Suomessa valmistellaan parasta aikaa lakimuutosta, jolla toimeenpannaan EU-direktiivi potilaiden oikeuksien soveltamisesta eli ns. potilasdirektiivi. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan ensi vuoden alusta.
Potilasdirektiivin pääasiallinen sisältö on, että potilas voi
hakeutua hoitoon mihin tahansa EU-maahan ja on oikeutettu
sosiaalivakuutusjärjestelmästä samaan korvaukseen, kuin jos hoito olisi annettu
kotimaassa. EU:n näkökulmasta direktiivin pääasiallinen tarkoitus on lisätä
potilaiden valinnanvapautta ja edistää EU-kansalaisten perusoikeuksia. Itse
näen, että tämä direktiivi on jälleen esimerkki EU:n sääntelystä, jolla on
merkittäviä vaikutuksia kotimaisiin järjestelmiin.
Potilasdirektiivistä ei ole Suomessa pidetty kovin suurta meteliä.
Aihetta olisi. Asiantuntijoidenkin mukaan direktiivi tulee perusteellisesti
muuttamaan nykyistä järjestelmäämme. Miksi hallitus ei ole avoimesti
sisällyttänyt potilasdirektiiviä käynnissä olevaan SOTE-uudistukseen?
Kysymyksiä lainvalmistelussa on aiheutunut muun muassa
korvausjärjestelmistä sekä valtiolle ja kunnille aiheutuvista
lisäkustannuksista. Hallitus valitsi nyt kehysriihessään Suomen korvausmalliksi
nykymuotoisen sairausvakuutusmallin, jossa ulkomailla annettu hoito
rinnastetaan Suomessa annettavaan yksityiseen hoitoon korvauksia päätettäessä.
Tätä varten varataan 3 miljoonan euron lisäys ensi vuoden budjettiin. Tuo summa
koostuisi kuulemma lähinnä matkakorvausten lisääntymisestä. Hassua, että
samaisessa kehysriihessä hallitus ilmoitti tekevänsä 50 miljoonan euron
vähennyksen juuri niiden korvausten osalta, joihin myös sairausvakuutuksen
matkakorvaukset kuuluvat!
Nyt päätetty sairausvakuutusmalli on kuitenkin EU:n näkökulmasta
ongelmallinen. Valittu ratkaisu voi johtaa EU-komission määräämiin
rangaistuksiin, jos EU:ssa todetaan, ettei Suomen sairausvakuutusmalli lisää
tarpeeksi potilaiden valinnanvapautta. Direktiivin henki kun on nimenomaan
yhdenvertaiset palvelut ja valinnanvapauden lisääntyminen.
Esitettyjä vaihtoehtoja korvausmalleiksi on neljä. Tuleeko lopullinen
korvausmalli olemaan joku näistä vai niiden yhdistelmä? Esimerkiksi
omavastuuosuusmallissa kuntien kustannusten arvioitiin nousevan vuosien
saatossa jopa yli sadalla miljoonalla eurolla. Huolestuttavaa on, jos joudumme
sen EU-komission painostuksen alla valitsemaan.
Avoimia kysymyksiä on siis vielä paljon. Tietoa kustannuksista
saati käytännön vaikutuksista ei ole, sillä on hyvin vaikea arvioida, paljonko
potilaiden liikkuvuus rajojen yli lisääntyy. Millainen vaikutus uudistuksella
on hoitojonoihin Suomessa? Entä miten direktiivi vaikuttaa Pohjoismaisiin
rajaesteisiin, joita viime vuosina on niin ahkerasti pyritty poistamaan?
Torstaina 11.4.2013 Tukholmassa pidettiin Pohjoismaiden Neuvoston
istunto, jossa kysyin miten potilasdirektiiviin on valmistauduttu Pohjoismaiden
kesken ja ovatko Pohjoismaiden ministerit tehneet tässä asiassa yhteistyötä ja
olisiko sellaiseen ministerien mielestä tarvetta? Kysymykseeni vastasi Tanskan
ministeri, joka totesi, että vuoropuhelua asian tiimoilta on käyty ja että ensi
vuonna tullaan kartoittamaan kuinka paljon potilaat rajojen yli liikkuvat.
Asiaan suhtaudutaan siis melko huolettomasti myös yhteispohjoismaisella
ministeritasolla.
Direktiivin mukaan muista EU-maista tulevia potilaita tulisi
kohdella samalla tavalla kuin oman maan kansalaisia. Suomessa on jo nyt
vaikeuksia lyhentää potilasjonoja.
Nähtäväksi jää, paljonko uusia potilaita tulee, mistä maista heitä
Suomeen hakeutuu ja millä kriteereillä heidät jo olemassa oleviin
potilasjonoihin sijoitetaan?
Vai hoidetaanko suomalaiset jatkossa muissa EU-maissa?
Kolumni julkaistu Seutunelosissa 17.4.2013.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti