Ahvenanmaa – riippa- vai jalokivi?

Olen ennakkoluuloinen ihminen. Erityisesti ruoan suhteen, mutta myös joissakin muissa asioissa. Yritän hälventää ennakkoluulojani ottamalla asioista selvää.

Yksi tällainen ennakkoluuloinen asenneasetelmani on Ahvenanmaa vastaan Manner-Suomi: ”Onko se tarpeeton riippakivi vai arvokas jalokivi”? Olen yrittänyt valaista itseäni tässä asiassa. Viime syksynä kävin tapaamassa Ahvenanmaalla paikallisia virkamiehiä, poliitikkoja ja maaherraa. Avoimin mielin kuuntelin heidän mielipiteitään ja tietotulvaa. Kotimatkalla ranteissani kuitenkin tuntui pientä lämpöä, ilmeisesti niin sanottu ”hihojen palaminen” oli lähellä…

Kerrataanpa hieman. Ahvenanmaa kuuluu Suomeen, on itsehallinnollinen, demilitarisoitu ja yksikielinen ruotsinkielinen maakunta, jossa on vajaat 29 000 asukasta. Ahvenanmaan maakuntapäivillä on oikeus säätää lakeja niin terveyden- ja sairaanhoidossa, sosiaalipalveluissa, kunnallishallinnossa kuin myös poliisin, postin, radion ja tv:n osalta. (Kuulostaa ihanteelliselta!)  Ahvenanmaalla on tällä hetkellä 16 kuntaa. Siellä ei ole tietoakaan mannermaalla käynnissä olevasta sote- ja kuntauudistussotkusta. Ahvenanmaalaisilla kun on oma lupa päättää, paljonko siellä on kuntia ja ennen kaikkea, minkä kokoisia nämä kunnat saavat olla ja miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään.

Mistä rahat? Suuri osa ahvenanmaalaisia päättäjiä haluaisi heille oman verotusoikeuden. Nyt verot maksetaan emämaahan, josta ne tuloutetaan takaisin. Ahvenanmaan maakunnan taloudenhoidosta säädetään Ahvenanmaan itsehallintolaissa. Vuosittain valtio maksaa Ahvenanmaalle tasoitusmaksua, jolla on tarkoitus kattaa Ahvenanmaan itsehallinnosta aiheutuvia kuluja. Tasoitusmaksun summa on 0,45 prosenttia valtion vuoden tuloista.

Vuonna 2011 tasoitusmaksu oli 193,5 miljoonaa euroa. Vuoden 1993 jälkeen tasoitusperustetta ei ole muutettu, vaikka laissa todetaan, että perustetta on muutettava, jos valtion tilinpäätöksen perusteet muuttuvat tasoitusmäärän suuruuteen olennaisesti vaikuttavalla tavalla.

Vuoden vaihteessa Manner-Suomessa alkoi Yle-veron periminen. Ahvenanmaalaiset eivät Yle-veroa maksa. Jäin miettimään, että koska Yle-vero käsittääkseni tuo lisätuloa valtiolle, niin meneekö maksuistamme osa tuon rakkaan saaren tasoitusperusteisiin? Tein asiasta kirjallisen kysymyksen. Vastaukseksi sain valtiovarainministeri Urpilaiselta, että koska Yle-vero lisää valtion tuloja 500 miljoonalla eurolla, vaikuttaa se siten myös Ahvenanmaalle maksettavaan tasoitusmaksuun. Vuonna 2013 Ahvenanmaan tasoitusmaksun on arvioitu olevan noin 211,9 miljoonaa euroa, josta Yle-veron osuus on 2,25 miljoonaa.

Samalla kysyin, olisiko tuota tasoitusmaksun perustetta aika muuttaa!? Siihen sain vastaukseksi, että ministeriö ei aio tarkastella Yle-veron vaikutusta tasoitusperusteeseen yksittäisenä asiana, vaan laajempana kysymyksenä. Vastauksessa kerrottiin, että asian selvittämiseksi on viime kesänä asetettu työryhmä.  

Helmikuun alussa tuo työryhmä palautti raporttinsa. Siinä todettiin, ettei työryhmä päässyt yksimielisyyteen siitä, ovatko perusteet muuttuneet. Ja ehdotti perustettavaksi uuden työryhmän. Että semmosta.

Kävin jälleen ystävänpäivänä 14.2.2013 tutustumassa Ahvenanmaan itsehallintoasioihin Ahvenanmaan Helsingin toimipisteessä. Valitettavasti edes ystävänpäivän kunniaksi en tullut valaistuneeksi heidän vakuutteluistaan, että taloudellinen voittaja tässä kaikessa on Manner-Suomi.

Kolumni julkaistu Seutunelosten lehdissä keskiviikkona 20.2.2013.

Petopolitiikka puhuttaa

Sudet, niiden uhka ja metsästys ovat puhuttaneet Suomessa viime aikoina erityisen paljon. Tammikuussa paljastuneet susien salakaadot jakavat mielipiteitä ja osa keskustelusta on leimattu jopa vihapuheeksi: Maaseudun tulevaisuus -lehden haastatteleman sananvapaustutkijan mukaan vastakkaiset leirit vain syyttelevät keskenään toisiaan eikä varsinaisesta ongelmanratkaisusta päästä puhumaan paljoakaan. Suurpetokeskustelulle olisikin nyt ihan todellista tarvetta.

Eduskunnan kevätkauden ensimmäisellä kyselytunnilla käsiteltiin susikaatoja ja maamme suurpetopolitiikkaa yleensä. Perussuomalaiset peräänkuuluttivat maa- ja metsätalousministeri Koskiselta muutoksia petopolitiikkaan. Kansalaiskeskustelujen perusteella sudet ovat laajalti hyvin pelättyjä eläimiä. Ympäri Suomea on ollut useita vaaratilanteita, joista on selvitty hyvällä tuurilla. Susia pyörii pihapiireissä aivan liian usein.  Myös ministeri myönsi, että joillain alueilla tilanne on huolestuttava. Huoli on siis yhteinen. Tähän tosin kokoomuksen kansanedustaja Salolainen totesi, että nyt lietsotaan petohysteriaa! Susi ja sen pelko on pääkaupunkilaisille varmasti melko vieras aihe. Jälleen kerran tuntuu siltä, että pääkaupunkilaisten näkövinkkelistä elämää ei ole kehäkolmosen ulkopuolella ja asioihin suhtaudutaan sen mukaisesti - vähättelevästi.

Viimeaikaisissa keskusteluissa on pohdittu sitä, onko pelko riittävä syy suden tappamiseen? Karjaa ja lemmikkejä on menetetty paljon petoeläimille. Siitä kertoo mm. se, että petovahinkokorvausten euromäärät ovat nousseet vuosi vuodelta. Vuonna 2010 luku oli noin neljä miljoonaa euroa, vuonna 2011 jo 5,5 miljoonaa euroa ja viime vuonna jo yli kuusi miljoonaa euroa. Eikä tässä ole edes kaikki menetykset mukana, sillä esim. porovahingon korvauksen saamiseksi pitää kuollut eläin löytyä. Tutkimusten mukaan vain joka viides petojen tappama poro löytyy, kesävasoja ei löydy lainkaan. Viime vuonna löytyi 5000 petojen tappamaa poroa.

Susien todellista määrää Suomessa on vaikea arvioida. Epäluottamus metsästäjien, kansalaisten ja alan viranomaistoimijoiden välille syntyy nimenomaan tästä. Lisäksi Venäjän puolelta tulee jatkuvasti uusia susia Suomen puolelle. Petokantojen laskentatapoja tulisikin mitä pikimmiten yhtenäistää, jotta luottamus palautuisi ja ratkaisuja vahingollisiin tilanteisiin voitaisiin yhdessä löytää.

Ministeriö on nyt lisäämässä sudenkaatolupien määrää viidellä. Tämän hetkiseen tilanteeseen peilaten tuo luku tuntuu riittämättömältä. Ei ihmisen kuulu joutua elämään pedon pelossa viranomaissäädösten vuoksi. Toisaalta on myös selvää, että lakia ei missään tilanteissa tule ottaa omiin käsiin. Metsästysrikokset ovat aina tuomittavia.

Mihin susikannan suojelu Suomessa sitten perustuu? Vastauksen tai ainakin näennäisen sellaisen meille tarjoilee jälleen EU-direktiivi, jonka taakse päättäjät usein piiloutuvat. Niin teki myös ministeri Koskinen vastatessaan kansanedustajan kysymykseen eduskunnassa kyselytunnilla. Todellisuus kuitenkin on, että EU:n mukaan Suomi saa itse päättää susikantansa suuruudesta, kunhan se vain on riittävä. Suurpetokantojen rajoittamiseksi kerätään parhaillaan myös kansalaisaloitetta. Josko sen pohjalta aloitettaisiin keskustelu, jonka lopputuloksena määriteltäisiin tuo ”riittävä” määrä.

 

Kolumni julkaistu Itä-Hämeen Päivän vieras -palstalla 11. helmikuuta 2013.

Paluu eduskunnan arkeen

Eduskunnan kevätkausi käynnistyi laajalla keskustelulla hallituksen selonteosta Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Aiheeseenhan otti kantaa myös presidentti Niinistö virkakautensa ensimmäisessä valtiopäivien avajaispuheessa.

Aiheesta keskusteltiin keskiviikkona iltamyöhälle. On selvää, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on meitä kaikkia vahvasti koskettava aihe, joka kuitenkin selvästi myös jakaa mielipiteitä. Iso kysymys on puolustusvoimien rahoituksen turvaaminen vuoden 2015 jälkeen. Tätä ei selonteossa ole millään tavalla linjattu, vaan asia on jätetty seuraavan hallituksen päätettäväksi. Selonteossa puolustushallinto on kuitenkin esittänyt oman arvionsa määrärahatarpeesta, joka tuolloin vaaditaan, jotta Suomessa voidaan jatkaa valittua puolustusratkaisua. Tuo ratkaisu perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja liittoutumattomuuteen. Perussuomalaisten mielestä rahoitus on ehdottomasti puolustusvoimille tuolloin turvattava. Emme voi antaa puolustuksemme rapistua enää enempää kuin mitä parhaillaan käynnissä oleva puolustusvoimauudistus jo sitä tekee. Uskottava puolustus ei kestä enää yhtään enempää joukko-osastojen alasajoa tai reservin pienentämistä.

Omassa puheenvuorossani otin kantaa muun muassa selonteossa laajalti hehkutettuun pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen, josta ei kuitenkaan edelleenkään esitetty minkäänlaisia konkreettisia esimerkkejä. Useimmiten pohjoismainen yhteistyö onkin hyvin kannatettavaa ja hedelmällistä. Nyt ihmetystä herättää kuitenkin se, että Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, joten puolustusyhteistyön syventäminen olisi mahdollista lähinnä Ruotsin kanssa. Kuitenkin viimeaikaisen julkisen keskustelun perusteella tähänkään ei ole halukkuutta tai mahdollisuuksia lähteä. Islannin ilmavalvontaankaan osallistumista ei voida varsinaisena yhteistyönä nähdä, sillä kyseessä on lähinnä avunanto maalle, jolla ei ole edes omaa armeijaa.

Hallituksen selonteossa mainitaan myös parhaillaan käynnissä oleva puolustusvoimauudistus. Muistutin omassa puheessani myös siitä, että esimerkiksi varuskuntien lakkautuksella on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Lahdessa Hämeen rykmentin Hennalan varuskunta suljetaan, ja tämä tulee näkymään Päijät-Hämeessä lisääntyvänä työttömyytenä.

Myös Hollolassa Puolustusvoimien talouskuuri vaikuttaa. Varuskunta työpaikkoineen lähtee, mutta meille jää rasitteeksi Hälvälän Puolustusvoimien taisteluharjoitusalue. Alueen läheisyyteen ei voi meluhaittojen vuoksi rakentaa asuinrakennuksia. Harjoitusalueelle voitaisiin kuitenkin kaavoittaa 4 000-5 000 asukkaan käsittävä asuinalue, mikäli Puolustusvoimat luopuisi alueen käytöstä.

Tapasimmekin muutaman muun Hollolalaisen vaikuttajan kanssa Puolustusvoimien komentajan Ari Puheloisen tiistaina ja keskustelimme Hälvälän alueen käytöstä tulevaisuudessa. Valitettavasti Puolustusvoimille annettujen säästötavoitteiden vuoksi alue taitaa jäädä harjoitusalueeksi, sillä maaperän puhdistukseen ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Toivoa sopiikin, että pääkaupunkiseudun ei tarvitse tulevaisuudessa turvautua varavesivarantoihin, sillä Hälvälässä sijaitsee Suomen ykköspohjavesialue.

Kevätkausi eduskunnassa jatkuu siis näissä merkeissä. Suuressa valiokunnassa pöydällä ovat erityisesti EU:n talous ja mahdolliset uudet kriisimaiden tukipaketit. Täysistunnossa ensi viikolla käydään muun muassa valtiopäivien avajaiskeskustelu hallituksen politiikasta vuonna 2013 sekä lukuisia muita esityksiä.