No jälleen on yksi viikko takana.
Päivät ovat täynnä erilaisia tilanteita, ihmisiä ja yhteydenottoja.
Jotenkin tuntuu, että vuorokaudessa on enemmän tunteja kuin 24...
Tai ehkä se johtuu siitä, että kun menee nukkumaan ja herää yöllä kirjoittamaan jonkun mieleen poksahtaneen asiaan paperille ja yrittää sen jälkeen saada taas unta. Ennen kuin kello taas kuuden jälkeen soi. Elää vähän niinkuin kahdessa vuorossa.

Kulkuyhteydet Lahden ja Helsingin välillä ovat hyvät. Ja nopeat.
Ja voisivat olla. Jos junien tekniikka toimisi.

Tiistaiaamuna päätin käydä sähköposteja kotoa käsin aamulla läpi ja mennä klo  yhdeksän kokoukseen eduskuntatalolle minuuttiaikataululla. Niinpä lähdin vasta kahdeksan junalla Helsinkiin. Junan piti olla perillä klo 8:48. Asemalta ehtisin kokoukseen juoksemalla reippaasti.
Havahduin junassa ykskaks siihen, että vauhti hiljeni. Mitäs mitäs, miksi ei juna kulje, aattelin.
Ja kotvan päästä konnari ilmoitti, että on jarrutuksen yhteydessä tullut pieniä teknisiä ongelmia ja myöhästymme 15-20 minuuttia. APUA! Ähkäisin ihan ääneen. Ja sain osakseni hymähtelyjä.
Hetken kuluttua junan ohjastaja kuulutti, että teknisten ongelmien vuoksi myöhästymme n. viisi minuuttia. Jaahas aattelin, ei tainnut jälkimmäinen kuuluttaja tietää, että oikea myöhästymisminuuttimäärä oli jo ilmoitettu. Niinpä sitä sitten köröteltiin eteenpäin. Välillä tuli mieleen, että Resiinalla olisit jo perillä!
Ilmoitin muille kokoukseen osallistujille, että täältä tullaan, jossei veturi hajoa tyystin.
Pääsimme lopulta Helsinkiin asti ja myöhästyin vain puoli tuntia.

Päivän päätteeksi oli jälleen minuuttiaikataulu takaisin Hollolaan telan kokoukseen, johon en ehtisi ajoissa. Onneksi ihanat ystäväni Hilkka ja Juhani tulivat moikkaaman minua eduskuntaan ja sain heiltä täysistunnon jälkeen takuuvarman autokyydin Hollolaan saakka, enkä myöhästynyt tästäkään kokouksesta kuin puoli tuntia.

Reilun kolmen tunnin kokouksen jälkeen olin yhdeksän aikoihin kotona. Olihan siinä tiistaipäivälle tapahtumia. Onneksi päivän ensimmäisessä ja viimeisessä kokouksessa oli sämpyläkahvit, en ehtinyt ees lihapiirakkaa hakea mistään koko päivänä.

Torstaiaamuna olin jälleen junassa Helsinkiin menossa. Tällä kertaa päästiin melkein Helsinkiin saakka. Melkein. Sitten tuli kuulutus, ettei meidän junalle ole vapaata raidetta, joten joudumme odottelemaan. Noh, menihän siinä reilu vartti, että ooteltiin sitä vapaata raidetta.

Iltapäivällä juoksin jälleen ehtiäkseni Lahteen lähtevään junaan. Puuskutin junaan sisään ja olin onnellinen, että ehdin. Mutta mitään ei tapahtunut, ei lähtenyt juna. Ja kohta tuli kuulutus: teknisten syiden vuoksi junan lähtö myöhästyy... Joo-p reilu 20 minuuttia myöhemmin lähdettiin. Ei ollut Joensuuhun menevät vaunut suostuneet tarttumaan Kuopijoon menevään vaunusatsiin. Niinpä Jojensuun porukka lähti ensin ja myö sit vähän myöhemmin perään.

Nyt ymmärrän niitä alkuviikolla mulle hymähtäneitä kulkijoita paremmin: heillä oli jo kantakulkijana parempi tieto: EI VOI VR:N KULKUUN LUOTTAA! Harmillista.