Viimeisen viikon rutistus

Eduskunnassa on tällä viikolla käsitelty lukuisia merkittäviä asioita. Yksi laajimmista kokonaisuuksista on ensi vuoden talousarvio, josta päätetään vielä ennen joululomille lähtöä. Lisäksi on hyväksytty muun muassa hallituksen esitys Euroopan talous- ja vakaussopimuksesta sekä uusi laki asuntojen energiatodistuksesta, jonka myötä energiatodistus vaaditaan myös vanhoilta omakotitaloilta. Esitimme lakiehdotuksen hylkäystä, sillä laki on aivan raakile eikä palvele alkuperäisiä tarkoituksiaan eli energiankulutuksen vähentämistä. Omassa puheenvuorossani kiinnitin huomiota kustannuksiin, joita tästä väistämättä tavalliselle kansalaiselle jälleen aiheutuu.

Jälleen kerran paasasin sydämeni kyllyydestä myös tuosta jo viime viikolla huomiota herättäneestä aiheesta: EU:n talous- ja vakaussopimuksen hyväksymisestä. Sopimus sopii kuin nenä päähän taloutensa huonosti hoitaneille maille, mutta Suomi sen sijaan on hoitanut asiansa hyvin. Me emme sitä ja sen myötä EU:n käpälöintiä talouden pitoomme tarvitse!

Kroatiasta tulee uusi EU-jäsenmaa

Käsittelyssä oli myös Kroatian EU-jäsenyys, jonka eduskunnan enemmistö lopulta hyväksyi vaikka Perussuomalaiset esittivät jäsenyyshakemuksen hylkäämistä. EU on historiansa suurimmassa kriisissä ja taloudellista tilannetta ei pystytä pitämään hallinnassa edes nykyisillä jäsenmailla. Tässä tilanteessa kannattaisikin pistää laajennusprosessi jäihin. Niin hienoa kuin olisikin avosylin ottaa lisää maita mukaan, on pakko tässä taloustilanteessa laittaa suomalaisten hyvinvointi etusijalle.

Kroatiasta tulee yksi unionin nettosaajista. Ja Suomen kannalta se merkitsee tietysti sitä, että nettomaksumme määrä kasvaa. Seuraavalla budjettikaudella Kroatian jäsenyys maksaa Suomelle arviolta jopa 150–250 miljoonaa euroa. Kroatian jäsenyydellä ei myöskään ole merkittävää vaikutusta Suomen viennille, sillä vienti ja tuonti Kroatiaan ovat olleet vain noin 0,1 prosenttia Suomen kokonaisviennistä ja -tuonnista. Ei ole myöskään tehty selvityksiä, moniko kroatialaisyritys olisi kiinnostunut investoimaan Suomeen.

EU-jäsenyysneuvottelut ovat toki myös vauhdittaneet monia asioita Kroatiassa hyvään suuntaan. Kroatian liittymisneuvottelujen yhteydessä on kiinnitetty erityistä huomiota eri vähemmistöjen, erityisesti romaniväestön, aseman parantamiseen kotimaassaan. Kroatian hallitus on tehnyt EU:n edellyttämiä toimenpiteitä, jotta romaniväestön elinolosuhteet, integroituminen valtaväestöön, koulutus- ja työolot lähenisivät valtaväestön asemaa. Tämä on erinomainen asia ja toivon, että tämä työ jatkuu Kroatiassa edelleen.

Ensi vuoden talousarvio

Koko tämän viikon eduskunnassa käsitellään ja äänestetään myös ensi vuoden talousarviosta, joka on monilta osin synkkää luettavaa varsinkin pienituloisille. Hallituksen toimet muun muassa kuntatalouden synkistämiseksi osuvat pahiten juuri niihin, joille kuntien peruspalvelut ovat ainoa tapa palveluita saada.

Hallitus on usein puhunut kauniita sanoja vastuun kantamisesta. Vastuunkanto tarkoittaa kuitenkin tässä todellisuudessa sitä, että kuntapäättäjille sysätään tulevaisuudessa yhä enemmän vastuuta, muttei anneta taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia lain kiemuroita. Kunnissa joudutaan nyt tekemään lukuisia kipeitä päätöksiä talouden tasapainottamiseksi.

Esimerkiksi Hollolassa olemme viimeisten neljän vuoden aikana höylänneet kuluja jo kaikesta mahdollisesta ja etsineet säästöjä. Syksyllä olin talouden tasapainotus -ryhmässä, joka pyrki löytämään jälleen uusia leikkaus- ja säästökohteita. Kipeää tekee. Joudumme säästösyistä tekemään ikäviä päätöksiä ja unohtamaan inhimilliset näkökulmat. Ei siitä tule hyvä mieli kenellekään. Kunnat tulevat jatkossa järjestämään todennäköisesti vain ne lain kirjaimissa määritellyt palvelut. Inhimillisyys ja ennakoivat toimenpiteet on pakko unohtaa.

Budjettipuheenvuorossani toin esille myös omaishoitajat, joiden asemaan yhteiskunnassamme pitäisi ehdottomasti saada parannus. On toki hienoa, että hallitus esittää omaishoitajien tukipalveluihin 10 miljoonan euron lisäystä, mutta lopulta tämä summa on kuitenkin aivan liian pieni siihen nähden, että kuntien valtionosuuksia leikataan kokonaisuudessaan 125 miljoonaa.

Lisäksi korostin lasten ja nuorten asemaa, sillä heidän suhteensa teemme nyt päätöksiä, joiden tulokset nähdään vasta vuosien päästä. Näillä asioilla on paljon tekemistä nimenomaan taloudellisen tilanteen kanssa, sillä Kelan tutkimusosaston julkaisemassa tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että lapsiperheiden väliset taloudelliset erot välittyvät suoraan lasten arkeen. Taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen ja kiusaamiseen. Lasten kokemusmaailmassa kiusatuksi tuleminen koskee nimenomaan niitä lapsia, joiden perheen taloudelliset resurssit ovat muita heikompia.

Rahat ovat kireällä, ja sitä myöten kiristyy erityisesti lapsiperheissä myös vanhempien jaksaminen. Toivoisin, että hallituskin näkisi, että suomalaiset ovat väsyneitä kantamaan vastuuta Etelä-Euroopan taloudellisesta kriisistä.