Maanpuolustuskurssilla mentiin minuuttiaikataululla ja
kaikki tapahtui aina suunnitelman mukaisesti. Eduskunnassa on toista kun
asioiden käsittelyaikoja ja puhujien määrää on istunnoissa vaikea ennustaa.
Varsinkin eduskunnan joulukuun viikkorytmi on sanalla sanoen hektinen ja kollegoista
huomaa, että moni odottelee jo pientä hengähdystaukoa.
Keskiviikkona täysistunnossa käsiteltiin hallituksen
rakennepoliittista ohjelmaa. Hallitus antoi asiasta tiedonannon sen jälkeen kun
me Perussuomalaiset olimme ilmoittaneet tekevämme aiheesta välikysymyksen.
Onneksi tiedonanto tuli, joten välikysymystä ei tarvinnut tehdä. Tärkeintä oli,
että asia saatiin saliin käsiteltäväksi ja kaiken kansan kuultavaksi. Debatissa
pääsin ottamaan esille rakennepoliittisen ohjelman aikeet vanhusten
laitospaikkojen karsimiseen. Tällä keinoin aiotaan hakea 300 miljoonan euron
säästöt. Ministeri Urpilainen oli Helsingin Sanomien mukaan STTK:n edustajiston
kokouksessa peräänkuuluttanut joulukuun alussa asennemuutosta
vanhustenhuoltoon. Olisinkin halunnut häneltä kysyä, kenen asenteita pitäisi
muuttaa, vanhusten, päättäjien vai omaishoitajien? Kysymykseni aikaan ministeri
oli kuitenkin jo poistunut keskustelusta.
Nostin esille sen, että vanhusten
laitospaikkojen karsiminen tulevaisuudessa vaatii onnistuakseen korvaavien
hoitomuotojen perinpohjaista kehittämistä, ja kattavien palvelujen
toteuttaminen vaatii sekin rahaa. Kenenköhän pussista tuo raha löytyy? Kotihoidon
tarve tulee lisääntymään, ja vanhukset joutuvat ostamaan yksityiseltä
sektorilta erilaisia palveluita voidakseen asua kotona. Palveluasumistakin on
aivan liian vähän tarjolla, mutta se on selvää, että joku tämän muutoksen kulut
kuitenkin maksaa.
Ja toinen tärkeä asia, jonka halusin
nostaa jälleen esille, on omaishoitajat ja heidän asemansa tässä kuviossa.
Minä ja useat muut edustajat saamme paljon huolestunutta postia
omaishoitajilta.
Omaishoidon määrä tulee väistämättä
lisääntymään, kun laitospaikkoja vähennetään. Suomalaiset ovat erittäin
sitoutuneita auttamaan läheisiään. Vaikka omaishoitajille ilmoitetaan, että
omaishoitajien palkkioihin budjetoidut rahat ovat loppu, jatkavat omaiset
läheisen hoitamista, ja tämä tiedetään kunnissa, ja joissakin kunnissa tätä
käytetään törkeästi hyväksi. Omaishoitajien kunnasta riippuvainen eriarvoinen
asema olisi jo aika korjata.
Perussuomalaiset siirtäisivät
omaishoidon tuen Kelan maksettavaksi, jotta omaishoitajat olisivat
tasa-arvoisessa asemassa. Omaishoitajille ei myöskään tuputeta säännöllisiä
terveystarkastuksia, kuntoutusta tai lomapäiviä. Lomalle pääsee vain noin 30
prosenttia. Tämän jälkeen paukahtaakin vuoden karenssi. Loma- ja kuntoutusjaksoja
tulisikin lisätä, samoin kuin tulisi olla oikeus siihen, ettei loma-ajalta
menettäisi omaishoidon tukea. Omaishoitajat jäävät hallituksen
rakenneuudistuksessa tylysti vaille huomiota, vaikka omaishoito on nimenomaan
niin valtiolle kuin kunnillekin se kustannustehokkain hoitomuoto.
Myös Suomen EU-politiikka vaatisi
hieman rakennemuutosta. Eurooppa-politiikan päätavoitteena tulisi olla kaikissa
tilanteissa kansallisen edun puolustaminen. EU-komissio sai nyt ensimmäistä
kertaa oikeuden kommentoida jäsenvaltioiden ensi vuoden budjetteja. EU-komissio
arvioi myös Suomen talouspolitiikkaa ja antoi toimenpidesuosituksia.
Merkittävää on, että komissio totesi, että Suomen velka-aste ei ensi vuonna
ylittäisi 60 prosentin rajaa, ellei Suomi olisi osallistunut muiden euroalueiden
maiden rahoitusapuun…
Esitimme keskustelussa
epäluottamuslausetta hallitukselle ja tästä vielä perjantaina äänestettiin.
Hallituspuolueet voittivat äänestyksen odotetusti äänin 102–70.
Ensi viikolla vuorossa onkin koko
viikon mittainen budjettikäsittely, jonka päätteeksi hyväksytään (tai hylätään)
hallituksen esitys ensi vuoden budjetiksi. Tämän jälkeen eduskunta jää yli
kuukauden mittaiselle istuntotauolle, joten joulun pyhien jälkeen alkaakin taas
merkittävä työ omassa maakunnassa ja ainakin omalla kohdallani valmistautuminen
kevään suureen ja tärkeään koitokseen eli eurovaaleihin.
