EU-virkamiehille eläkkeitä ja palkankorotuksia takautuvasti – kuka kustantaa?

Jätin tänään perjantaina mieltäni askarruttaneen kirjallisen kysymyksen hallitukselle vastattavaksi. Suuri valiokunta vastaanotti tammikuun lopussa E-kirjeen (E 177/2013), jossa käsitellään komission ehdotusta EU:n virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden tarkistamiseksi vuosilta 2011 ja 2012.

Komissio on ehdottanut palkkojen ja eläkkeiden tarkistamista 0,9 prosenttia molemmilta vuosilta. E-kirjeen mukaan Suomi on valmis hyväksymään asiassa minkä tahansa ratkaisun: Suomi voi hyväksyä myös palkkojen ja eläkkeiden tarkistamatta jättämisen, mutta samalla hyväksyy myös niihin tehtävän 0,9 prosentin vuosikorotuksen, kunhan taloudelliset vaikutukset pysyvät rahoituskehysten sisäpuolella. E-kirjeen ja Suomen kannan on allekirjoittanut hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen.

Kun lähdin selvittelemään tämän E-kirjeen ja aiheen taustoja, niin löysin paljon kaikenlaista: kaksi laajaa komission ehdotusta aiheesta, molemmille vuosille omat, sekä Euroopan tuomioistuimen antamia päätöksiä, jotka liittyvät asiaan.

Erityisesti minua kiinnostaa tässä nyt Suomen hallituksen arvomaailma ja Suomelle aiheutuvat lisäkustannukset. E-kirjeen mukaan vuodelle 2011 ehdotettu 0,9 % korotus lisäisi maksusitoumuksia EU:n talousarvion hallintomenojen otsakkeessa 129 miljoonaa euroa vuonna 2013 ja 51,6 miljoonaa euroa kehyskaudelle vuodesta 2014 eteenpäin. Lisäksi vuodelle 2012 ehdotettu 0,9 % korotus lisäisi maksusitoumuksia 132,9 miljoonaa euroa vuonna 2014 ja 53,2 miljoonaa euroa kehyskaudelle vuodesta 2015 eteenpäin.

Komission selvityksen mukaan taloudelliset vaikutukset kuitenkin pysyisivät monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa. Onko rahoituskehyksiin jätetty siis paljonkin ns. liikkumavaraa tällaisten taannehtivien korotusten tai muiden samankaltaisten kulujen kattamiseen vai onko tästä tulossa Suomellekin lisälasku? Yllätyksiä on tullut ennenkin…

Joka tapauksessa epäluottamus EU:n toiminnan läpinäkyvyyteen kasvaa tällaisten ehdotusten myötä entisestään ja siksi haluan tätä asiaa hallitukselta kysyä. Olen sitä jo pariin otteeseen eduskunnassa yrittänytkin, EU-selontekokeskustelussa ja Suuren valiokunnan kokouksessa, mutta vastausta en ole saanut.

Haluan vastauksen siihen, onko hallitus ylipäätään perehtynyt näihin ehdotuksiin, jotka jälleen kerran asettavat EU:n omat toimielimet ja henkilöstön jäsenmaiden kansalaisten kanssa eriarvoiseen asemaan korottamalla virkamiesten palkkoja ja eläkkeitä takautuvasti samaan aikaan kun jäsenvaltioilta vaaditaan ankaria talouden kiristystoimia? On selvää, että vaikka ostovoima jäsenvaltiossa jatkuvasti heikkenee, ei kansalaisten palkkoja ja eläkkeitä voida samaan tapaan takautuvasti korottaa… Miten hallitus perustelee suomalaisille tämän komission tekemän tarkistusehdotuksen?

Jälleen kerran tuntuu siltä, että hallituksen linja on kyllä EU:lle ja ei suomalaisille.

HALLITUKSEN FANTASTINEN JÄÄFESTIVAALI

Viime viikolla eduskunnassa pidettiin tämän vaalikauden viimeiset valtiopäivien avajaiset. Nämä viimeiset kolme vuotta ovat olleet  itselleni nöyrää aikaa. Paljon uusia ja vaikeita asioita. Liian vähän tunteja vuorokaudessa. Ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. 

Suomen valtion taloudellisesta tilasta ja sen korjausliikkeistä on keskustelu paljon. Onko eri alojen asiantuntijoilla jo liikaa päätösvaltaa ja tekeekö hallitus päätöksensä nojautuen heidän ohjeisiinsa? Monet päätökset tehdään erilaisten ennusteiden ja laskelmien mukaan. Kukaan ei vain voi etukäteen tietää, ovatko laskelmien eri muuttujat oikeita. Vasta jälkeenpäin voidaan todeta mentiinkö päin mäntyä vai pysyttiinkö polulla. Nyt näyttää siltä, että lastuja lentelee. Kunta- ja soteuudistus saa vastustusta niin kuntapäättäjiltä, kuntalaisilta kuin asiantuntijoiltakin. Ja hallituksen rivit rakoilevat. Hallitusyhteistyö ei olekaan niin fantastista, kuin on annettu ymmärtää.

Suomen johtava perustuslain ja Eurooppa-oikeuden asiantuntija, akatemiaprofessori Kaarlo Tuori totesi tammikuun lopulla eurokriisiä puivassa seminaarissa, että EU:sta tuleva lainsäädäntö, varsinkin nyt kriisiaikana, on niin haastavaa lakitekstiä, että se on oikeusoppineellekin hankala ymmärtää – saati sitten tavalliselle kansalaiselle tai kansanedustajalle, jonka tulisi asioista pystyä tekemään päätöksiä. Hän oli oikeassa. Olemme usein kuulleet, kuinka ministerit ovat Brysselin yön pimeinä tunteina neuvotelleet tuloksen, jota kukaan ei ole oikein osannut selittää. On menty asiantuntijoiden viitoittamaa tietä.

Kreikan velkakriisiä on yritetty hoitaa jo vuosia.  Kreikka on saanut 240 miljardin euron edestä tukipaketteja. Sen velkojen takaisinmaksuaikaa on jo pidennetty 30 vuoteen ja velkojen korot on jo laskettu lähes nollaan. Nyt näköpiirissä välkkyy kolmas tukipaketti, jonka suuruusluokkaa vasta arvuutellaan – ehkä 10-20 miljardia euroa? Myös laina-aikaa pidennetään ehkä 50 vuoteen.

Jos joku vielä uskoo Kreikan kykenevän joskus lyhentämään lainojaan, niin hän on uskossaan vahva. Kreikka toimii kesään saakka EU:n neuvoston puheenjohtajana, eikä puheenjohtajamaata ehkä kehdata kovistella. Syytä olisi. Mielenkiinnolla odotan, mikä kepulikonsti Kreikan pelastamisessa kevään aikana EU:n taholta keksitään. Varmaa on, että Suomen hallitus menee jälleen kerran vipuun - ja rahapussin suu aukeaa. Niinhän se on auennut joka kerta, kun Euroopasta on apua huudettu.

EU on tunnettu siitä, että yllätyksiä tulee, varsinkin rahanmenon osalta. Tämän vuoden ja erityisesti koko rahoituskehyskauden aikana Suomenkin maksuosuus saattaa jälleen kasvaa, vaikka EU:n budjettikehyksistä päästiin pitkällisen väännön jälkeen lopulta sopuun viime vuoden puolella.

Saimme nimittäin viime viikolla eduskuntaan komission ehdotuksen, jossa EU:n virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoja ja eläkkeitä halutaan tarkistaa taannehtivasti ylöspäin alkaen vuosilta 2011 ja 2012. Komissio perusteli tarkistusta ostovoiman muutoksilla sekä sosiaalisella tilanteella. Sekä sillä, että palkkoja ja eläkkeitä päätettiin budjettineuvotteluissa jäädyttää vuosille 2013 ja 2014. Jos tämä ei ole kepulipeliä, niin mikäs sitten? Ministeri Virkkusen allekirjoittaman Suomen kannan mukaan Suomi voi tukea tarkistusesityksiä 0,9 % vuosille 2011 ja 2012. Tuo 0,9 % nostaa kuitenkin jäsenmaiden maksusitoumuksia sadoilla miljoonilla euroilla tulevina vuosina. Kysyn vaan, miten ihmeessä Suomen hallitus voi tukea EU:n virkamiesten palkkojen ja eläkkeiden nostamista ja samaan aikaan leikata suomalaisten palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa?

Hallituksen jäätävä kotimaan linja ei ole kolmessa vuodessa siis juurikaan muuttunut: suomalaiset pienituloiset, jotka kärvistelevät toimeentulon rajamailla, unohdetaan. Heille ei ole luvassa taannehtivia eikä tulevia korotuksia. Päinvastoin. Todennäköisesti saamme kevään mittaan kuulla, että sosiaalietuuksien indeksikorotuksia jäädytetään. Hallituksen kanta on jälleen kerran: Kyllä Euroopalle ja Ei suomalaisille!

 

Kolumni julkaistu Itä-Häme lehdessä tiistaina 11.2.2014.

Hajutonta ja mautonta

Keskiviikkona käytiin valtiopäivien avajaiskeskustelut. Puolet keskustelusta oli varattu EU-aiheisiin ja olin valmistautunut haastamaan ministereitä hieman EU:n taloudenpidosta sekä laajentumissuunnitelmista. Debattipuheenvuoroa ei kunnioitetulta puhemies Heinäluomalta tullut. Kuten ei tullut puheenvuoroa torstain kyselytunnillakaan. Taaskaan.

Perjantaina suuri valiokunta hyväksyi kokouksessaan70-sivuisen mietinnön tuosta hallituksen EU-selonteosta. Syksyn aikana valiokunta kuuli kymmeniä asiantuntijoita, vastaanotti lukuisia kirjallisia lausuntoja ja tämän vuoden alussa järjesti myös kansalaisille verkkokeskustelumahdollisuuden Suomen EU-politiikkaan liittyen.

Perussuomalaisten ahkera ja rakentavan kriittinen EU-politiikka on tuonut kotimaassakin jo tulosta ja paineen alla hallitus on joutunut muuttamaan myös omaa EU-linjaansa. Mutta koska hallituksessa on kuusi toistaan erilaisempaa puoluetta, ei selkeää linjaa ole havaittavissa. Hallituksen Eu-selonteko oli varsin hajuton ja mauton. Hallituksen selonteko ruotii enemmänkin mennyttä aikaa ja viljelee itsestäänselvyyksiä, kuin suuntaa katsettaan konkreettisesti ja analysoiden tulevaisuuteen.

Vastausta ei tullut mm. siihen mitkä ovat Suomen hallituksen tavoitteet integraation syventämisessä. Missä menee raja? Hyväksyykö Suomi yhteisen velan, yhteisen budjetin sekä EU:n laajan kontrollin työmarkkinoihin, eläkepolitiikkaan ja sosiaaliturvaan? Entä onko Suomi valmis tarvittaessa osallistumaan uusiin tukipaketteihin? Selonteko ei vastaa tämänkaltaisiin kysymyksiin lainkaan.

Jätimme EU-selontekomietintöön napakan vastalauseen, jossa tuomme omia linjauksiamme esille.

Keskustelu jatkuu ensi viikon keskiviikkona täysistuntosalissa, jossa EU-selonteko on käsittelyssä.

Tämän eduskuntakauden viimeiset valtiopäivät avattu!

Tämän eduskuntakauden viimeiset valtiopäivät avattu.

Kunnioitettu puhemies Heinäluoma puhui hienosti muistuttaen mm. siitä, miten Suomi hoiti velkansa ja velvoitteensa niin I kuin II maailmansodankin jälkeen. Ja selvisi omian avuin myös 90-luvun lamasta. Väistämättä tuli mieleen, että nyt ku...n pitäisi jälleen keskittyä oman maan talouden hoitamiseen, niin focus onkin ihan muualla! Nyt meitä vaaditaan osoittamaan myös taloudellista solidaarisuutta koko Euroopalle. Presidentti Niinistö puolestaan pohti sitä, että kun tänä päivänä joudutaan tinkimään, on niukempikin hyvinvointi pystyttävä jakamaan oikeudenmukaisesti. Sepäs se, kun se hyvinvointi on jo monella enemmän kuin niukkaa...

Presidentti puhui myös puolustusyhteistyöstä pohjoismaiden  välillä. Olisin toivonut vielä tarkemmin kannanottoa siihen, miten Suomessa koko maan puolustuksen hoito taataan seuraavan eduskunnan toimesta. Vai hoidetaanko vai osa? Jos niin mitä jätetään hoitamatta...? Siinäpä seuraavan eduskuntakauden leipojille valmiiksi pettutaikina odottamassa.

 

Tänään tiistaina oli vielä "väliaika": kahvia ja pullaa.

Huomenna keskiviikkona alkaa jälleen "normi"työt. Ensin suuren valiokunna kokous, jonka papereita pöydällä odottaakin jo reipas 10 sentin korkuinen nippu mm. E- ja U-kirjeitä.( E-kirjeellä eli valtioneuvoston selvityksellä ministeriö antaa eduskunnalle selvityksiä valmisteilla olevista EU-asioista, jotka ovat muita kuin lainsäädäntö- ja budjettiasioita tai kansainvälisiä sopimuksia.U-asioita ovat sellaiset EU-asiat, jotka sisältönsä puolesta kuuluvat eduskunnan toimivaltaan.)

Esimerkkinä vaikkapa erään e-kirjeen asiaotsikko:
"Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetusten (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2187/2005, (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 2347/2002 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1434/98 kumoamisesta purkamisvelvoitteen huomioon ottamiseksi"
Jos ei heti auennut, niin heti neljänneltä sivulta ilmenee, että asia liittyy "uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan keskeisistä tavoittoitteista on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa Euroopan unionin kalastuksessa ottamalla käyttöön saaliiden purkamista koskeva velvoite"....
Notta myönnän, että kyllä tää näiden papereiden lukeminen (lue: ymmärtäminen) työstä käy. Eikä aina laulata.