Suomen valtion taloudellisesta tilasta ja sen
korjausliikkeistä on keskustelu paljon. Onko eri alojen asiantuntijoilla jo
liikaa päätösvaltaa ja tekeekö hallitus päätöksensä nojautuen heidän ohjeisiinsa?
Monet päätökset tehdään erilaisten ennusteiden ja laskelmien mukaan. Kukaan ei
vain voi etukäteen tietää, ovatko laskelmien eri muuttujat oikeita. Vasta
jälkeenpäin voidaan todeta mentiinkö päin mäntyä vai pysyttiinkö polulla. Nyt
näyttää siltä, että lastuja lentelee. Kunta- ja soteuudistus saa vastustusta
niin kuntapäättäjiltä, kuntalaisilta kuin asiantuntijoiltakin. Ja hallituksen
rivit rakoilevat. Hallitusyhteistyö ei olekaan niin fantastista, kuin on
annettu ymmärtää.
Suomen johtava perustuslain ja Eurooppa-oikeuden
asiantuntija, akatemiaprofessori Kaarlo Tuori totesi tammikuun lopulla
eurokriisiä puivassa seminaarissa, että EU:sta tuleva lainsäädäntö,
varsinkin nyt kriisiaikana, on niin haastavaa lakitekstiä, että se on
oikeusoppineellekin hankala ymmärtää – saati sitten tavalliselle kansalaiselle
tai kansanedustajalle, jonka tulisi asioista pystyä tekemään päätöksiä. Hän oli
oikeassa. Olemme usein kuulleet, kuinka ministerit ovat Brysselin yön pimeinä
tunteina neuvotelleet tuloksen, jota kukaan ei ole oikein osannut
selittää. On menty asiantuntijoiden viitoittamaa tietä.
Kreikan velkakriisiä on yritetty hoitaa jo vuosia.
Kreikka on saanut 240 miljardin euron edestä tukipaketteja. Sen velkojen
takaisinmaksuaikaa on jo pidennetty 30 vuoteen ja velkojen korot on jo laskettu
lähes nollaan. Nyt näköpiirissä välkkyy kolmas tukipaketti, jonka
suuruusluokkaa vasta arvuutellaan – ehkä 10-20 miljardia euroa? Myös
laina-aikaa pidennetään ehkä 50 vuoteen.
Jos joku vielä uskoo Kreikan kykenevän joskus lyhentämään
lainojaan, niin hän on uskossaan vahva. Kreikka toimii kesään saakka EU:n
neuvoston puheenjohtajana, eikä puheenjohtajamaata ehkä kehdata kovistella.
Syytä olisi. Mielenkiinnolla odotan, mikä kepulikonsti Kreikan pelastamisessa
kevään aikana EU:n taholta keksitään. Varmaa on, että Suomen hallitus menee
jälleen kerran vipuun - ja rahapussin suu aukeaa. Niinhän se on auennut joka
kerta, kun Euroopasta on apua huudettu.
EU on tunnettu siitä, että yllätyksiä tulee, varsinkin
rahanmenon osalta. Tämän vuoden ja erityisesti koko rahoituskehyskauden aikana
Suomenkin maksuosuus saattaa jälleen kasvaa, vaikka EU:n budjettikehyksistä
päästiin pitkällisen väännön jälkeen lopulta sopuun viime vuoden puolella.
Saimme nimittäin viime viikolla eduskuntaan komission
ehdotuksen, jossa EU:n virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoja ja
eläkkeitä halutaan tarkistaa taannehtivasti ylöspäin alkaen vuosilta 2011
ja 2012. Komissio perusteli tarkistusta ostovoiman muutoksilla sekä
sosiaalisella tilanteella. Sekä sillä, että palkkoja ja eläkkeitä päätettiin
budjettineuvotteluissa jäädyttää vuosille 2013 ja 2014. Jos tämä ei ole
kepulipeliä, niin mikäs sitten? Ministeri Virkkusen allekirjoittaman Suomen
kannan mukaan Suomi voi tukea tarkistusesityksiä 0,9 % vuosille 2011 ja 2012.
Tuo 0,9 % nostaa kuitenkin jäsenmaiden maksusitoumuksia sadoilla miljoonilla
euroilla tulevina vuosina. Kysyn vaan, miten ihmeessä Suomen hallitus voi tukea
EU:n virkamiesten palkkojen ja eläkkeiden nostamista ja samaan aikaan leikata
suomalaisten palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa?
Hallituksen jäätävä kotimaan linja ei ole kolmessa vuodessa
siis juurikaan muuttunut: suomalaiset pienituloiset, jotka kärvistelevät
toimeentulon rajamailla, unohdetaan. Heille ei ole luvassa taannehtivia eikä
tulevia korotuksia. Päinvastoin. Todennäköisesti saamme kevään mittaan kuulla,
että sosiaalietuuksien indeksikorotuksia jäädytetään. Hallituksen kanta on
jälleen kerran: Kyllä Euroopalle ja Ei suomalaisille!
Kolumni julkaistu Itä-Häme lehdessä tiistaina 11.2.2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti