heps,
Kansanedustajan homma on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti, sanoisin jotta Turbolla.
Autotermeillä kerrottuna: moottoria pitää opetella käyttämään, jotta vauhti ei kurvissa vie hallitsemattomasti ulos.

Sekin on nyt jo melkein koettu.

Sillä vaalien jälkeen Eduskunta.fi-sähköpostiosoitteessa odotti jo lähes 200 postia. Niiden jo olemassa olevien sähköposti-osoitteissa olevien postien  lisäksi. Sähköpostien lisäksi oli sadat tekstiviestit. Ja sama tahti jatkuu. Sähköpostia tulee niin paljon, ettei edellisiin ehdi vastata, ennen uusien saapumista. Sama puheluiden ja tekstiviestien kanssa. Puhumattakaan siitä kirjallisesta viestinnästä, joka saapuu eduskuntaan ja kotiin.
Kiitos niistä, mutta on mietittävä haluaako tehdä laaja-alaista yhteydenpitoa ja asioiden hoitoa, vai käykö ajatuksenvaihtoa vain joiden äänestäjien kanssa. Jos yhdeltä äänestäjältä tulee päivittäin useita yhteydenottoja, se on mielestäni pois muilta. Ja sehän ei ole tasapuolista.

Esimerkkinä tämä päivä: avasin sähköpostin kuuden jälkeen, kiirehdin junaan seitsemän jälkeen ja palasin Hollolaan heti täysistunnon jälkeen. Silti myöhästyin Hollolan teknisen lautakunnan kokouksesta hieman. Se alkoi kello 17. Kokous kesti lähes neljä tuntia. Kello 21 jälkeen olin kotona ja aloin purkaa tulleita puheluita ja sähköposteja: @hollola.fi ja @ eduskunta.fi. @-posteihin olin yrittänyt hieman haravoida jo koko päivän. Sen jälkeen tein kolumnin paikallislehteen. En tiedä ehtikö se. Aika on rajallinen. Kello on nyt tiistaina puoli yksi: kohta valvottuna 24 tuntia.

Sunnuntai-illan vastailin sähköposteihin tärkeän lätkämatsin ohella. Onneksi tärkeämmät tilanteet uusitaan tampioita - kuten meikäläisiä varten. Mutta kun ottelu oli ohi, halusin kokea upean Voiton Huuman ja niinpä ampaisin auton rattiin unohtaen kunnianarvoisen kansanedustajan roolin: Vapauden- ,Vesijärven- ja Aleksanterinkatuja pitkin auton ikkunat auki,  musaa ja torvea huudattaen! Mieletön tunnelma!
Tätä se on Suomalaisuus ja yhteenkuuluvuus!

Onneksi tämä makea mesi ei juovuttanut kokonaan, sillä olimme saaneet Perussuomalaisina jo kokea tätä mettä vaaleissa. Ja suitsutus senkuin on jatkunut Portugali-päätöksemme jälkeen.
Ihanaa Suomalaiset Ihanaa! Pidämme yhtä vaikka toisille se tekee kipeäääää...