On selkeästi havaittavissa, että Suomi koetaan
sosiaalietuuksiltaan houkuttelevana maana. Ihmiskaupan uhrien
auttamisjärjestelmä, jota Suomessa hallinnoi Joutsenon vastaanottokeskus, on
aikaisempina vuosina vastaanottanut noin 50 ihmiskaupan uhria. Ennuste tälle vuodelle
oli 60, mutta tällä hetkellä järjestelmässä on jo 117 henkilöä. Niistä
selkeästi suurin ryhmä on nigerialaisnaiset, joita on järjestelmään hakeutunut
tänä vuonna 29 henkilöä. Näistä 17 hakemusta on hyväksytty ja 11 on saanut
kielteisen päätöksen. Järjestelmään hyväksytyt eivät automaattisesti saa
oleskelulupaa Suomeen, vaan siitä päättä maahanmuuttovirasto erikseen.
Tyypillistä Nigeriasta saapuneille naisille on ollut se, että heillä on
mukanaan ollut joko pieniä lapsia, tai he ovat olleet viimeisillään raskaana.
Viranomaisilla ei ainakaan julkisuudessa esitettyjen
kommenttien mukaan ole tietoa siitä, mikä taho ohjaa raskaana olevia naisia
nimenomaan hakeutumaan Suomeen. Houkuttelevana lienee ollut ajatus siitä, että
täällä syntyvä lapsi automaattisesti saisi Suomen kansalaisuuden. Näin ei
kuitenkaan lain mukaan ainakaan ensisijaisesti tapahdu, vaan kansalaisuus
pyritään kaikissa tapauksissa määrittämään äidin kansalaisuuden mukaan. Mutta
miten toimitaan tilanteissa, joissa äidin kansalaisuus ei ole selvillä ja hän
saapuu Suomeen ns. paperittomana? Noudatetaanko tuolloin toissijaista
periaatetta kansalaisuuden määräytymisessä ja lapsi saa automaattisesti
kansalaisuuden syntyessään Suomessa?
Kysymyksessäni tiedustelin hallitukselta miten se on selvittänyt,
onko kyseessä järjestelmällinen kansainvälinen taho, jonka kautta ihmisiä
Suomeen välitetään? Entä miten hallitus aikoo toimia, että mahdollisen
ihmiskaupan uhreja autetaan ilman, että suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää
väärinkäytetään erityisesti paperittomien henkilöiden tapauksissa?
Maanpuolustusasioiden innoittamana jätin kirjallisen kysymyksen myös
siitä, miten väestönsuojelun näkökulma on otettu huomioon, kun laajoja kuntien
ja valtion säästötoimenpiteitä toteutetaan. Turvallisuudelle merkittävät
tekijät, kuten poliisi, puolustusvoimat ja pelastuslaitos ovat olleet läpi
vaalikauden mittavien säästöjen kohteena.
Saamani tiedon mukaan hätäkeskuslaitoksella Eerika-järjestelmän käyttöönoton myötä tulee vuonna 2017 kaikilla 22 pelastuslaitoksella olla 24 h tilannekeskus. Sisäministeriön ehdotuksen mukaan 3,3 miljoonaa euroa säästettäisiinkin näiden pelastuslaitoksen yhteyteen perustettavien tilannekeskusten tietoliikennejärjestelmien integrointikustannuksista, kun niitä perustettaisiin 22 sijasta vain 11. Tällä hetkellä tilannekeskuksia on ilmeisesti 5–7 määrittelystä riippuen.
Kysyin hallitukselta, miten se on ottanut laajoissa kuntiin, puolustusvoimiin ja poliisiin kohdistuvissa säästötoimissaan huomioon väestönsuojelun kokonaisnäkökulman ja miten varmistetaan, ettei vielä lisäksi tehtävän pelastustoimen uudistuksen myötä väestön turvallisuus vaarannu? Lisäksi tiedustelin, miten hallitus aikoo selvittää resurssien riittävyyden ja pelastustoimen todellisen tilanteen koko valtakunnan tasolla ja miten pelastustoimen mitoitukseen vaikuttavat uhkatekijät on kartoitettu?
Maanpuolustuskurssi jatkuu ensi viikolla vielä kolme päivää.
Sen jälkeen palataan
normaaliin päivärytmiin. Jos eduskuntatyössä normaalista päivärytmistä nyt edes
voi puhua...