Ulkomaille tehtiin tammi-huhtikuussa 2,3 miljoonaa
vapaa-ajanmatkaa. Kotimaan yöpymisen sisältäneitä vapaa-ajanmatkoja tehtiin
noin 7,4 miljoonaa. Näistä oli ilmaismajoitusmatkoja 5,5 miljoonaa ja
maksullisessa majoituksessa yövyttiin 1,9 miljoonaa kertaa.
Itse olen löytänyt kotimaan matkailun oikeastaan vasta
muutamia vuosia sitten. Etelän likkana olin aina ajatellut, ettei Lapissa ole
kuin Offin hyttysmyrkky -mainoksessa esiteltyjä hyttysiä. Joten mitäpä sinne etelän likka huitomaan?
Vuoden 2009 kesänä päätin kuitenkin kohdata yhden ennakkoluuloistani ja
lähdimme Saariselälle. Kävimme Nuorgamissa saakka – siellä EU:n pohjoisimmassa
pisteessä. Olin innoissani eksoottisista poroista ja maisemista. Reissusta jäi
pieni Lapin hulluus itämään.
Tänä kesänä lähdimme katsomaan maailmaa Suomi-neidon
käsivarressa. Ensin Kittilään ja Levi-tunturin maisemiin. Yllätyin hiljaista
menoa; useat paikat olivat kiinni ja avautuisivat vasta elokuussa. Mitäh - eikö
heinäkuu ollutkaan suomalaisten lomakuukausi? Noh, jos kuitenkin joku
lappilainen matkamuisto? Avoinna olevat kaupat pursusivat hämmästyksekseni
persoonatonta sisustuskrääsää – sitä samaa jota saan kotona Robbarista.
Ilokseni löysin vihdoin paikallisten yrittäjien tuotteita. Ostin puukon ja
muutamia muita tuotteita tuliaisiksi - vieläpä ihan kohtuulliseen hintaan.
Sitten halusimme paikallista ruokaa. Poronkäristystä ehkä? Ei löytynyt. Pitsaa ja
kanansiipiä olisi sen sijaan ollut tarjolla. Siis niissä ravintoloissa, jotka
huomasin olevan auki.
Halusimme myös lähettää postikortteja paikallisista Kittilän
tai Levin maisemista. Niitä ei myyty paikallisessa postikonttorissakaan.
Lopulta K-kaupasta löytyi Levi-aiheisia kortteja. Entä Lappi-aiheisia
postimerkkejä? Jälleen vaikea tehtävä. Etsintä tuotti tulosta:
noitarumpu-aiheinen postimerkki oli huitovasta etelän likasta varsin
eksoottinen.
Kävimme myös Levi-tunturilla ja löysimme parikin kahvila-ravintolaa.
Suljettuina. Istuimme kahvilan tyhjällä terassilla, söimme omia eväitä ja
nautimme maisemista. Kahvi ja pulla olisi maistunut.
Seuraavaksi Saana-tunturille. Olimme varmoja, että siellä
nauttisimme vihdoin poronkäristystä ja Haltin häiden tunnelmasta. En tiennyt
itkeäkö vai nauraa, kun Kilpisjärvellä ensimmäiset kyltit kirkuivat pitsaa ja
hampurilaisia! Noh, söimme siis jälleen omia eväitä tyhjällä levähdysalueella.
Kastoimme varpaat raikkaaseen Kilpisjärveen. Sielu
nautti unohtumattoman kauniista maisemasta; tunturit piirtyivät
kristallinkirkkaan järven pintaan, aurinko leiskui loihtien
Kilpisjärven pohjan kivet ja oksat lähes eläviksi. Tunnelma oli lähes
täydellinen. (Kahvi ja pulla olisivat jälleen maistuneet).
Kävimme tietysti Saana-tunturilla. Huikeat maisemat veivät
etelän likan ajatukset Haltin häihin, joiden tarinasta olisi ollut kiva lukea,
mutta valitettavasti rinteen info-kyltit olivat vettyneet ja tippuneet maahan.
Palasimme janoisina takaisin autolle. Lienee turha mainita, ettei parkkialueilla
ollut minkäänlaista matkamuistomyymälää tai kahvilayrittäjää. Kahvihammasta
kolotti taas.
Kilpisjärveltä löytyi kuitenkin Retkeilykeskus, josta ostin
Kilpisjärvi- ja Saana-tunturi -aiheisia kortteja etelän huitojille
lähetettäviksi. Kysyin Lappi-aiheisia postimerkkejäkin. No ihme: ei ollut.
Esittelin Kittilästä ostamiani noitarumpu-merkkejä ja sain lapin likaltakin
ihastuneita kommentteja: ei ollut aiemmin sellaisia nähnyt!
Sitten huomasin pienen ilmoituksen veneretkestä Kolmen
valtakunnan yhteiselle rajalle. Sinne siis! Puolen tunnin venematka ja kolmen
kilometrin patikointi. Kaunis paikka – ei tungosta. Kahville ja pullalle olisi
ollut tilausta ja olisin voinut sen postikortinkin ostaa… Oli vain autiot
penkit ja pöytä. Siis omat eväät esiin. Jälleen kerran.
Tämän reissun kokemuksella meillä suomalaisilla on
mielestäni vielä paljon tehtävää, jos haluamme piristää matkailualaa ja lisätä
työpaikkoja. Ja sitä kautta pitää myös syrjäseutuja asuttuina. Jokaisessa
maakunnassa on varmasti jotain omaperäistä ja eksoottista, joka kiehtoo muualta
tulevia. Omia vahvuuksia ei ehkä itse huomata tai arvosteta, joten ne jäävät
käyttämättä. Meillä on oikeus olla ylpeitä suomalaisesta kulttuurista ja sen
tuotteista. Nyt jos koskaan tarvitaan elvyttäviä ideoita, niitä pieniäkin. Niin
kotimaan kuin ulkomaankin matkailijoille on tarjottava paikallisia palveluita
ja tuotteita.
Saana poroineen, Malla hoitamassa askareitaan kodassa -
ehkäpä hieman joikaustakin ja nokipannukahvia kuksasta. Eli ripaus
salaperäisyyttä, ropsaus todellisuutta ja ennen kaikkea aimo annos aitoa
tunnetta; niistä ne mieliin painuvat muistot matkailijoille syntyvät.
Etelän likka huitoi ilmaa, sillä hyttyset ja mäkäräiset
kuuluvat Lapin(kin) luontoon ja aitoon tunnelmaan. Huolimatta edellä esitetystä
kritiikistä, suosittelen kotimaan matkailua läpi vuoden meille kaikille!
Kolumni julkaistu perjantaina 9. elokuuta Itä-Häme -lehdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti