25. kesäkuuta 2014

Marionettihallitus?

Suomi sai tällä viikolla uuden hallituksen. Vaihtuvuutta onkin tämän vaalikauden aikana riittänyt. Pääministeri Katainen on jankuttanut vastuunkannosta viimeiset kolme vuotta. Mitä se on ollut? Ministeriaitiossa on käynyt melkoinen turbulenssi. Alkuperäisistä 19 ministeristä on jäljellä 7, joista alkuperäisellä ministerimandaatilla taitaa työskennellä enää 5. Vastuunkanto ei ole ollut erityisen muodikasta.

Nyt maanantaina uusi pääministeri Stubb teki uusimmat ministerimuutokset. Kansalaisilta tulleen palautteen mukaan näyttää siltä, että tälläkään hallituksella ei ole kansan luottamusta. Ilmassa leijuukin vahvasti mielikuva, että tämä on kumileimasinhallitus, jossa ammattitaitoiset virkamiehet leikkivät ministerimarioneteilla.

Tiistaina eduskunnassa keskusteltiin Stubbin uuden hallituksen ohjelmasta. Esitimme kiitosta niistä asioista, jotka sen ansaitsivat. Olemme useissa varjobudjeteissa esittäneet teollisuutta rasittavasta windfall-verosta luopumista. EU:n komissiokaan ei veroa hyväksynyt, joten nyt hallitus otti onkeensa ja päätti luopua siitä. Hyvä näin, mutta edelleen yritykset saavat olla varpaillaan, sillä uuden hallituksen ohjelmassa väläytettiin jo tämän veron tuoton korvaamista uusilla ympäristö- tai kulutusveroilla.
 
Työ ja työllisyys ovat Perussuomalaisille tärkeitä peruspilareita. Kanta- ja Päijät-Hämeen alueen tuoreet työttömyysluvut ovat huolestuttavia ja kaukana hallituksen asettamista tavoitteista. Hämeen työ- ja elinkeinotoimistossa oli tämän vuoden toukokuun lopussa yli 22 000 työtöntä työnhakijaa eli lähes 12 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Lähes poikkeuksetta työttömyysluvut ovat Hämeen seudulla suurempia kuin muualla Suomessa. Esimerkiksi työttömien työnhakijoiden määrä oli Hämeessä 12,3 % työvoimasta kun luku koko Suomessa on 11,5. Alle 25-vuotiaiden työttömien % -osuus alle 25-vuotiaasta työvoimasta oli toukokuun lopussa Hämeessä 16,5 % ja koko maassa 14,0 %. Maakunnat odottavat nyt hallitukselta tositoimia eivätkä vain kauniita korulauseita. Kevään istuntokauden päätteeksi jätin vielä tästä aiheesta kirjallisen kysymyksen.
 
Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vain vajaat 10 kuukautta aikaa. Uuden hallituksen ohjelma on selkeästi vain vaaleja varten tehty. Käsittelyssä olevasta ohjelmasta nimittäin puuttuvat numeromääräiset mittarit. Siinä ei myöskään kerrota, milloin tavoitteiden saavuttamisesta tehtäisiin väliaikaraportointi. Se on melkoisen ympäripyöreä kokonaisuus täynnä kauniita lauseita.

Lapsiperheille ei helpotusta

Uuden pääministerin ja uuden valtiovarainministerin kevään aikana vaalipuheissaan esittämät kannanotot antoivat hieman toivoa lapsiperheille siitä, että kevään kehysriihessä tehty 110 miljoonan lapsilisäleikkaus peruttaisiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Lapsiperheiden tukemiseksi valmistellaan nyt verovähennysjärjestelmään muutosta, jolla tuota järjetöntä leikkausta edes vähän yritetään korjata. Mutta konkreettista esitystä tästä ei vielä ole, joten nähtäväksi jää, miten tämä käytännössä toteutetaan ja ketä se hyödyttää.

Myöskään pienituloisille eläkeläisille ei ole tämän hallituksen aikana luvassa helpotusta. Vaikka hallitusohjelma alkaakin tutuilla lauseilla siitä, että hallituksen painopistealueita ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen.

Köyhyysraja on hieman yli 1 000 euroa kuukaudessa. Tällaisista tuloista moni eläkeläinen näkee vain päiväunta. Ansio- ja inflaatiotarkistukset eivät tuo helpotusta perusturvan varassa elävien ostovoimaan. Indeksien jäädyttämisen seurauksena eläkeläisten ostovoimansa laskee. Köyhyys ja sitä kautta turvattomuus sekä huoli huomisesta lisääntyvät entisestään. On muistettava, että indeksijäädytys heijastuu eläkkeen tulotasoon koko eliniän. Kun ja jos indeksijäädytyksen jälkeen palataan indeksitarkistuksiin, on eläkkeen lähtötaso jo valmiiksi alhaisempi.

Oppivelvollisuusiän järjetön nosto

SDP sai pitää ohjelmassa lempilapsensa: oppivelvollisuusiän noston. Tätä asiaa ovat lukuisat asiantuntijat ja päähallituspuolue kokoomuksenkin edustajat kritisoineet. Jos uusi valtiovarainministeri Rinne olisi ollut eilisen puheenvuoroni aikaan vielä paikalla, olisin kysynyt, miten hän aikoo varmistaa, että oppivelvollisuusiän nosto pystytään toteuttamaan vain siihen varatulla 15 miljoonalla eurolla, sillä osa asiantuntijoista on veikannut kustannuksien nousevan jopa 100 miljoonaan euroon. Ja hyvä olisi tietää hallituksen suunnitelmat myös siinä vaiheessa jos huomataan, että 15 miljoonaa euroa ei uudistuksen toteuttamiseen riitä – perutaanko se? Ja jos se perutaan vain osittain, niin miltä osin se perutaan ja missä vaiheessa jarrua painetaan, vauhtisokeus kun voi usein yllättää uudet kuljettajat.

Arviot siitä, miten oppivelvollisuusiän nosto vaikuttaa nuorten syrjäytymiseen, ovat niin ikään vaihtelevia. Mihin perustuu se ajatus, että jos perusopetuksessa nuorta ei ole opiskelu kiinnostanut, niin se kiinnostaisi enemmän, kun pakkoa tulee vuosi lisää? Mieluummin panostaisin syrjäytymisen estämisessä esimerkiksi mestari-kisälli-malliin tai oppisopimuskoulutukseen, näillä toimilla kun on jo syrjäytyneitä nuoria saatu takaisin yhteiskunnan rattaita pyörittämään.

Eduskunta jää kesän istuntotauolle

Viimeisessä istunnossa äänestettiin uuden hallituksen ohjelmasta. Hallitus sai luottamuksen äänin 99–79. Tästä siis jatketaan syksyllä. Tunnelma on hieman odottava: mitä konkreettisia esityksiä hallitus saa tuotua ensi vuoden budjettiin, saadaanko sote-uudistus vielä tämän vaalikauden aikana lakitekstiksi asti ja eduskunnan käsittelyyn, miten käynnistyy työnsä heinäkuun alussa aloittavan uuden europarlamentin työ ja minkälainen komissio EU:lle valitaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti