi kynnys lähteä onneansa kokeilemaan. Esimerkiksi Hollolassa S-ryhmä rakensi kirkonkylälle uuden, entistä suuremman päivittäistavarakaupan, joka toi kylälle kyllä ihan uutta vireyttä. Seuraavaa kauppaa saakin sitten etsiä kilometrikaupalla. Toisaalta ruoka ei saa kallistua eikä pienviljelijöiden asemaa vaarantaa. Mikäli kauppaketjut nostavat ruoan hintaa, tuottajien pussiin siitä tuskin on hyvää valumassa.

Toin puheessani esille myös muita paikallisia asioita, sillä samaisena päivänä uutisoitiin Hesarissa Suomen sääntöviidakosta, joka joissain tapauksissa voi rajoittaa esimerkiksi teollisuuden yritysten investointeja. Näiden sääntöviidakoiden lait ja asetukset erityisesti ympäristöasioissa saattavat Hollolassa yritykset investointeineen huomattavasti vaikeampaan asemaan kuin muualla Suomessa sijaitsevat yritykset, jotka eivät sijaitse pohjavesialueella. Meillä Hollolassa sijainti pohjavesialuepatterin päällä on siis sekä siunaus että kallis vitsaus.

Painavaa asiaa eduskunnan edessä

Perjantaina Kepa ry eli globaalien kehityskysymysten asiantuntijajärjestö järjesti Eduskuntatalon edustalla Painavaa asiaa –massaglobbaustapahtuman. Kepa on aktiivisesti lähestynyt kansanedustajia tapahtuman tiimoilta ja kävin itsekin kuulemassa heidän mietteitään. Olin mukana myös kun tapahtuma viimeksi järjestettiin keväällä 2011. Totesin, että varmasti kaikki olemme sitä mieltä, että kehitysmaita pitää auttaa. Suuri kysymys onkin se, mihin maksetut tukirahat sinne matkan varrella valuvat. Kehitysapurahan päätyminen kohteeseen vaatii aitoa valvontaa.

Veroparatiisien hyvinvointi puhuttaa myös niin kehitysyhteistyössä kuin kotimaankin politiikissa. Veroparatiisit ovat tällä hetkellä aktiivisen keskustelun piirissä myös EU:ssa, jossa arvellaan että aggressiivisen verosuunnittelun tuloksena vuosittain 1000 miljardia euroa valuu veroparatiiseihin. Se on 2000 euroa per EU:n asukas. Jokainen voi kysyä, mitä tuolla rahalla saataisiin aikaan?  Harmaan talouden ja veronkierron estämiseksi vallitsee konsensus niin Suomessa kuin EU:ssakin. Nyt tarvittaisiin nopeasti myös konkreettisia toimia veroparatiisien kukoistamisen lopettamiseksi. Pankkiunioniin kommenttina, että valvonta olisi perussuomalaisille ookoo, mutta jos sen jälkeen automaattisesti seuraa yhteisiin sääntöihin sekä yhteisiin vastuisiin, emme voi sitä kannattaa. Sitä ennen voi asiantuntijoiden mukaan käydä Nordean sivuilta poimimassa tiedon, kuinka perustaa säätiö paratiisisaarille.