Marionettihallitus?

Suomi sai tällä viikolla uuden hallituksen. Vaihtuvuutta onkin tämän vaalikauden aikana riittänyt. Pääministeri Katainen on jankuttanut vastuunkannosta viimeiset kolme vuotta. Mitä se on ollut? Ministeriaitiossa on käynyt melkoinen turbulenssi. Alkuperäisistä 19 ministeristä on jäljellä 7, joista alkuperäisellä ministerimandaatilla taitaa työskennellä enää 5. Vastuunkanto ei ole ollut erityisen muodikasta.

Nyt maanantaina uusi pääministeri Stubb teki uusimmat ministerimuutokset. Kansalaisilta tulleen palautteen mukaan näyttää siltä, että tälläkään hallituksella ei ole kansan luottamusta. Ilmassa leijuukin vahvasti mielikuva, että tämä on kumileimasinhallitus, jossa ammattitaitoiset virkamiehet leikkivät ministerimarioneteilla.

Tiistaina eduskunnassa keskusteltiin Stubbin uuden hallituksen ohjelmasta. Esitimme kiitosta niistä asioista, jotka sen ansaitsivat. Olemme useissa varjobudjeteissa esittäneet teollisuutta rasittavasta windfall-verosta luopumista. EU:n komissiokaan ei veroa hyväksynyt, joten nyt hallitus otti onkeensa ja päätti luopua siitä. Hyvä näin, mutta edelleen yritykset saavat olla varpaillaan, sillä uuden hallituksen ohjelmassa väläytettiin jo tämän veron tuoton korvaamista uusilla ympäristö- tai kulutusveroilla.

 

Työ ja työllisyys ovat Perussuomalaisille tärkeitä peruspilareita. Kanta- ja Päijät-Hämeen alueen tuoreet työttömyysluvut ovat huolestuttavia ja kaukana hallituksen asettamista tavoitteista. Hämeen työ- ja elinkeinotoimistossa oli tämän vuoden toukokuun lopussa yli 22 000 työtöntä työnhakijaa eli lähes 12 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Lähes poikkeuksetta työttömyysluvut ovat Hämeen seudulla suurempia kuin muualla Suomessa. Esimerkiksi työttömien työnhakijoiden määrä oli Hämeessä 12,3 % työvoimasta kun luku koko Suomessa on 11,5. Alle 25-vuotiaiden työttömien % -osuus alle 25-vuotiaasta työvoimasta oli toukokuun lopussa Hämeessä 16,5 % ja koko maassa 14,0 %. Maakunnat odottavat nyt hallitukselta tositoimia eivätkä vain kauniita korulauseita. Kevään istuntokauden päätteeksi jätin vielä tästä aiheesta kirjallisen kysymyksen.

 

Seuraaviin eduskuntavaaleihin on vain vajaat 10 kuukautta aikaa. Uuden hallituksen ohjelma on selkeästi vain vaaleja varten tehty. Käsittelyssä olevasta ohjelmasta nimittäin puuttuvat numeromääräiset mittarit. Siinä ei myöskään kerrota, milloin tavoitteiden saavuttamisesta tehtäisiin väliaikaraportointi. Se on melkoisen ympäripyöreä kokonaisuus täynnä kauniita lauseita.

Lapsiperheille ei helpotusta

Uuden pääministerin ja uuden valtiovarainministerin kevään aikana vaalipuheissaan esittämät kannanotot antoivat hieman toivoa lapsiperheille siitä, että kevään kehysriihessä tehty 110 miljoonan lapsilisäleikkaus peruttaisiin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Lapsiperheiden tukemiseksi valmistellaan nyt verovähennysjärjestelmään muutosta, jolla tuota järjetöntä leikkausta edes vähän yritetään korjata. Mutta konkreettista esitystä tästä ei vielä ole, joten nähtäväksi jää, miten tämä käytännössä toteutetaan ja ketä se hyödyttää.

Myöskään pienituloisille eläkeläisille ei ole tämän hallituksen aikana luvassa helpotusta. Vaikka hallitusohjelma alkaakin tutuilla lauseilla siitä, että hallituksen painopistealueita ovat köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen.

Köyhyysraja on hieman yli 1 000 euroa kuukaudessa. Tällaisista tuloista moni eläkeläinen näkee vain päiväunta. Ansio- ja inflaatiotarkistukset eivät tuo helpotusta perusturvan varassa elävien ostovoimaan. Indeksien jäädyttämisen seurauksena eläkeläisten ostovoimansa laskee. Köyhyys ja sitä kautta turvattomuus sekä huoli huomisesta lisääntyvät entisestään. On muistettava, että indeksijäädytys heijastuu eläkkeen tulotasoon koko eliniän. Kun ja jos indeksijäädytyksen jälkeen palataan indeksitarkistuksiin, on eläkkeen lähtötaso jo valmiiksi alhaisempi.

Oppivelvollisuusiän järjetön nosto

SDP sai pitää ohjelmassa lempilapsensa: oppivelvollisuusiän noston. Tätä asiaa ovat lukuisat asiantuntijat ja päähallituspuolue kokoomuksenkin edustajat kritisoineet. Jos uusi valtiovarainministeri Rinne olisi ollut eilisen puheenvuoroni aikaan vielä paikalla, olisin kysynyt, miten hän aikoo varmistaa, että oppivelvollisuusiän nosto pystytään toteuttamaan vain siihen varatulla 15 miljoonalla eurolla, sillä osa asiantuntijoista on veikannut kustannuksien nousevan jopa 100 miljoonaan euroon. Ja hyvä olisi tietää hallituksen suunnitelmat myös siinä vaiheessa jos huomataan, että 15 miljoonaa euroa ei uudistuksen toteuttamiseen riitä – perutaanko se? Ja jos se perutaan vain osittain, niin miltä osin se perutaan ja missä vaiheessa jarrua painetaan, vauhtisokeus kun voi usein yllättää uudet kuljettajat.

Arviot siitä, miten oppivelvollisuusiän nosto vaikuttaa nuorten syrjäytymiseen, ovat niin ikään vaihtelevia. Mihin perustuu se ajatus, että jos perusopetuksessa nuorta ei ole opiskelu kiinnostanut, niin se kiinnostaisi enemmän, kun pakkoa tulee vuosi lisää? Mieluummin panostaisin syrjäytymisen estämisessä esimerkiksi mestari-kisälli-malliin tai oppisopimuskoulutukseen, näillä toimilla kun on jo syrjäytyneitä nuoria saatu takaisin yhteiskunnan rattaita pyörittämään.

Eduskunta jää kesän istuntotauolle

Viimeisessä istunnossa äänestettiin uuden hallituksen ohjelmasta. Hallitus sai luottamuksen äänin 99–79. Tästä siis jatketaan syksyllä. Tunnelma on hieman odottava: mitä konkreettisia esityksiä hallitus saa tuotua ensi vuoden budjettiin, saadaanko sote-uudistus vielä tämän vaalikauden aikana lakitekstiksi asti ja eduskunnan käsittelyyn, miten käynnistyy työnsä heinäkuun alussa aloittavan uuden europarlamentin työ ja minkälainen komissio EU:lle valitaan?

Uusi hallitus – muuttuuko linja?

EU-vaalien jälkeinen aika eduskunnassa on ollut hiljaista. Media ja ministerit ovat keskittyneitä lähinnä kokoomuksen puheenjohtajavalintaan ja Suomen uuteen pääministeriin, joka huomenna lauantaina selviää.


Keskiviikkona käytiin kuitenkin keskustelu julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2015–2018. Päätökset joista keskusteltiin olivat siis Kataisen ja Urpilaisen hallituksen keväällä tekemiä kehyspäätöksiä. Väistämättäkin herää kysymys, että mitä näistä päätöksistä ja linjauksista on enää ensi viikolla minihallitusneuvotteluiden jälkeen jäljellä? Sillä samaan aikaan kun hallituksen selonteko kehyksistä on kiertänyt eduskunnan valiokunnissa, on lehtien palstoilta saanut lukea milloin kenenkin mielipiteitä siitä, mitä kehyspäätöksiä tai hallituksen rakennepoliittisen ohjelman linjauksia pitäisi minihallitusneuvotteluissa repiä auki.

Nuorisotakuu ei toteudu jos perustoiminnoista leikataan

Yhtenä irtiottona päähallituspuolue kokoomus ilmoitti, että se haluaa passittaa oppivelvollisuusiän nostamisen 17 vuoteen uuteen valmisteluun, koska arvioitu 15 miljoonaa ei uudistuksen toteuttamiseen tule riittämään. Samaan aikaan ministeri Kiuru vakuuttaa, että se tulee riittämään, kunhan opetusmateriaalia kierrätetään. Kuntaliiton asiantuntijat kuitenkin arvioivat oppivelvollisuusiän noston hinnaksi 100 miljoonaa euroa, jos kyse tosiaan on kuntia velvoittavasta toiminnasta, jossa myös oppimateriaalit ja oppilaskuljetukset joudutaan hoitamaan. Olisi mielenkiintoista tietää, millaisen kasan tavaraa ja mitä opetusministeriö on suunnitellut kierrättävänsä, jos aikoo tuon käpin kuroa umpeen?? Kuntaliitto katsookin tiedotteessaan, että oppimateriaalikustannuksia ei voida laskea sen varaan, että niitä kierrätettäisiin. Oppivelvollisuusikää  ei ole mitään järkeä nostaa, koska tämänhetkisiäkään velvoitteita kunnollisen perusopetuksen suhteen  ei pystytä hoitamaan.

Koulutus on nimittäin jälleen tässä kehyspäätöksessä joutunut hallituksen leikkauslistalle: perusopetuksen laadun parantamiseen kohdistettuja valtionavustuksia vähennetään 57 miljoonaa euroa. Lisäksi koulunkäyntiavustajat luetaan osittain osaksi opettaja-oppilassuhdetta valtion rahoituksen perusteissa. Käytännössä ryhmäkokoja siis kasvatetaan.

Perussuomalaiset tarjoavat jälleen vaihtoehdon hallituksen politiikalle. Omassa vaihtoehdossamme panostaisimme mm. koulutukseen vuosittain 55 miljoonaa euroa lisää. Tukisimme ammattikorkeakouluja ja panostaisimme perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen. Lisäksi tekisimme panostuksia oppisopimuskoulutukseen.

Viime viikolla valtiovarainvaliokunnan julkisessa kuulemisessa nuorisotakuun toteutumisesta useampi asiantuntija otti esille sen, että tuntuu toimijoiden mielestä erittäin ristiriitaiselta kun erilaisiin hankkeisiin nuorisotakuun tiimoilta myönnetään kyllä rahaa, mutta samalla perusasioista leikataan. Parasta nuorisotyöttömyyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisyä on panostaa nuoriin jo peruskoulusta lähtien. Tähän pienemmät ryhmäkoot ja toimiva oppilashuolto ovat ensisijaisia tekijöitä. Nuorisotakuu ei ole asiantuntijoiden mukaan toteutunut toivotulla tavalla eikä se tule koskaan toteutumaan niin kauan kun koulutuksen perustoiminnoista leikataan.

Nuorisotakuun myötä noin 70 % sitä koskevasta ikäluokasta on päässyt koulutuksen tai työn piiriin. Toimijoiden mukaan he ovat kuitenkin niitä nuoria, jotka olisivat selviytyneet muutenkin. Se jäljelle jäävä 30 % on nuorisotakuun varsinainen kohde, mutta juuri heihin toimenpiteet eivät ole tehonneet. Ratkaisuksi tarjotaan ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä ja peruspalveluista huolehtimista. Myös nuorten mielenterveyspalvelut ovat huonolla tolalla, sillä edelleen 1000 nuorta jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveysongelmien vuoksi.

Nuorisotakuun ei pitäisi olla vain tulipalojen sammuttelua, vaan se pitäisi rakentaa toimivaksi kokonaisuudeksi peruspalvelujen päälle. Perusopetuksen on edelleen oltava laadukasta ja lukioverkon on ulotuttava kaikkialle Suomeen. Nuorille tulee tarjota tukea ja turvallisia aikuisia jo alaluokilta lähtien: liian isossa ryhmässä on vaarana, että joku jää aina yksin.

Lapsiperheet ja eläkeläiset leikkauslistan kärjessä – käsittämätöntä

Kuntien peruspalvelut ovat erityisesti pienituloisille ja eläkeläisille elintärkeitä. Kunnilta on leikattu läpi koko vaalikauden ja tärkeimmät rakenteelliset uudistukset eli kunta- ja sote-uudistus ovat edelleen kesken. Peruspalvelut olisi kuitenkin kaikissa tilanteissa turvattava, vaikka myllerrystä kuntien palveluiden rahoitukseen ja järjestämiseen olisikin tulossa.

Myös lapsilisät lisättiin tässä kehyspäätöksessä leikkauslistalle. Tätä arvovalintaa on vaikea ymmärtää. Vaikeaa se tuntuu olevan monelle muullekin, sillä koko kevään on julkisuudessa kuulunut hallituspuolueiden edustajien ääniä ja jopa nykyisen valtiovarainministerin ääniä siitä, että tämä päätös tulisi purkaa. Kuka tätä vielä kannattaa?

Tässä kehyspäätöksessä hallitus iskee jälleen eläkeläisten kukkaroihin leikkaamalla indeksejä. Samaan aikaan yhä enemmän pitäisi pystyä ostamaan palveluita kotiin kun kunta ei niitä enää tarjoa. Yhtälö on monelle pienituloiselle eläkeläiselle täysin mahdoton. Monen on jo mietittävä, ostaako lääkkeitä, ruokaa vai maksaako vuokran tai sähkölaskun. Olenkin saanut paljon palautetta siitä, että markkasummat ovat muuttuneet euroiksi,  jopa yli kuusinkertaistuneet, mutta tulot pysyneet ennallaan.

Moni kysyy myös, että mihin suomalaisten veroeurot menevät? Se on hyvä kysymys! Olen tehnyt lukuisia kirjallisia kysymyksiä liittyen mm. sosiaalietuuksien maksamiseen ns. sosiaaliturvaturismiin. Sosiaali- ja terveysministeriön tällä viikolla julkaiseman selvityksen mukaan sosiaaliturvaturismista ei selvittäjien mukaan ole näyttöä?! Kuitenkin asiantuntijoilta tuntuu puuttuvan tilastointitietoja, koska niitä ei vain ole saatavissa. Esimerkiksi kasvavista tulkkikustannuksista kysyin kirjallisessa kysymyksessä ja silloinen valtiovarainministeri Urpilainenkin myönsi vastauksessaan mm. ... "Euromääräisiä tulkkauskustannuksia ministeriöittäin ei näin ollen ole mahdollista antaa" ja että "Tarkkoja arvioita kustannusten ja tulkkausten määrän kehittymisestä on mahdoton antaa...". Joten jotta voitaisiin oikeasti arvioida asioita, pitää niistä olla myös tilastotietoja.