KUNTALIITOS – PANDORAN LIPAS?

Viimeiset vuodet ovat Lahden seudulla menneet kuntaliitosselvityksen tunnelmissa. Paljon tunteita, lukuja, arvioita sekä vakuutteluja puolin ja toisin on heitelty ilmaan. Salpausselän kuntajakoselvitys saa kliimaksinsa kuntien valtuustojen käsittelyssä 29. syyskuuta.

 

Paljasjalkaisena lahtelaisena, lapsuuteni ja nuoruuteni Lahdessa viettäneenä, Lahti ja lahtelaiset ihmiset ovat minulle rakkaita. Hollolassa aikuisiän asuneena ja lapseni kasvattaneena, Hollola ja hollolalaiset ovat minulle rakkaita. Saamani palautteen sekä yleisen keskustelun perusteella tunnelma on puolin ja toisin erittäin painostava. Hollolalaiset saavat tuta lahtelaisilta olevansa ikäviä ihmisiä, jotka suorastaan ryöstävät lahtelaiset kulttuuripalvelut tai lukiopaikat. Hollolalaiset puolestaan pahoittavat syytöksistä mielensä ja toteavat, että pelkästään lahtelaisten omilla voimilla ei esimerkiksi kulttuuripalveluita pystyttäisi ylläpitämään. Ilmassa ei ole suuren urheilujuhlan tuntua, ellei sitten oteta lukuun Suomi-Ruotsi -ottelun tunnelmaa... Olen iloinen, että molemmissa paikoissa asuu ihmisiä, jotka suhtautuvat asuinpaikkaansa syvällä kotiseuturakkaudella. Olen nimittäin viimeiset kolme vuotta viettänyt kaksoiselämää ja asunut viikot Helsingissä. Siellä en ole mistään kotoisin – eikä tunnu olevan kovin moni muukaan.

 

Hollolan kuntaliitoskuulemisessa kuntalaisten mielipide oli vankasti edelleen liitosta vastaan ja itsenäisen Hollolan puolesta. Kuntaliitosselvittäjien mukaan Hollola on selvityskunnista ainoa, joka on jo tehnyt tarvittavat, kipeätkin sopeuttamistoimet. Muilla kunnilla ne ovat pääosin vasta edessä. Lahdessa päättäjät miettivät päivittäin mistä leikataan tai säästetään. Kokemuksesta voin sanoa, etten todellakaan kadehti lahtelaisten päättäjien tilannetta; kuntalaisiin osuvat säästötoimenpiteet eivät ole helppoja tehdä eikä perustella. Esimerkkinä vaikkapa vaikeavammaisen henkilön matkustusoikeus, jota rajoitettiin Lahdessa. Hollolassa rajoitusta ei ole tehty.

 

Helsingistä käsin olen kansanedustajan työssäni katsonut omaa maakuntaani kolmannesta kulmasta. Päijät-Hämeen maakunta tarvitsee valovoimaisuutta ja vahvaa yhteistuumaisuutta päihittääkseen muut maakunnat. Meidän täytyy pystyä houkuttelemaan uusia yrittäjiä luomaan uusia työpaikkoja, jotta saisimme lisää palveluiden veronmaksajia.

 

Tällä hetkellä tunnelma tuntuu kuitenkin siltä kuin Pandoran lipas olisi avattu. Pandoran lippaaksi verrataan nimittäin asioita, joita ei kannattaisi kokeilla, koska siitä seuraa ikävyyksiä.

 

Kävipä syyskuussa miten tahansa, kuntapäättäjät toimivat esimerkkeinä kuntalaisille. Jokaisen päättäjän on pystyttävä siirtämään ikävät asiat takaisin Pandoran lippaaseen ja mentävä eteenpäin. Työtä on jatkossa tehtävä yhdessä paremmin ja tehokkaammin kuin tähän saakka. Siihen työhön kuntalaiset ovat meidän valinneet ja sitä he meiltä odottavat.

Kirjoitus julkaistu Etelä-Suomen sanomien mielipidepalstalla 25.8.2014.

Poliittisella taivaalla yhä synkempää

Heinäkuu on hellinyt suomalaisia helteillä ja itsekin olen saanut vetää henkeä ja rauhoittua mökillä sekä viettää aikaa perheen, ystävien ja sukulaisten kanssa. Suomessa järjestetään paljon hienoja kesätapahtumia. Itse kävin mm. Padasjoella, Sysmässä, Hämeenkoskella, Asikkalan Rutalahdessa sekä Hämeenlinnan ja Lahden markkinoilla. Hollolan keskiaikatapahtuma oli jälleen todella huikea kokemus! Myöskään Heinolan kesäteatteri tai Lahden uuden kesäteatterin esitys Messilässä eivät tänäkään vuonna tuottaneet pettymystä!

Loppuviikosta olin Kotkassa Vapaa Pohjola  -ryhmän kesäkokouksessa. Vapaa Pohjola on Perussuomalaisten ja Tanskan kansanpuolueen yhteinen puolueryhmä Pohjoismaiden neuvostossa.

Eduskunta palaa kesän istuntotauolta viimeistään syyskuun alussa. Synkät pilvet ovat kuitenkin Suomen poliittisella taivaalla ja todella mustia pilviä ja ukkosmyrskyjä on odotettavissa.  Puhemies saattaakin kutsua Venäjän asettamien elintarvikkeiden tuontikieltojen myötä eduskunnan koolle jo aikaisemmin. Tilanne on erityisen vakava, eikä Suomessa näytä vallitsevan yhtenäistä linjaa siitä, mikä Suomen rooli on EU:n ja Venäjäpakotteiden välissä. Pääministeri Stubb on aiemmin kesällä sanonut, ettei pakotteista ole odotettavissa suuria haittavaikutuksia Suomen taloudelle. Etlan Markku Kotilainen on puolestaan kommentoinut päin vastaista. Torstaina Valio ilmoitti, että sen Venäjälle menevä tuotanto on pysäytetty. Liikevaihdon suuruus on ollut n. 400 miljoonaa euroa. Pääministeriltä ei sen sijaan herunut torstaina kommentteja Venäjäpakotteista. Mielenkiinnolla odotamme, millaisen selfien ja twiitin tänään perjantaina pääministeriltä saamme?!

Entä sitten voimmeko pyytää helpotuksia EU:n taholta Suomen taloutta kohtuuttomasti vaikuttavista Venäjäpakotteista? Siitäkään ei tunnu olevan yhteistä säveltä; STT:n mukaan presidentti Niinistö on sitä mieltä, ettei Suomi voi pyytää helpotuksia pakotteisiin Suomen osalta, vaan Suomi seisoo yhteisessä rintamassa muun EU:n kanssa. Eurooppa-ministeri Toivakka puolestaan kommentoi puolestaan, että näistä asioista voitaisiin neuvotella. Hallituksen toiminta ei ulospäin näytä erityisen yhtenäiseltä.

Syksyn tärkein asia on ensi vuoden budjetti. Käsittelyssä tullaan varmasti käymään kiivasta keskustelua. Hallituspuolueiden julkisuudessa käymät keskustelut antavat jo viitteitä siitä, ettei työ hallituksessa tässäkään asiassa ole sopuisaa.

Valtiovarainministeriö julkaisi budjettiehdotuksen verkkosivuillaan, mutta veti sen takaisin tehdäkseen siihen sisältömuutoksia. Tällainen toiminta ei anna uuden valtiovarainministerin toimista erityisen luotettavaa kuvaa.

Hallitus kikkailee tarpeettomasti. Ensin lapsilisistä leikataan ja sitten niihin ehdotetaan verovähennyksiä, samoin eläkeläisten indeksejä leikataan ja sitten eläketulovähennystä korotetaan. Sitten kehutaan, että pidetään pienituloisista huolta ja nostetaan heidän ostovoimaansa, mutta samalla kuitenkin korotetaan välttämättömien kulutushyödykkeiden, kuten sähkön verotusta.

Esimerkiksi monet eläkeläiset kamppailevat jo nyt jokapäiväisen toimeentulonsa kanssa. Eräs eläkeläisrouva kertoi menevänsä usein nälkäisenä nukkumaan. Sosiaalihuollon luukulle menon kynnys on korkea ja jos sinne on mennyt, vastaus on ollut tyly: ei tipu!

Kesäjuttuja mediassa

Etelä-Suomen sanomat haastatteli minua heinäkuun lopussa naispoliitikkojen kohtaamasta ulkonäköarvostelusta. Entinen liikenneministeri Merja Kyllönen oli avannut aiheesta keskustelun. Totesin toimittajalle, että tunnistan ilmiön. Arvostelua ei kuitenkaan kannata jäädä suremaan eikä sitä ole ihan liiaksi asti omalla kohdallani onneksi ollutkaan. Tärkeintä on olla aidosti oma itsensä ja tehdä työnsä hyvin. Tosin harmittaa jos vain ulkonäköä arvostellaan ja tehdystä työstä ei mainita sanallakaan.

Tällä viikolla ESS:n toimittaja kysyi sosiaalisen median käytöstäni. Juttuun haastateltiin alueemme kunnanvaltuutettuja. Itse käytän lähinnä facebookkia. Facebookissa yhdistelen sekä työhön että että vapaa-aikaani liittyviä asioita, sillä fb sopii hyvin ajatusten ja mielipiteiden kepeämpään vaihtoon. Parhaiten yhteyden työasioissa saa kuitenkin sähköpostin ja puhelimen välityksellä; virallisia työasioita ei hoideta facebookin kautta. Twitterin käyttöönottokin on edessä nyt syksyllä.

Näillä ajatuksilla kohti syksyä!

Love Should Be Equal and Kind

Everyone must have a right to physical integrity. Too often we read from the papers that that target is not met yet. Especially women and girls still face violence far too often. Globally, we have a lot to do in order to improve the status of women and to diminish violence, and the issue must not be neglected here in Finland either. Equality and mutual respect in families and partnerships are vital human rights.


71 per cent of domestic and intimate partner violence falls on women, 15 per cent on men, and the rest on children under the age of 15. Every year, more than 20 women die due to domestic violence which is a problem in every age group and social class.

In the Finnish Equality Act, it is stated (2 §) that the stipulations are not applied to family members or other intimate relationships. Equality inside the family is defined mainly by the combination of tradition, culture, and social environment. In some cases, equality is not respected in the family, and it may be replaced by violence. That is always serious and, in some situations, people are in need for a refuge; a safe house.

Safe houses are meant for people who have met – or have been threatened with – domestic violence and who need support to recover and a temporary place to live. There is a safe house in 12 Finnish towns. Both women and men can come to the safe house – alone or with children – any time, day and night. Safe houses also provide counselling by phone and advise how to deal with domestic violence.

It has been noticed widely that safe houses are an effective way to prevent domestic violence. Financing has been hanging in the balance for a long time due to economic difficulties in many municipalities, but soon social and healthcare reform will change the structure and economic framework of the safe houses. Hopefully we are on the right track.

Personally, I do voluntary work in the board of the local safe house. Volunteers are an indispensable resource and I have found the work very rewarding and valuable. Safe houses help and take care also of the children who are often neglected in the cases of domestic violence. Adults have to remember that even though children adapt quite well to new situations, every incident leaves a memory trace.

Last year, the World Economic Forum (WEF) scrutinised the status of equality in 136 countries. They looked into male and female participation in politics, economic equality, and access to education and health care, and gave each country a grade. According to the WEF, the status of women is poor in the Middle East, North Africa, and especially in Yemen, and equality has not increased in those areas.

The same report shows that Finland is the second best country in the world as far as gender equality is concerned. Despite our good placing, we still have work to do.

Kolumni julkaistu Helsinki Times lehdessä 3.7.2014.