Euroopan unionissa on tällä hetkellä käynnissä useita
tärkeitä talousneuvotteluja. Samaan aikaan väännetään EU:n ensi vuoden
budjetista, EU:n rahoituskehyksistä vuosille 2014–2020 sekä Kreikan
tilanteesta.
Suurin osa neuvonpidosta on päättynyt riitaisesti ja
niistä käydään teräksen kovaa vääntöä myös tulevaisuudessa.
Euroryhmän valtiovarainministerit yrittivät
tiistai-illasta alkaen päästä sopuun Kreikan seuraavan lainatukierän
maksamisesta. Kokous päättyi erimielisyyksiin keskiviikkona aamuyöstä.
Euroalueen pääministerit sen sijaan aloittivat torstaina neuvottelut
monivuotisista rahoituskehyksistä, jotka päättyivät yön syventyessä niin ikään
kesken.
Euromaiden päämiehet arvelevat monivuotisten
rahoituskehysneuvotteluiden jatkuvan vielä pitkään, todennäköisesti ensi vuoden
puolella jos sopua ei tänään synny. Ainakin Britannia on uhannut kaataa koko esityksen
jos eivät saa tahtoaan, eli merkittävän suuria leikkauksia läpi. Myös Suomi
ajaa leikkauksia budjettiin ja toivoa sopii, ettei Suomen oma maksuosuus
ainakaan enää kasva. Jos kasvaa, niin hallituksen on haettava myös Suomelle
jäsenmaksualennusta, jota moni muu nettomaksajamaa EU:ssa jo saa. Suomen pitää
myös pitää huolta, ettei meille tärkeistä pohjoisten- ja syrjäseutujen
tukirahoituksesta leikata.
Nämä EU:n riitaisat talousneuvottelut kertovat siitä,
että taloudellisen solidaarisuuden aika on ohi ja useimmat jäsenmaat
puolustavat nyt ensisijaisesti omia etujaan. Myös Suomen pitää nyt hylätä ”
aina valmis”-partioasenne ja näytettävä mihin laumaansa puolustava
Suomi-leijona pystyy.
Toivon, että ministereillämme on rohkeutta puolustaa
Suomen kansan etuja, sillä meillä ei ole varaa hävitä näitä neuvotteluja.
Kreikan tilanne on arveluttava
Keskeytyneessä euroryhmän kokouksessa käsiteltiin
Kreikan talouden toisen sopeutusohjelman toteutusta ja jatkoa sekä ohjelman
toisen lainaerän maksamista. Tarkoituksena oli käydä läpi Kreikan
velkakestävyyttä, maan pankkisektorin tilannetta ja Kreikan toimia tilanteensa
vakauttamiseksi
Neuvotteluja jatketaan ensi viikon maanantaina.
Urpilainen hakee uudet neuvotteluvaltuudet suuresta valiokunnasta tänään. Viime
viikon kokouksessaan Suuri valiokunta hyväksyi äänin 16-9 valtioneuvoston
kannan euroryhmän kokoukseen. Vastaehdotuksissaan perussuomalaiset ja keskusta
painottivat, että Kreikka ei ole täyttänyt sille sopeutusohjelmassa asetettuja
ehtoja.
Joku tämän viikon Euroryhmänkokoukseen osallistuneista
kertoi olevansa optimistinen ja toinen toiveikas siitä, että Kreikka halutaan
edelleen pitää osana euroaluetta. Myös valtiovarainministeri Urpilainen on
todennut olevansa optimistinen sovun löytämisen suhteen, vaikka jonkun
kokouslähteen mukaan Suomi on neuvottelijoista hankalin. Ja hyvä niin.
Myös kokouksen puheenjohtaja, Jean-Claude Juncker
totesi riitaisesti päättyneen kokouksen jälkeen, että tekniset kysymykset
olivat niin vaikeita, että tarvitaan lisää laskelmia. Kuulostaa melko oudolta,
että ensin pidetään kokous ja vasta siellä todetaan, että nyt tarvitaankin
laskelmia. Kenellä on oikeat laskelmat? Käsittääkseni myös Suomessa
valtiovarainministeriössä on taitava ja työlleen omistautunut virkamiesväestö. Mielenkiintoista
nähdä, kuka tekee sellaiset laskelmat, että saa muut hyväksymään ne.
Joka tapauksessa kansalaiset alkavat olla
kärsimättömiä, niin Kreikassa kuin Suomessakin. Tukipaketit menevät vain
pankkiirien ja sijoittajien taskuihin samalla ja samaan aikaan kansalaisilta
kiristyy vyö kummassakin maassa. Olemme huolissamme hyvinvoinnistamme. EU sen
sijaan ei vaikuta olevan, sillä selkeästi kyseessä on enemmänkin huoli Euroopan
Unionin poliittisen uskottavuuden pelastamisesta.
Yritin eiliselläkineduskunnan suullisella
kyselytunnilla saada puheenvuoroa. Olisin kysynyt valtiovarainministeriltä,
kuinka paljon tämä EU:n poliittisen uskottavuuden hintalapun vielä arvioidaan
Suomen kansalaisille maksavan. Puheenvuoroa en saanut. Taaskaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti