Kuntauudistus ja tuleva syksy

Kuntauudistus on yksi syksyn kunnallisvaalien tärkeimmistä teemoista. Ennen vaaleja on kuitenkin edessä vielä eduskunnan syyskauden avaus ja Perussuomalaisten välikysymys hallituksen kuntauudistuksesta. Jätämme välikysymyksen, koska olemme huolissamme kuntalaisten lähipalveluiden kohtalosta sekä kunnallisen demokratian toteutumisesta.

Kuntauudistuksesta on keskusteltu eduskunnassa jo useaan otteeseen, viimeksi juuri ennen kesän istuntotauon alkua. Asia on kuitenkin niin merkittävä ja meitä kaikkia koskettava, ettei

sitä varmaankaan voi liikaa käsitellä. Varsinkin kun emme edelleenkään ole tyytyväisiä hallituksen tapaan viedä rakenneuudistusta eteenpäin. Vaikka ministeri toisensa jälkeen on sanoutunut irti pakkoliitospuheista, on silti odotettavissa, että kuntia tullaan liittämään yhteen kovin ottein, jotta
hallituksen ihannoima suurkuntahanke lopulta toteutuisi. Tätä emme voi hyväksyä. Kuntauudistuksessa pitäisi lähteä liikkeelle kuntien tehtävistä ja niiden resursseista, ei kunnan koosta.

Haluamme hallitukselta myös vastauksia kysymyksiin kuntien valtionosuuksista ensi vuoden talousarviossa. Valtionosuuksia ei voida leikata jos halutaan, että kunta selviää tehtävistään.

Vai onko valtionosuuksien leikkaus vain yksi tapa usuttaa kuntia liittymään yhteen? Olen useasti kysynyt kuntaministeri Virkkuselta siitä, kirjataanko kuntarakennelakiin kuntien vähimmäisasukaslukumäärä ja määritelläänkö valtionosuuksien saamisen edellytykset sellaisiksi, että kriteerien sisälle ei mahdu elinvoimaisia ja asukasluvultaan hieman pienempiä kuntia. Kunnollista vastausta en ole saanut ja onkin syytä epäillä, että juuri näillä keinoilla hallitus ajaa kuntia yhteen. Minun korvaani tämä kuulostaa vahvasti pakkoliitoksilta.

Kotikuntani Hollola on 22 000 asukkaan kunta, joka täyttää vahvan peruskunnan kriteerit ja jossa kuntaliitosasiaa on käsitelty jo aikaisemminkin. Asiasta järjestettiin tuolloin kansanäänestys, joka antoi päättäjille selkeän viestin: hollolalaiset haluavat pysyä itsenäisinä. Tätä kuntalaiset haluavat edelleen.

Uudistusta tarvitaan, mutta isot kunnat eivät ole itseisarvo. Monet Suomessa jo toteutetut kuntaliitokset eivät kuntalaisen näkökulmasta ole olleet kovin onnistuneita. Palvelut ovat siirtyneet reuna-alueilta ydinalueille ja yhteisöllisyys sekä vaikuttaminen päätöksentekoon ovat karanneet yhä kauemmas asukkaista. Maaseudulla yhteisöllisyys on rakentava voima, jota erityisesti näinä taloudellisesti vaikeina aikoina tarvitaan. On surullista, jos kuntaliitoksilla tuhotaan toimivat kyläyhteisöt, joissa asukkailla on aito tunne siitä, että he voivat vaikuttaa alueensa asioihin.

Kuntaliitos ei myöskään automaattisesti paranna kuntien taloudellista ahdinkoa. Kaksi hukkuvaa kuntaa vetää molemmat veden alle. Eivät velat muutu saataviksi, vaikka ne kuinka liitettäisiin yhteen. Eivät ole Euroopankaan velat mihinkään hävinneet, vaikka sinne on lähetetty jo aivan liian paljon rahaa suomalaisen kansalaisen näkökulmasta.

Hallituksella on kyllä varaa rahoittaa Euroopan kriisimaita, mutta ei omia kuntia ja kansalaisten hyvinvointia. Tämä logiikka on käsittämätön ja siksi välikysymys hallituksen toimista on jälleen aiheellinen.

Saan usein yhteydenottoja siitä, miten suomalaisten nuorten ja vanhusten elämä tulevaisuudessa järjestyy, kun rahaa tuntuu riittävän muihin maihin, vaan ei kotimaahan. Tänäänkin sain huolestuneen puhelun virkeältä 81-vuotiaalta nastolalaiselta rouvalta. Hän on onnellinen pystyessään vielä asumaan 84-vuotiaan miehensä kanssa kotona -mutta kuinka kauan? Heillä käy siivooja, joka toimii samalla sosiaalisena linkkinä ulkomaailmaan. Heillä kun ei ole juuri paljon mahdollisuuksia kodin

ulkopuolella käydä. Kunnan palveluita he eivät käytä, kun ovat liian hyväkuntoisia niitä saamaan. Siivoojan palkan he maksavat itse, koska ei muuta vaihtoehtoa ole. Siksi heille olisi tärkeää, että kotitalousvähennystä ei enää pienennetä. Hän muistutti myös, että mikäli ”laskunmaksajan” asemaa
heikennetään entisestään, voi olla pelko harmaan talouden lisääntymisestä.  Fiksuja ajatuksia, joita puolustan mielelläni.

Tekemistä siis riittää tulevalle syksylle, kun kuuntelee hallituksen mietteitä.

Useimmiten niistä tulee paha mieli.