Vapaaehtoisuutta ja lähimmäisenrakkautta on arvostettava!

Tämän viikon torstaina suullisella kyselytunnilla keskusteltiin vanhustenhoidosta ja omaishoidosta. Ministeri oli selvästi ärtynyt kun otimme asian esille ja vakuutti, että hallituksella on tilanne jo hallinnassa ja että näihin ongelmiin on jo tartuttu. Hyvä niin, mutta mitään väärää ei varmaankaan ole siinä, että tärkeä aihe nostetaan keskusteluun.

Itse haluan tuoda keskusteluun mukaan työikäiset omaishoitajat sekä paikallisyhdistysten ja vapaaehtoisten tärkeän työn. Kyselytunnilla en kuitenkaan saanut puheenvuoroa, että olisin päässyt näistä asioista ministeriltä kysymään.

Omaishoidosta puhutaan onneksi melko paljon, mutta keskustelusta unohtuu usein työikäiset omaishoitajat. Monet vanhemmat jäävät kotiin hoitamaan esimerkiksi vammaista lasta. Vuonna 2012 alle 17-vuotiaita omaishoidettavia lapsia oli lähes 6000.

Usein parhaassa työiässä oleva ihminen jättäytyy pois työelämästä, mutta omaishoidontuessa ei huomioida tuota ansionmenetystä. Perheessä saattaa olla myös muita lapsia, mutta myöskään tätä ei omaishoidontuessa huomioida. Tulisiko omaishoitoa kehittää siihen suuntaan, että myös nämä asiat huomioitaisiin, vaikka kohderyhmä onkin huomattavasti pienempi kuin esimerkiksi eläkkeellä olevat omaishoitajat?

Kaikki mahdollinen tuki on näille perheille erittäin tärkeää. Omaishoitokeskustelussa pitää huomioida vammaiset sekä heidän tarvitsemansa palvelut, jotta ne saadaan helpommin - ilman jatkuvaa taistelua viranomaisten kanssa.

Vanhempien tai yksinhuoltajavanhemman jaksamisesta ei myöskään juuri puhuta. Torstain kyselytunnilla tämä näkökulma jälleen keskustelusta unohtui…

Lisäksi haluaisin nostaa yhdistysten tekemän työn siihen arvoon, joka niille kuuluu. Yhdistyksissä työ tehdään useimmiten vapaaehtoisvoimin, pienillä resursseilla. Myös ministeri korosti joissain vastauksissaan yhdistysten ja järjestöjen työtä. Välillä vaikuttaa kuitenkin siltä, että valtio liikaa luottaa tuohon yhdistysten tekemään vapaaehtoistyöhön ja ottaa sen itsestäänselvyytenä. Tukemalla yhdistyksiä taloudellisesti vielä vahvemmin, voitaisiin saada merkittäviä tuloksia aikaan.

Yhdistysten tekemän työn arvoa ei voida rahassa mitata. Monille omaishoitajille tilanne tulee eteen yllättäen.  Epävarmuus ja huoli hoidettavan ja myös muun perheen tulevaisuudesta on suuri. Mitä tapahtuu, mistä apua ja ennen kaikkea, mitä tehdä silloin kun omat voimavarat ehtyvät? Kun omaishoito päättyy, putoaa hoitaja usein tyhjän päälle taloudellisesti ja sosiaalinen verkostokin on saattanut jo kadota.

Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n 70 paikallisyhdistystä tekevät työtä koko tämän ajan hyvin pienillä taloudellisilla resursseilla. Hallituksen ja yhteiskunnan taholta arvostusta pitäisi voida mitata myös rahassa, jotta tärkeä työ yhdistyksissä voi jatkua. Takuuvarmasti kaikki näille yhdistyksille annettu tuki tuo yhteiskunnalle enemmän säästöjä kuin menoja.

Ensi viikolla vieraakseni eduskuntaan saapuu noin 50 Päijät-Hämeen omaishoitajaa. Uskon, että vierailusta tulee molemmin puolin antoisa ja ainakin keskustelu ja vuoropuhelu omaishoidosta jatkuu. On tärkeää kuulla käytännön toimijoiden kokemuksia heidän arjestaan.

Viikonloppuna olemme eurovaaliehdokkaiden Erkki Havansi, Juha Väätäinen ja Mauno Vanhala kanssa Rantasalmella. Tulkaa juttelemaan!