Eduskunta jäi tänään 21.12.2012 istuntotauolle ja vuoden 2013 valtiopäivät avataan 5. helmikuuta. Syksy on ollut melko rankka. Hallitus on tuonut esityksiään välillä niin kovalla tahdilla, että asioihin tutustuminen on vaatinut hyvin nopeaa sisäistämistä. Istunnoissa on välillä istuttu yömyöhään – eräänä yönä pidin istunnon toiseksi viimeisen puheenvuoron aamuyöllä kello 3:50. Kirjallisia kysymyksiä ja talousarvioaloitteita jätettiin myös. Lisäksi syksyllä käytiin vielä kuntavaalitkin. Maakuntaa tuli kierrettyä varsin laajasti ja tavattua paljon ihmisiä. Aikapulan vuoksi kaikkiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin en ehtinyt. Se onkin yksi tämän työn vaikeus, että samaan aikaan on useita tapahtumia tai kokouksia, joissa pitäisi tai haluaisi olla läsnä.

Elokuun jälkeen ei juuri vapaata iltaa tai viikonloppua ole ollut. Eduskunnan syksyn istuntotauon aikana kokoontui Pohjoismaiden Neuvosto Helsingissä ja se viikko tehtiin tiivistä pohjoismaista yhteistyötä. Kokoukseen osallistuivat vain ne kansanedustajat, jotka kuuluvat PN:n valiokuntiin. Itse kuulun hyvinvointivaliokuntaan.

Istuntotauko antaakin nyt kansanedustajille mahdollisuuden hengähtää ja kerätä voimia uuden valtuusto- ja istuntokauden alkuun. Lisäksi on tärkeää välillä saada olla lähellä niitä oman maakunnan ihmisiä, kun suurin osa ajasta menee istuntojen aikoina Helsingissä.

Itse rauhoitun ensin viettämään joulua perheeni kanssa ja tammikuun alussa suuntaan kahdeksi viikoksi lomalle ulkomaille perheen ja ystävien kanssa. Loman ajankohta varattiin jo vuosi sitten heti tammikuun alkuun, jotta se ei haittaisi kuntavaltuutetun työtäni. Taktikointini ei onnistunut ja harmikseni se menee uuden valtuustokauden aloituksen päälle. Kunnanvaltuusto ja -hallitus käynnistävät toimintansa juuri tuolloin ja joudun näin ollen alussa jäämään muutamasta kokouksesta pois. Onneksi meidän uusi valtuustoryhmä on hioutunut jo hyvin yhteen ja meillä on taitavat ja idearikkaat varajäsenet, jotka noihin kokouksiin pääsevät puolestani osallistumaan.

Ensi vuosi ei liene asiapitoisuudeltaan yhtään tätä vuotta helpompi, päinvastoin. Euroopan Unionin lähettämä posti luetaan ”sarvet päässä” edelleen – siis erityisen tarkasti ja tuntosarvet ylhäällä. Hallitus tuonee myös lisää takalautakirjauksiaan ja vaatinee lisää kiristyksiä. Kunta- sekä Sosiaali- ja terveysuudistus tuo sekin paljon selvitystyötä. Ja mahtuuhan tuohon joukkoon sitten vielä paljon, paljon muuta.

Näillä ajatuksilla kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

 

 

Viimeisen viikon rutistus

Eduskunnassa on tällä viikolla käsitelty lukuisia merkittäviä asioita. Yksi laajimmista kokonaisuuksista on ensi vuoden talousarvio, josta päätetään vielä ennen joululomille lähtöä. Lisäksi on hyväksytty muun muassa hallituksen esitys Euroopan talous- ja vakaussopimuksesta sekä uusi laki asuntojen energiatodistuksesta, jonka myötä energiatodistus vaaditaan myös vanhoilta omakotitaloilta. Esitimme lakiehdotuksen hylkäystä, sillä laki on aivan raakile eikä palvele alkuperäisiä tarkoituksiaan eli energiankulutuksen vähentämistä. Omassa puheenvuorossani kiinnitin huomiota kustannuksiin, joita tästä väistämättä tavalliselle kansalaiselle jälleen aiheutuu.

Jälleen kerran paasasin sydämeni kyllyydestä myös tuosta jo viime viikolla huomiota herättäneestä aiheesta: EU:n talous- ja vakaussopimuksen hyväksymisestä. Sopimus sopii kuin nenä päähän taloutensa huonosti hoitaneille maille, mutta Suomi sen sijaan on hoitanut asiansa hyvin. Me emme sitä ja sen myötä EU:n käpälöintiä talouden pitoomme tarvitse!

Kroatiasta tulee uusi EU-jäsenmaa

Käsittelyssä oli myös Kroatian EU-jäsenyys, jonka eduskunnan enemmistö lopulta hyväksyi vaikka Perussuomalaiset esittivät jäsenyyshakemuksen hylkäämistä. EU on historiansa suurimmassa kriisissä ja taloudellista tilannetta ei pystytä pitämään hallinnassa edes nykyisillä jäsenmailla. Tässä tilanteessa kannattaisikin pistää laajennusprosessi jäihin. Niin hienoa kuin olisikin avosylin ottaa lisää maita mukaan, on pakko tässä taloustilanteessa laittaa suomalaisten hyvinvointi etusijalle.

Kroatiasta tulee yksi unionin nettosaajista. Ja Suomen kannalta se merkitsee tietysti sitä, että nettomaksumme määrä kasvaa. Seuraavalla budjettikaudella Kroatian jäsenyys maksaa Suomelle arviolta jopa 150–250 miljoonaa euroa. Kroatian jäsenyydellä ei myöskään ole merkittävää vaikutusta Suomen viennille, sillä vienti ja tuonti Kroatiaan ovat olleet vain noin 0,1 prosenttia Suomen kokonaisviennistä ja -tuonnista. Ei ole myöskään tehty selvityksiä, moniko kroatialaisyritys olisi kiinnostunut investoimaan Suomeen.

EU-jäsenyysneuvottelut ovat toki myös vauhdittaneet monia asioita Kroatiassa hyvään suuntaan. Kroatian liittymisneuvottelujen yhteydessä on kiinnitetty erityistä huomiota eri vähemmistöjen, erityisesti romaniväestön, aseman parantamiseen kotimaassaan. Kroatian hallitus on tehnyt EU:n edellyttämiä toimenpiteitä, jotta romaniväestön elinolosuhteet, integroituminen valtaväestöön, koulutus- ja työolot lähenisivät valtaväestön asemaa. Tämä on erinomainen asia ja toivon, että tämä työ jatkuu Kroatiassa edelleen.

Ensi vuoden talousarvio

Koko tämän viikon eduskunnassa käsitellään ja äänestetään myös ensi vuoden talousarviosta, joka on monilta osin synkkää luettavaa varsinkin pienituloisille. Hallituksen toimet muun muassa kuntatalouden synkistämiseksi osuvat pahiten juuri niihin, joille kuntien peruspalvelut ovat ainoa tapa palveluita saada.

Hallitus on usein puhunut kauniita sanoja vastuun kantamisesta. Vastuunkanto tarkoittaa kuitenkin tässä todellisuudessa sitä, että kuntapäättäjille sysätään tulevaisuudessa yhä enemmän vastuuta, muttei anneta taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia lain kiemuroita. Kunnissa joudutaan nyt tekemään lukuisia kipeitä päätöksiä talouden tasapainottamiseksi.

Esimerkiksi Hollolassa olemme viimeisten neljän vuoden aikana höylänneet kuluja jo kaikesta mahdollisesta ja etsineet säästöjä. Syksyllä olin talouden tasapainotus -ryhmässä, joka pyrki löytämään jälleen uusia leikkaus- ja säästökohteita. Kipeää tekee. Joudumme säästösyistä tekemään ikäviä päätöksiä ja unohtamaan inhimilliset näkökulmat. Ei siitä tule hyvä mieli kenellekään. Kunnat tulevat jatkossa järjestämään todennäköisesti vain ne lain kirjaimissa määritellyt palvelut. Inhimillisyys ja ennakoivat toimenpiteet on pakko unohtaa.

Budjettipuheenvuorossani toin esille myös omaishoitajat, joiden asemaan yhteiskunnassamme pitäisi ehdottomasti saada parannus. On toki hienoa, että hallitus esittää omaishoitajien tukipalveluihin 10 miljoonan euron lisäystä, mutta lopulta tämä summa on kuitenkin aivan liian pieni siihen nähden, että kuntien valtionosuuksia leikataan kokonaisuudessaan 125 miljoonaa.

Lisäksi korostin lasten ja nuorten asemaa, sillä heidän suhteensa teemme nyt päätöksiä, joiden tulokset nähdään vasta vuosien päästä. Näillä asioilla on paljon tekemistä nimenomaan taloudellisen tilanteen kanssa, sillä Kelan tutkimusosaston julkaisemassa tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että lapsiperheiden väliset taloudelliset erot välittyvät suoraan lasten arkeen. Taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen ja kiusaamiseen. Lasten kokemusmaailmassa kiusatuksi tuleminen koskee nimenomaan niitä lapsia, joiden perheen taloudelliset resurssit ovat muita heikompia.

Rahat ovat kireällä, ja sitä myöten kiristyy erityisesti lapsiperheissä myös vanhempien jaksaminen. Toivoisin, että hallituskin näkisi, että suomalaiset ovat väsyneitä kantamaan vastuuta Etelä-Euroopan taloudellisesta kriisistä.

Suomen itsenäinen budjettivalta on vaarassa

Eilen eduskunnassa käsiteltiin iltamyöhällä vielä Suomen kannalta hyvin merkittäviä asioita. Asia tuntui jälleen kiinnostavan jälleen lähinnä PS:n edustajia, ainakin puhujalistasta päätellen. Kuten myös siitä että valtiovarainvaliokunnassa vain Perussuomalaiset esittivät käsittelyssä olleen sopimuksen hylkäystä. Suurta mediahuomiota tästä aiheesta taitaakin olla turha odottaa. Tämä lienee hallituksen tarkoituskin, kun kiireellisellä aikataululla tuovat esityksiään eduskunnan käsittelyyn.

Nyt käsittelyssä ollut hallituksen esitys koski talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen hyväksymistä. Selkeämmin ja yksinkertaisemmin sanottuna, sopimuksella pyritään sääntelemään euromaiden kansallisia talouksia ja luovutetaan Suomenkin budjettivaltaa Euroopan unionille.

Tämä on todellinen ja vakava uhka suomalaisten itsenäiselle päätösvallalle. Nyt olisi vielä viimeinen hetki herätä huomaamaan, että Suomen itsenäistä päätösvaltaa viedään nyt Brysselin yön pimeyteen. Vaikuttaa nimittäin siltä, että ainakin huippukokousten suuret päätökset tehdään siellä nimenomaan yön pimeinä tunteina, kuten myös tällä viikolla aiemmin yhteiseurooppalaisesta pankkivalvonnasta tehty sopimus.

On syytä todeta, että Suomen ei ole pakko tätä sopimusta ratifioida. Sopimus tulee voimaan, mikäli kaksitoista euroalueeseen kuuluvaa osapuolta on tammikuun 2013 alkuun mennessä tallettanut ratifioimiskirjansa.

Huomionarvoinen seikka on myös se, että peruutusvaihdetta ei ole. Tätä sopimusta ei voida irtisanoa.

Ennen eilistä käsittelyä eduskunnan täysistunnossa, on tätä esitystä käsitelty muun muassa valtiovarainvaliokunnassa. Valiokunnan kannanotossa todettiin, ettei tämä sopimus ratkaise akuuttia talous- ja velkakriisiä. Lisäksi valiokunta korosti, että finanssipoliittiset tavoitteet eivät ole tällä hetkellä Suomen kannalta ongelmallisia. Miksi siis Suomen pitäisi tämä sopimus ratifioida? Sopimuksen ratifiointi pitää kohdistaa nimenomaan niihin kriisimaihin, joilla niitä ongelmia on. Suomi ei vielä ole kriisimaa. Me emme siis tarvitse EU:ta tai komissiota vahvistamaan markkinoiden luottamusta siihen, että maamme harjoittaa vastuullista talouspolitiikkaa.

Talouskuria tulee vahvistaa erityisesti kriisimaiden kohdalla. Se on selvä. Muun muassa Kreikalle annettiin tiukkoja ehtoja sopeutusohjelmansa rahoittamiseksi ja tukipakettien saamiseksi. Käytäntö on kuitenkin jo osoittanut, että kun ehdot eivät täyty, niin muutetaan ehtoja, jotta tukipaketit voidaan silti maksaa.

 

Kohti yhä syvempää integraatiota?

EU:ssa kehitetäänkin uusia sopimuksia toinen toisensa perään. Kun voimassa olevien sopimusten raja-arvot paukkuvat, niin tehdään uusia mieleisemmillä kriteereillä. Perinteiden mukaan siis tämäkään sopimus ei todellakaan tule jäämään viimeiseksi.

EU:n keskiössä ei uskalleta, vai pitäisikö sanoa, ettei kehdata myöntää, että nyt olisi viimein aika nostaa kädet ylös ja todeta, että tämä valittu tie ei toimi. Näin ei kuitenkaan tehdä, koska Euroopan unionin poliittisten kasvojen menettämistä pelätään. Mutta tällä pelolla on jo niin suuri hinta, että suomalaisilla ei siihen yksinkertaisesti ole varaa.

Tämä sopimus talousunionin vahvistamisesta on valtiosopimus, joten se on joko hyväksyttävä tai hylättävä. Asiasta äänestetään eduskunnassa tänään iltapäivällä.

Nyt olisi aika aloittaa laaja-alainen kansalaiskeskustelu euroalueen integraatiosta ja ennen kaikkea siitä, miten syvälle olemme valmiit integraatiossa menemään. Kansalaiskeskustelun lopuksi olisi syytä järjestää neuvoa-antava kansanäänestys, sillä vuoden 94 EU-jäsenyysäänestyksessä ei todellakaan annettu mandaattia laaja-alaisen talouspoliittisen vallan siirtoon EU:lle.

Vastauksia ministereiltä

Yksi kansanedustajan tärkeistä valtiopäivätoimista on kirjallisen kysymyksen esittäminen ministerille. Olen tehnyt tämän ensimmäisen kauteni aikana jo lukuisia kirjallisia kysymyksiä, sillä ne ovat hyvä keino ottaa kantaa johonkin vallitsevaan epäkohtaan ja vaatia hallitukselta lisäselvitystä asiasta. Kyseisen ministerin, jonka aihealueeseen esitetty kysymys kuuluu, tulee tietyssä määräajassa vastata kansanedustajalle. Kaikki tehdyt kysymykset löytyvät vastauksineen eduskunnan verkkosivuilta.

Marraskuussa tein kirjalliset kysymykset Yle-veron ja Ahvenanmaalle maksettavan tasoitusmaksun suhteesta sekä Unkarin aikeista myydä oleskelulupia ulkomaisille sijoittajille. Viime viikolla sain vastaukset valtiovarainministeri Urpilaiselta sekä sisäasiainministeri Räsäseltä näihin kysymyksiin.

Ahvenanmaan tasoitusmaksun suuruus mietittävä uudelleen

Ahvenanmaalle maksetaan valtion varoista tasoitusmaksua vuosittain 0,45 prosenttia valtion tilinpäätöksen mukaisista tuloista. Vuoden 1993 jälkeen tuota tasoitusperustetta ei ole muutettu. Laissa todetaan, että sitä on muutettava jos valtion tilinpäätöksen perusteet muuttuvat tasoitusmäärän suuruuteen olennaisesti vaikuttavalla tavalla.

Ensi vuonna valtion tilinpäätökseen tulee positiivisesti vaikuttamaan Yle-vero, jota kerätään kaikilta kansalaisilta ja joka kuitenkin siirretään suoraan Ylen toiminnan rahoittamiseen. Näin ollen Yle-vero tulee vaikuttamaan suurentavasti myös Ahvenanmaalle maksettavaan tasoitusmaksuun. Mietin vain, että onkohan tämä ihan tarkoituksenmukaista?

Ensi vuonna Ahvenanmaa saa tasoitusmaksua noin 211,9 miljoonaa euroa. Yle-veron osuus siitä on 2,25 miljoonaa euroa.

Ahvenanmaalaiset eivät itse Yle-veroa maksa, mutta saavat siitä kuitenkin kermat päältä. Niinpä kysyin valtiovarainministeriltä, että voisiko tuota maksuperustetta muuttaa - nyt kun mannersuomalaisten maksama Yle-vero tuottaa valtion kassaan lisää tuottoja? Urpilainen vastasi, että keväällä asetettu työryhmä selvittää parhaillaan, ovatko valtion tilinpäätöksen perusteet muuttuneet tasoitusmäärän suuruuteen olennaisesti vaikuttavalla tavalla. Työryhmän on määrä antaa esityksensä vuoden loppuun mennessä. Nähtäväksi siis jää, mutta on hyvä, että tasoitusmaksun perusteita uudelleen mietitään.

Ahvenanmaan maakunta kuuluu jo nyt taloudellisesti vauraimpiin alueisiin Suomessa eikä tunnu reilulta, että ensi vuonna kun kaikki osallistuvat Yle-veron maksamiseen, tuloutetaan tuostakin summasta osa Ahvenanmaalle, jonka kansalaiset on kuitenkin Yle-verosta vapautettu.

EU-kansalaisuus myynnissä?

Toinen kirjallinen kysymykseni koski Unkarin aikeita myydä oleskeluviisumeja ulkomaisille sijoittajille. Jos laki Unkarissa toteutuu, voisi 250 000 euron joukkolainasijoituksella saada vakituisen oleskeluluvan Unkarista. Myöhemmin tuo oleskelulupa olisi helppo muuttaa myös kansalaisuudeksi.

Ihmetystä aiheessa herätti nimenomaan se, että voiko yksittäinen EU-jäsenvaltio noin vain myydä omaa kansalaisuuttaan, sillä samallahan on myynnissä myös EU-kansalaisuus? Sisäasiainministeri Päivi Räsänen vastasi kysymykseeni toteamalla, että tällaisia oleskelulupakäytäntöjä on käytössä myös muissa EU-maissa ja että oleskeluluvan myöntämisen tarkemmat perusteet jäävät kansallisen lainsäädännön varaan. Näin ollen Suomi tai EU ei voi oleskelulupien myymiseen puuttua.

Ministeri myös toteaa vastauksessaan, että niin sanotuissa perinteisissä siirtolaisia vastaanottaneissa maissa, kuten USA:ssa, Kanadassa ja Australiassa, on ollut vuosikymmeniä käytössä maahanmuuttoväyliä ja lupajärjestelmiä, jotka suosivat yritystoimintaa ja maan talouteen sijoittamista ja että näistä keinoista on mitä ilmeisimmin ollut hyötyä kyseisten maiden taloudelle ja kehitykselle.

Myös Unkari pyrkii toimillaan hankkimaan varoja talousvaikeuksiensa voittamiseen. Näinköhän tässä olisi vastaus velkaantuvien euromaiden ahdinkoon…