Syyskausi käyntiin Eduskunnassa – kotihoidontuen leikkaus puhuttaa

Eduskunnan syysistuntokausi käynnistyi keskiviikkona pääministerin ilmoituksella hallituksen rakenteellisista uudistuksista. Keskustelua hallituksen 18-sivuisesta rakennepoliittisesta ohjelmasta käytiin kolme tuntia, jonka jälkeen puhemies totesi, että vielä 50 puheenvuoroa jäi käyttämättä. Itsekään en saanut puheenvuoroa ja mietitytti taas, että onkohan tämä nyt ihan demokratian kaikkien ihanteiden mukaista kun niin suuri osa puhujista jäi kuulematta?

Hallituksen rakennemuutokset eivät sisältäneet vielä juurikaan konkreettisia esityksiä, vaan lähinnä suunnitelmia, jotka viedään vielä syksyn aikana ministeriöihin valmisteluun. Silti hallitus kovaan ääneen vaati oppositiolta konkretiaa omiin puheenvuoroihin. Perussuomalaiset ovat esittäneet oman vaihtoehtonsa kestävyysvajeen umpeen kuromiseksi ja Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi jo keväällä kehysten käsittelyn yhteydessä ja tulemme jälleen tänä syksynä esittämään myös oman vaihtoehtobudjetin ensi vuodelle.

Yksi hallituksen rakennepoliittisen ohjelman puhuttavimmista muutoksista on muutos kotihoidontukeen. Keskiviikkoisen keskustelun lisäksi myös syyskauden ensimmäinen kyselytunti torstaina käytettiin aiheen käsittelyyn. Jälleen jäin yrityksestä huolimatta ilman puheenvuoroa.

Hallituksen kaavailemalla muutoksella kohdennetaan nykyinen kotihoidontuki puoliksi molemmille vanhemmille. Jos toinen vanhemmista ei hänelle kohdennettua vapaata pidä, perhe menettää sen. Muutosta on perusteltu muun muassa tasa-arvon lisäämisellä. Tähän mennessä kumpikin vanhemmista on yhtälailla voinut jäädä kotiin, mikäli perhe niin päättää.

Todellisuudessa kyseessä on kuitenkin ainoastaan leikkaus. Kotihoidontuen puolittaminen tasa-arvon lisäämisperusteena on todella ontuva. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla olevan Euroopan tasa-arvoinstituutin kesäkuussa julkaiseman tiedon mukaan Suomi oli työelämäkysymyksissä Euroopan tasa-arvoisin maa. Työtä sen eteen on tietysti edelleen tehtävä, mutta ei kotihoidontuen puolittaminen ratkaise mitään. Uudistus ei tule parantamaan naisten asemaa työmarkkinoilla.

Toinen peruste uudistukselle on luonnollisesti säästöt ja suuremmat verotulot valtiolle. Tilastokeskuksen mukaan kokoaikaisen kuukausipalkkaisen miehen ansio yksityisellä sektorilla on noin 850 euroa kuukaudessa suurempi kuin naisilla. Kotihoidontuen puolittamisella hallitus haluaa ohjata isät kotiin ja pienempituloiset äidit komennetaan töihin. Miten ihmeessä tällä yhtälöllä saataisiin enemmän verotuloja?

Ja mikäli isät eivät kotiin jää ja naiset todella saataisiin aikaisemmin töihin, tarvittaisiin huomattavasti lisää päivähoitopaikkoja. Yksi päivähoitopaikka maksaa lähes 2 kertaa enemmän kuin se, että lasta hoidettaisiin kotona. Siirtääkö valtio siis vain kustannuksia jo nyt ylikuormitetuille kunnille? Useissa kunnissa päiväkodeissa on kosteusvauroita ja korjausinvestointeihin on tässä taloustilanteessa vaikea löytää varoja.

Uusi malli ei myöskään suosi yrittäjäperheitä ja ratkaisematta on myös yksinhuoltajien ja esimerkiksi isovanhempien asema uudistuksen jälkeen.

Lisäksi vaarana on naisten jääminen kotihoidontuen jälkeen muun sosiaaliturvan kuten työttömyyskorvauksien ja toimeentulotuen varaan, sillä paluu työmarkkinoille ei helpotu. Työmarkkinoille palaavien naisten työmahdollisuuksia tulisi muilla keinoin edistää, jotta voisimme todella puhua tasa-arvosta ja sen parantumisesta. Viime aikoina on keskusteltu paljon joustavasta hoitorahasta ja olisikin kestävämpää kehittää edelleen näitä jouston ja osa-aikatyön mahdollisuuksia työelämässä.

Päättääkö hallitus jatkossa sen, kuka perheessä leivän hankkii ja kuka sen pöytään kattaa? Herää kysymys, ohjaako tämän hallituksen päätöksentekoa ainoastaan raha? Mihin on unohtunut pieni ihminen?