20. syyskuuta 2013

Kataisen hallituksen arvot - välittävä ja menestyvä Suomi?

Viikko alkoi kiihkeätunnelmaisella Hollolan kunnanvaltuuston kokouksella maanantaina. Asialistalla oli kuntarakennelaki ja valtiovarainministeriön lausuntopyyntö Hollolan kunnan osallistumisesta erityiseen kuntajakoselvitykseen. Omassa puheenvuorossani korostin Hollolan kuntalaisten tahtoa säilyä itsenäisenä. Vasta kesäkuussa teimme luihin ja ytimiin menneitä kipeitä säästöpäätöksiä tavoitteena säilyttää Hollola itsenäisenä ja talous tasapainossa!

Vaikutti kuitenkin, että vimma kuntaliitosselvitykseen on talouden tasapainottamistoimien jälkeen vallannut osan valtuutetuista. Miksi? Hallitukselta ei ole tullut mitään uutta, jolla voisimme liittymisselvitystä perustella. Kuntalaiset ovat muutama vuosi sitten kantansa Hollolassa kertoneet.

Valtuuston äänestyksessä annettiin lopulta 29 jaa -ääntä ja 14 ei -ääntä. Näin ollen Hollolan kunta ei näe uuden erityisen kuntajakoselvityksen toteutukselle perusteita.

Maanantaina julkaistiin myös Hollolan historiateos IV ”Monikasvoinen Hollola - Maalaiskylistä jälkiteolliseen yhteiskuntaan 1939–2010”. Kuten tuon teoksen kirjoittaja Jarmo Peltolakin totesi: Mitä enemmän asukkaita, sitä enemmän haasteita palveluiden järjestämisessä!

Lähipalveluille ei saa käydä samoin kun yhteispalvelupisteelle on nyt käymässä! Asiakaspalvelu 2014 hanke on määritellyt, että asukkaiden etäisyys palvelupisteeseen jäisi pääsääntöisesti alle 40 km ja palveluverkon pisteet sijoittuisivat mahdollisuuksien mukaan paikkoihin, joissa muukin asiointi tai työssäkäynti suuntautuu.

Hollolassa on toiminut mm. Kelan ja poliisin yhteispalvelupiste 20 vuotta, mutta nyt se joutunee hallituksen uudistus toimissa lopetettavien listalle.

Eduskunnassa aloitettiin tämän viikon tiistaina vuoden 2014 talousarvion käsittely. Noin 1000-sivuinen räikeän keltainen budjettikirja julkaistiin maanantaina. Tuota opusta onkin tullut sitten kanniskeltua mukana läpi viikon. Tiistaina käsittely alkoi valtiovarainministeri Urpilaisen avaamalla yleiskeskustelulla, jota seurasi työ- ja elinkeinoministeriön sekä oikeusministeriön hallinnonalojen yksityiskohtaisempi käsittely. Istuntoa jatkettiin noin puoli kymmeneen asti illalla ja viimeisten joukossa pääsin pitämään oman varsinaisen puheenvuoroni.

Keskiviikkona budjetin käsittelyssä oli tauko, kun eduskunnassa juhlittiin 150-vuotista säännöllistä valtiopäivätoimintaa. Ohjelmaan kuului arvokas juhlaistunto sekä muuta ohjelmaa. Kiva yksityiskohta oli, kun tiistaina eduskunnan postissa oli mahdollista saada korttiin tai kirjeeseen ainutlaatuinen ”ensipäivän” leima. Sattuikin sopivasti, sillä vieraanani kävi mukava joukkio Lahdesta ja kaikki saivat lähettää eduskunnasta kortin oikein ainutkertaisella postileimalla varustettuna.

Kirjalliseen kysymykseen ministerin on pakko vastata

Osallistuin tiistaina debattiin ja pääsinkin kysymään työministeri Ihalaiselta työosuuskunnista. Olen saanut erityisesti Päijät-Hämeestä viestiä, että TE-toimiston käytännöt työosuuskuntalaisten työttömyysturvasta ovat ministeriön viime vuoden lopussa antaman ohjeistuksen myötä muuttuneet ja eroavat tällä hetkellä toisistaan. Työosuuskunnat ovat aikaisemmin toimineet työttömille hyvänä väylänä kohti työllistymistä, ja niiden kautta onkin onnistuttu luomaan työpaikkoja. Osuuskunnassa työtön on voinut aikaisemmin kokeilla yrittämistä säilyttäen silti palkansaajan aseman, jolloin työttömyysturva pienenee itse ansaittua euroa kohden, mutta ei lopu kokonaan, kuten käy, jos henkilö määritellään yrittäjäksi.

Kysyin ministeriltä, voiko työtön edelleen tehdä työtä osuuskunnan kautta ilman, että asema palkansaajana vaarantuu ja oikeus työttömyysturvaan silti säilyy, ja miten varmistetaan, ettei TE-toimistoissa tulkita lakia ja ministeriön ohjeistusta eri tavoin, jolloin kansalaiset joutuvat eriarvoiseen asemaan. Vastausta en valitettavasti sillä kertaa saanut, mutta onneksi kysymyksen voi jättää myös kirjallisena ja siihen ministeri ei voi jättää vastaamatta. Jätin työosuuskunnista kirjallisen kysymyksen eduskunnassa perjantaina.


Kreikalle 78 miljoonaa kahden vuoden aikana

Budjettikirjasta löytyy kohta 28.01.69 "Suomen Pankin eräiden sijoitustuottojen siirto Kreikan valtiolle". Viime syksynä tuo summa oli 400 000 euroa, tämän kevään lisäbudjetissa noin 42 miljoonaa euroa ja ensi vuonna 35 miljoonaa euroa. Yhteensä Kreikan valtiolle maksetaan siis jo lähes 78 miljoonaa euroa kahden vuoden aikana. Samassa ajassa omaishoitajille tarjotaan kuntien valtionosuuksien yhteydessä 20 miljoonaa. Summaa ei edes voida korvamerkitä niin, että kaikkien kuntien olisi se pakko omaishoitajien palveluihin suunnata. Aikamoista arvopeliä tuo hallituksen politiikka…

Hallitusohjelman ensimmäinen lause on: "Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on välittävä ja menestyvä Suomi." Menestystä ei juurikaan ole ollut havaittavissa, sen me olemme havainneet päivittäisiä irtisanomisilmoituksia lukiessamme. Entä sitten välittävä Suomi?

Torstaina pääsinkin kysymään asiasta pääministeriltä. Toin esille jälleen kerran, että omaishoito on inhimillisin ja valtiolle kustannustehokkain hoitomuoto, mutta sitä ei edelleenkään arvosteta tarpeeksi. Kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistellut työryhmä on arvioinut, että omaishoitajien tekemä hoitotyö säästää kuntien menoja noin 1,1 miljardia euroa. Omaishoitajat siis tukevat työllään valtiontaloutta.

Budjettikirjan mukaan omaishoidontuen saajia on ensi vuonna 4000 enemmän. Kysyinkin Kataiselta, miksi budjettikirjassa ei ole omaishoitajille omaa korvamerkittyä kohtaa, mutta sieltä löytyy kohta, jossa kerrotaan Suomen maksamista rahoista Kreikalle? Katainen ei kommentoinut.

Pohjoismaiden neuvosto kokoontuu Färsaarilla

Eduskunta jatkaa budjetin käsittelyä vielä ensi tiistaina. Sen jälkeen esitys siirtyy valiokuntiin ja palaa jälleen täysistuntoon joulukuussa. Omalta osaltani budjettipuheet on kuitenkin tämän perjantain ja puolustusministeri Haglundin hiillostamisen jälkeen pidetty, sillä pohjoismaiden neuvosto kokoustaa ensi viikolla Färsaarilla ja matka alkaa jo sunnuntaina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti