Lauantai, 5.3.2011 kello 23.32
Ensimmäinen blogi-tekstini.

Juu tästä se sitten lähtee. Ehkä.

Olin  ala-asteella ja jälleen piti kirjoittaa äidinkielen tunnilla aine.
Jotenkin se aloittaminen tuntui aina niin vaikealta. Tyhjä vihkon sivu ja kynä. Ja hiljaisuus.

Joo, ja siihen aikaan meitä opetettiin käyttämään myös oikeaa mustekynää.
Tarkoitan siis mustekynää. Mustetta ja kynää erikseen.

Sotkuahan siitä  toisinaa tuli, vaikka oli imupaperi. (heh, mahtaako nykypolvi edes tietää moista..?)

Aina sitä taisi tulla jotain vihkoonkin kirjailtua. Ainakin opettaja tykkäsi.
Hän oli vanha - ylittänyt siis 30-vuoden iän... Se oli siihen aikaan mun käsitykseni vanhan iän rajasta.
Hän oli sodista selvinnyt sotaveteraani ja siirsi meihin perussuomalaiset arvot: isänmaa ja uskonto!

Urpo Hakkarainen noudatti tiukasti myös opetussuunnitelmaa. Eräs uskontotunti jäi mieleeni (siihen aikaan ei ollut terveysopin tunteja). Opettaja neuvoi välttämään ruumiin himoja: "Jos lihanhimo yllättää, niin lähtekää 10 kilometrin lenkille ja menkää sen jälkeen kylmään suihkuun, niin lihanliho kyllä hellittää!" Muistan vain ihmetelleeni tunnin jälkeen, että miksi ihmeessä en saa enää syödä lihaa....

Mitä tästä opimme? Sen, että pitää muistaa kohderyhmä, jolle puhuu - tai kirjoittaa.

Lukemisiin!

 anne