Tässä ensimmäinen pönttöpuheenvuoroni täysistunnossa.
9. TIISTAINA 24. TOUKOKUUTA 2011 kello 12.03
1) Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Portugalille annettavaa
lainoitusta varten Euroopan rahoitusvakausvälineen varainhankinnalle
myönnettävästä valtiontakauksesta Ainoa käsittely Valtioneuvoston
tiedonanto VNT 1/2011 vp Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies!
Suomeen rakennetaan hallitusta kuuden puolueen voimalla. Tuleva
hallitus on saanut lempinimekseen muun muassa "sateenkaarihallitus".
Onko Suomen poliittinen elämä tästä eteenpäin satutarinaa?
Kuitenkin vain saduissa sateenkaaren päästä löytyy ruukullinen kultaa.
Suomalaisessa mytologiassa sateenkaari oli Ukko-jumalan jousi, jolla
hän ampui salamoita ja siirtolohkareita.
Toimitusministeriötä kilpenään käyttäen uusi hallitus tykittää heti tulikiveä ja tervaa
oman maan kansalaisten päälle, ennen kuin uuden hallituksen työ on varsinaisesti alkanutkaan.
Nyt suomalaisten syyksi yritetään sysätä Euroopan ylivelkaantuneiden maiden aiheuttamia epävakaita taloudellisia tilanteita ja työttömyyttä. Perussuomalaiset liputtavat kuitenkin edelleen siniristilipun puolesta
ja pysyvät vahvoina linnakkeessa, jossa suojellaan suomalaisten etuja.
Tässä linnoituksessa olisi pitänyt olla myös vasemmistoliiton, mutta ei ole.
Vasemmistoliitto taipui ja siirtyi telttamajoitukseen.
Yleensä palkinnot annetaan onnistumisista. EU-politiikka on tässäkin kohtaa epäloogista.
Portugalin valtio halutaan nyt kuitenkin palkita epäonnistuneesta taloudenpidosta.
Ivan Pavlovin ehdollistumisreaktioita tutkivissa koirakokeissa koirille saatiin
ääni- ja palkintomenetelmällä kuola valumaan jo pelkästä kellon kilahduksesta.
Euroopassa kelloja on kilistetty jo Kreikassa ja Irlannissa. Molemmat maat on myös palkittu siitä, että ne ovat saaneet sumutettua muita Euroopan maita ja hoitaneet maidensa talouden kuralle.
Nyt myös Portugalille kello on kilahtamassa. Sielläkin kuola valuu jo. Entä soivatko kellot syksyllä Espanjalle? Voitaisiin tehdä torkkupeitoista kuolalappuja ja lähettää ne sinne jo ennalta, muuta sinne ei tule lähettää.
Arvoisa puhemies!
Suomen hallitus päättää nyt ilmeisesti jatkaa suomalaisia riistävällä linjalla ja kerätä avustuskymmennykset Suomen kansalta. Kansan syvät rivit alistetaan työn ikeen alle jatkamalla työuria alusta, keskeltä ja lopusta.
Mutta kuten alussa totesin, sateenkaaren päässä ei ole kultaruukkua.
Näillä näkymin siellä on Euroopan pohjaton kaivo, jota Suomi naiivisti yrittää täyttää.
Suomea ollaan vetämässä mukaan rahoittamaan mekanismeja, joiden toimivuudesta kenelläkään ei ole faktaa, on vain haaveita. Tämän totesi edustaja Katainenkin tänään. Kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää.
Esimerkiksi Euroopan vakausmekanismin EVM:n perustamissopimusluonnos
on selkeän karmaiseva siltä osin, että siitä ei voi peruuttamalla poistua.
Sopimuksen jäsen ei vapaudu maksuvelvollisuudestaan, vaikka siitä
tulisi itsestään EVM:n tuen saaja. EVM:n jäsenet sitoutuvat ehdoitta
ja peruuttamattomasti maksamaan osuutensa pääomasta
osallistumisosuutensa mukaisesti. Suomen osuus kokonaispääomasta olisi 12,5 miljardia euroa.
Sopimusluonnoksessa sanotaan myös, että EVM on oikeutettu lainaamaan
tarvitsemansa rahat pääomamarkkinoilta tai pankeilta, rahoituslaitoksilta tai muilta henkilöiltä. Kuulostaa oudolta, että rahaa halutaan Euroopan unionin tasolla lainata "muilta henkilöiltä".
Sopimusluonnos jatkuu niin, että "EVM voi sijoittaa varat, joita ei välittömästi tarvita - -".
Lisäksi todetaan, että "toimitusjohtaja vastaa sijoitustoiminnasta johtokunnan määrittämien ohjeiden mukaisesti". Mielestäni tämä on harvainvaltaa, jos mikä.
Pahoin pelkään, että EVM saattaa tarjota hyvän kasvualustan harmaalle
taloudelle ja rahanpesulle. Lisäksi sopimusluonnoksessa todetaan, että
"EVM voi käyttää sijoitustoiminnan tuottoja toiminta- ja hallintokustannusten kattamiseen".
Onneksi olkoon, on varmasti melkoisia bonuksia luvassa, niin kuin Fortumin tapauksessakin aikoinaan.
Tällaiseen avoimeen valtakirjaan Suomi on nimensä kirjoittamassa, ja täällä kehdataan puhua, että rahaa annetaan vain takuita vastaan ja tiukalla sääntelyllä.
Suomessa siis vyötä kiristetään, osalla nälkä lisääntyy mutta luovutaan Activia-jogurtin käytöstä - sitä ei tarvita, koska ei turvota.
Arvoisa puhemies!
Tämä Portugalin tukipäätös ja Suomen takausten kasvattaminen sekä pysyvä vakausmekanismi ovat asioita, joilla ei voi käydä kauppaa, koska niitä ei pidä hyväksyä.
Perussuomalaiset pitävät ryhtinsä eivätkä myy periaatteitaan.
Meillä on paljon tehtävää, joten hoidetaan ensin kotimaan asiat kuntoon.
Kannatan edustaja Soinin tekemää esitystä.
26. toukokuuta 2011
20. toukokuuta 2011
No jälleen on yksi viikko takana.
Päivät ovat täynnä erilaisia tilanteita, ihmisiä ja yhteydenottoja.
Jotenkin tuntuu, että vuorokaudessa on enemmän tunteja kuin 24...
Tai ehkä se johtuu siitä, että kun menee nukkumaan ja herää yöllä kirjoittamaan jonkun mieleen poksahtaneen asiaan paperille ja yrittää sen jälkeen saada taas unta. Ennen kuin kello taas kuuden jälkeen soi. Elää vähän niinkuin kahdessa vuorossa.
Kulkuyhteydet Lahden ja Helsingin välillä ovat hyvät. Ja nopeat.
Ja voisivat olla. Jos junien tekniikka toimisi.
Tiistaiaamuna päätin käydä sähköposteja kotoa käsin aamulla läpi ja mennä klo yhdeksän kokoukseen eduskuntatalolle minuuttiaikataululla. Niinpä lähdin vasta kahdeksan junalla Helsinkiin. Junan piti olla perillä klo 8:48. Asemalta ehtisin kokoukseen juoksemalla reippaasti.
Havahduin junassa ykskaks siihen, että vauhti hiljeni. Mitäs mitäs, miksi ei juna kulje, aattelin.
Ja kotvan päästä konnari ilmoitti, että on jarrutuksen yhteydessä tullut pieniä teknisiä ongelmia ja myöhästymme 15-20 minuuttia. APUA! Ähkäisin ihan ääneen. Ja sain osakseni hymähtelyjä.
Hetken kuluttua junan ohjastaja kuulutti, että teknisten ongelmien vuoksi myöhästymme n. viisi minuuttia. Jaahas aattelin, ei tainnut jälkimmäinen kuuluttaja tietää, että oikea myöhästymisminuuttimäärä oli jo ilmoitettu. Niinpä sitä sitten köröteltiin eteenpäin. Välillä tuli mieleen, että Resiinalla olisit jo perillä!
Ilmoitin muille kokoukseen osallistujille, että täältä tullaan, jossei veturi hajoa tyystin.
Pääsimme lopulta Helsinkiin asti ja myöhästyin vain puoli tuntia.
Päivän päätteeksi oli jälleen minuuttiaikataulu takaisin Hollolaan telan kokoukseen, johon en ehtisi ajoissa. Onneksi ihanat ystäväni Hilkka ja Juhani tulivat moikkaaman minua eduskuntaan ja sain heiltä täysistunnon jälkeen takuuvarman autokyydin Hollolaan saakka, enkä myöhästynyt tästäkään kokouksesta kuin puoli tuntia.
Reilun kolmen tunnin kokouksen jälkeen olin yhdeksän aikoihin kotona. Olihan siinä tiistaipäivälle tapahtumia. Onneksi päivän ensimmäisessä ja viimeisessä kokouksessa oli sämpyläkahvit, en ehtinyt ees lihapiirakkaa hakea mistään koko päivänä.
Torstaiaamuna olin jälleen junassa Helsinkiin menossa. Tällä kertaa päästiin melkein Helsinkiin saakka. Melkein. Sitten tuli kuulutus, ettei meidän junalle ole vapaata raidetta, joten joudumme odottelemaan. Noh, menihän siinä reilu vartti, että ooteltiin sitä vapaata raidetta.
Iltapäivällä juoksin jälleen ehtiäkseni Lahteen lähtevään junaan. Puuskutin junaan sisään ja olin onnellinen, että ehdin. Mutta mitään ei tapahtunut, ei lähtenyt juna. Ja kohta tuli kuulutus: teknisten syiden vuoksi junan lähtö myöhästyy... Joo-p reilu 20 minuuttia myöhemmin lähdettiin. Ei ollut Joensuuhun menevät vaunut suostuneet tarttumaan Kuopijoon menevään vaunusatsiin. Niinpä Jojensuun porukka lähti ensin ja myö sit vähän myöhemmin perään.
Nyt ymmärrän niitä alkuviikolla mulle hymähtäneitä kulkijoita paremmin: heillä oli jo kantakulkijana parempi tieto: EI VOI VR:N KULKUUN LUOTTAA! Harmillista.
Päivät ovat täynnä erilaisia tilanteita, ihmisiä ja yhteydenottoja.
Jotenkin tuntuu, että vuorokaudessa on enemmän tunteja kuin 24...
Tai ehkä se johtuu siitä, että kun menee nukkumaan ja herää yöllä kirjoittamaan jonkun mieleen poksahtaneen asiaan paperille ja yrittää sen jälkeen saada taas unta. Ennen kuin kello taas kuuden jälkeen soi. Elää vähän niinkuin kahdessa vuorossa.
Kulkuyhteydet Lahden ja Helsingin välillä ovat hyvät. Ja nopeat.
Ja voisivat olla. Jos junien tekniikka toimisi.
Tiistaiaamuna päätin käydä sähköposteja kotoa käsin aamulla läpi ja mennä klo yhdeksän kokoukseen eduskuntatalolle minuuttiaikataululla. Niinpä lähdin vasta kahdeksan junalla Helsinkiin. Junan piti olla perillä klo 8:48. Asemalta ehtisin kokoukseen juoksemalla reippaasti.
Havahduin junassa ykskaks siihen, että vauhti hiljeni. Mitäs mitäs, miksi ei juna kulje, aattelin.
Ja kotvan päästä konnari ilmoitti, että on jarrutuksen yhteydessä tullut pieniä teknisiä ongelmia ja myöhästymme 15-20 minuuttia. APUA! Ähkäisin ihan ääneen. Ja sain osakseni hymähtelyjä.
Hetken kuluttua junan ohjastaja kuulutti, että teknisten ongelmien vuoksi myöhästymme n. viisi minuuttia. Jaahas aattelin, ei tainnut jälkimmäinen kuuluttaja tietää, että oikea myöhästymisminuuttimäärä oli jo ilmoitettu. Niinpä sitä sitten köröteltiin eteenpäin. Välillä tuli mieleen, että Resiinalla olisit jo perillä!
Ilmoitin muille kokoukseen osallistujille, että täältä tullaan, jossei veturi hajoa tyystin.
Pääsimme lopulta Helsinkiin asti ja myöhästyin vain puoli tuntia.
Päivän päätteeksi oli jälleen minuuttiaikataulu takaisin Hollolaan telan kokoukseen, johon en ehtisi ajoissa. Onneksi ihanat ystäväni Hilkka ja Juhani tulivat moikkaaman minua eduskuntaan ja sain heiltä täysistunnon jälkeen takuuvarman autokyydin Hollolaan saakka, enkä myöhästynyt tästäkään kokouksesta kuin puoli tuntia.
Reilun kolmen tunnin kokouksen jälkeen olin yhdeksän aikoihin kotona. Olihan siinä tiistaipäivälle tapahtumia. Onneksi päivän ensimmäisessä ja viimeisessä kokouksessa oli sämpyläkahvit, en ehtinyt ees lihapiirakkaa hakea mistään koko päivänä.
Torstaiaamuna olin jälleen junassa Helsinkiin menossa. Tällä kertaa päästiin melkein Helsinkiin saakka. Melkein. Sitten tuli kuulutus, ettei meidän junalle ole vapaata raidetta, joten joudumme odottelemaan. Noh, menihän siinä reilu vartti, että ooteltiin sitä vapaata raidetta.
Iltapäivällä juoksin jälleen ehtiäkseni Lahteen lähtevään junaan. Puuskutin junaan sisään ja olin onnellinen, että ehdin. Mutta mitään ei tapahtunut, ei lähtenyt juna. Ja kohta tuli kuulutus: teknisten syiden vuoksi junan lähtö myöhästyy... Joo-p reilu 20 minuuttia myöhemmin lähdettiin. Ei ollut Joensuuhun menevät vaunut suostuneet tarttumaan Kuopijoon menevään vaunusatsiin. Niinpä Jojensuun porukka lähti ensin ja myö sit vähän myöhemmin perään.
Nyt ymmärrän niitä alkuviikolla mulle hymähtäneitä kulkijoita paremmin: heillä oli jo kantakulkijana parempi tieto: EI VOI VR:N KULKUUN LUOTTAA! Harmillista.
18. toukokuuta 2011
heps,
Kansanedustajan homma on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti, sanoisin jotta Turbolla.
Autotermeillä kerrottuna: moottoria pitää opetella käyttämään, jotta vauhti ei kurvissa vie hallitsemattomasti ulos.
Sekin on nyt jo melkein koettu.
Sillä vaalien jälkeen Eduskunta.fi-sähköpostiosoitteessa odotti jo lähes 200 postia. Niiden jo olemassa olevien sähköposti-osoitteissa olevien postien lisäksi. Sähköpostien lisäksi oli sadat tekstiviestit. Ja sama tahti jatkuu. Sähköpostia tulee niin paljon, ettei edellisiin ehdi vastata, ennen uusien saapumista. Sama puheluiden ja tekstiviestien kanssa. Puhumattakaan siitä kirjallisesta viestinnästä, joka saapuu eduskuntaan ja kotiin.
Kiitos niistä, mutta on mietittävä haluaako tehdä laaja-alaista yhteydenpitoa ja asioiden hoitoa, vai käykö ajatuksenvaihtoa vain joiden äänestäjien kanssa. Jos yhdeltä äänestäjältä tulee päivittäin useita yhteydenottoja, se on mielestäni pois muilta. Ja sehän ei ole tasapuolista.
Esimerkkinä tämä päivä: avasin sähköpostin kuuden jälkeen, kiirehdin junaan seitsemän jälkeen ja palasin Hollolaan heti täysistunnon jälkeen. Silti myöhästyin Hollolan teknisen lautakunnan kokouksesta hieman. Se alkoi kello 17. Kokous kesti lähes neljä tuntia. Kello 21 jälkeen olin kotona ja aloin purkaa tulleita puheluita ja sähköposteja: @hollola.fi ja @ eduskunta.fi. @-posteihin olin yrittänyt hieman haravoida jo koko päivän. Sen jälkeen tein kolumnin paikallislehteen. En tiedä ehtikö se. Aika on rajallinen. Kello on nyt tiistaina puoli yksi: kohta valvottuna 24 tuntia.
Sunnuntai-illan vastailin sähköposteihin tärkeän lätkämatsin ohella. Onneksi tärkeämmät tilanteet uusitaan tampioita - kuten meikäläisiä varten. Mutta kun ottelu oli ohi, halusin kokea upean Voiton Huuman ja niinpä ampaisin auton rattiin unohtaen kunnianarvoisen kansanedustajan roolin: Vapauden- ,Vesijärven- ja Aleksanterinkatuja pitkin auton ikkunat auki, musaa ja torvea huudattaen! Mieletön tunnelma!
Tätä se on Suomalaisuus ja yhteenkuuluvuus!
Onneksi tämä makea mesi ei juovuttanut kokonaan, sillä olimme saaneet Perussuomalaisina jo kokea tätä mettä vaaleissa. Ja suitsutus senkuin on jatkunut Portugali-päätöksemme jälkeen.
Ihanaa Suomalaiset Ihanaa! Pidämme yhtä vaikka toisille se tekee kipeäääää...
Kansanedustajan homma on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti, sanoisin jotta Turbolla.
Autotermeillä kerrottuna: moottoria pitää opetella käyttämään, jotta vauhti ei kurvissa vie hallitsemattomasti ulos.
Sekin on nyt jo melkein koettu.
Sillä vaalien jälkeen Eduskunta.fi-sähköpostiosoitteessa odotti jo lähes 200 postia. Niiden jo olemassa olevien sähköposti-osoitteissa olevien postien lisäksi. Sähköpostien lisäksi oli sadat tekstiviestit. Ja sama tahti jatkuu. Sähköpostia tulee niin paljon, ettei edellisiin ehdi vastata, ennen uusien saapumista. Sama puheluiden ja tekstiviestien kanssa. Puhumattakaan siitä kirjallisesta viestinnästä, joka saapuu eduskuntaan ja kotiin.
Kiitos niistä, mutta on mietittävä haluaako tehdä laaja-alaista yhteydenpitoa ja asioiden hoitoa, vai käykö ajatuksenvaihtoa vain joiden äänestäjien kanssa. Jos yhdeltä äänestäjältä tulee päivittäin useita yhteydenottoja, se on mielestäni pois muilta. Ja sehän ei ole tasapuolista.
Esimerkkinä tämä päivä: avasin sähköpostin kuuden jälkeen, kiirehdin junaan seitsemän jälkeen ja palasin Hollolaan heti täysistunnon jälkeen. Silti myöhästyin Hollolan teknisen lautakunnan kokouksesta hieman. Se alkoi kello 17. Kokous kesti lähes neljä tuntia. Kello 21 jälkeen olin kotona ja aloin purkaa tulleita puheluita ja sähköposteja: @hollola.fi ja @ eduskunta.fi. @-posteihin olin yrittänyt hieman haravoida jo koko päivän. Sen jälkeen tein kolumnin paikallislehteen. En tiedä ehtikö se. Aika on rajallinen. Kello on nyt tiistaina puoli yksi: kohta valvottuna 24 tuntia.
Sunnuntai-illan vastailin sähköposteihin tärkeän lätkämatsin ohella. Onneksi tärkeämmät tilanteet uusitaan tampioita - kuten meikäläisiä varten. Mutta kun ottelu oli ohi, halusin kokea upean Voiton Huuman ja niinpä ampaisin auton rattiin unohtaen kunnianarvoisen kansanedustajan roolin: Vapauden- ,Vesijärven- ja Aleksanterinkatuja pitkin auton ikkunat auki, musaa ja torvea huudattaen! Mieletön tunnelma!
Tätä se on Suomalaisuus ja yhteenkuuluvuus!
Onneksi tämä makea mesi ei juovuttanut kokonaan, sillä olimme saaneet Perussuomalaisina jo kokea tätä mettä vaaleissa. Ja suitsutus senkuin on jatkunut Portugali-päätöksemme jälkeen.
Ihanaa Suomalaiset Ihanaa! Pidämme yhtä vaikka toisille se tekee kipeäääää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)