Valtakunnallinen omaishoitajaviikko

Tällä viikolla vietetään valtakunnallista omaishoitajien viikkoa. Sen kunniaksi järjestin eduskunnassa videoneuvottelun kansanedustajien ja neljän eri kaupungin omaishoitajien yhdistyksen kanssa. Neuvotteluun osallistui omaishoitajien edustajia Forssasta, Mikkelistä, Pieksämäeltä ja Porista. Paikalla oli yhdistysten työntekijöitä sekä omaishoitajia, jotka kertoivat kokemuksia omasta arjestaan. Eduskunnan päässä paikalla oli kuusi kansanedustajaa yli puoluerajojen.

Keskustelu oli antoisaa ja yhteinen tahtotila omaishoitajien aseman parantamiseen kyllä ainakin tuosta porukasta löytyi. Erityisen hyvänä pidettiin sitä, että omaishoitajat saavat äänensä kuuluville ja me kansanedustajat kannustimme eri alueiden omaishoitajia olemaan vielä aktiivisemmin yhteydessä myös kuntapäättäjiin, jotta asioita saataisiin paikallisella tasolla vietyä parempaan suuntaan.

Keskustelua herätti erityisesti määrärahojen riittämättömyys monissa kunnissa. Omaishoidon tuen maksaminen on kuntien vastuulla ja usein loppuvuodesta määrärahojen loppuessa, on helppo nipistää omaishoidontuista. Tällöin omaishoitajat, joilla oikeus tukeen olisi, voivat pahimmassa tapauksessa jäädä kokonaan ilman korvausta. Tämä tuntuu täysin käsittämättömältä siihen nähden, miten arvokasta työtä omaishoitajat yhteiskunnassamme tekevät. Lisäksi tällä hetkellä vain osa omaishoitajista ylipäätään saa tukea. Määrärahojen lisäksi myös tiedotusta tuen saantimahdollisuuksista sekä erilaisista vertaistukiryhmistä tulisi kunnissa ehdottomasti parantaa.

Omaishoitajien edustajien puheenvuoroista kävikin selkeästi ilmi, että omaishoitajat työskentelevät liian usein aivan uupumuksen rajoilla. Erityisen huolestuttavaa on se, että omaishoitajat eivät aina jaksa hakea apua itselleen. Tähän ongelmaan apua voisi tuoda säännölliset terveystarkastukset, joissa hoitajan omat sairaudet ja uupumus voitaisiin havaita ja niihin puuttua. Kunnilla pitäisi myös olla riittävät resurssit omaishoitoperheen seurantaan, sillä usein unohtuu, että koti on monelle sairaalasta kotiutuneelle se jatkohoitopaikka ja seurantaa edelleen tarvittaisiin.

Myös siitä olimme kaikkien neuvotteluun osallistuneiden kansanedustajien kanssa yhtä mieltä, että olisi jo aika siirtää omaishoidontuki Kelan piiriin, jolloin kaikki omaishoitajat saataisiin yhdenvertaiseen asemaan. Niin kauan kun tuen maksaminen säilyy kuntien vastuulla, vaihtelee sen määrä sekä tuen saannin kriteerit niin paljon, ettei yhdenvertaisuudesta kuntien välillä ole tietoakaan. Mahdollisuudet muutoksen toteuttamiseen ovat kuitenkin valitettavasti ajankohtaisia vasta seuraavalla vaalikaudella, koska tämän hallituksen ohjelmaan sitä ei ole kirjattu.

Riittävät määrärahat ja vapaapäivät turvattava

Myös omaishoitajien vapaapäivät puhuttivat videoneuvottelussa. Omaishoitajilla on oikeus lakisääteisiin vapaisiin, mutta usein ne jäävät pitämättä, kun riittävän hyvää sijaishoitoa ei ole kunnassa saatavilla. Pelkkä säilöönotto ei riitä, sillä kukapa haluaisi jättää omaisensa vapaapäivän ajaksi hoitoon, jonka tietää olevan laadutonta? Kuntien on panostettava lyhytaikaishoidon järjestämiseen, sillä omaishoitajien vapaapäivistä ja muusta oheistoiminnasta on huolehdittava, jotta heidän toimintakykynsä pysyy yllä. Kävi ilmi, että omaishoitajien vapaiden tuurauksissa eli lomitusmahdollisuuksissa voisi apua löytyä Perhehoitoliiton kautta. Tässä vaihtoehdossa valmennettu perhehoitaja voisi lomittaa kotona tai lyhytaikaisesti voisi ottaa myös omaan kotiinsa hoidettavaksi. Tämä onkin selvittämisen arvoinen asia.

Ensi vuodelle hallitus on varannut 10 miljoonan euron lisäyksen omaishoitajien tukipalvelujen parantamiseksi. Lisäys on sinällään myönteistä, mutta on muistettava, että samaan aikaan hallitus myös leikkaa valtionosuuksia, johon tuokin summa on tarkoitus lisätä.  Lisäksi valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä eli todellisuudessa kunnat voivat käyttää tuon lisämäärärahan itse parhaaksi katsomallansa tavalla eikä valtiolla ole mitään takuita siitä, että se todella kohdistuu omaishoitajien tukipalveluihin. Kuntapäättäjät ovatkin tässä asiassa siis avainasemassa.

Omaishoitajien työ on inhimillisintä hoivatyötä, jota tehdään rakkaudesta läheiseen. Omaishoito mahdollistaa monelle vanhukselle, vakavasti sairaalle tai vammautuneelle kotona asumisen, mikä kaikissa tilanteissa on tietenkin se paras vaihtoehto. Lisäksi omaishoito on yhteiskunnalle kustannustehokasta, mikä pitäisi myös muistaa kun säästösuunnitelmia kunnissa tehdään. Omaishoidontuki ei ole oikea kohde säästää.