Kirjallisia kysymyksiä kurssin ohessa

Tällä viikolla jätin kaksi kirjallista kysymystä jälleen hallitukselle vastattavaksi.

On selkeästi havaittavissa, että Suomi koetaan sosiaalietuuksiltaan houkuttelevana maana. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä, jota Suomessa hallinnoi Joutsenon vastaanottokeskus, on aikaisempina vuosina vastaanottanut noin 50 ihmiskaupan uhria. Ennuste tälle vuodelle oli 60, mutta tällä hetkellä järjestelmässä on jo 117 henkilöä. Niistä selkeästi suurin ryhmä on nigerialaisnaiset, joita on järjestelmään hakeutunut tänä vuonna 29 henkilöä. Näistä 17 hakemusta on hyväksytty ja 11 on saanut kielteisen päätöksen. Järjestelmään hyväksytyt eivät automaattisesti saa oleskelulupaa Suomeen, vaan siitä päättä maahanmuuttovirasto erikseen. Tyypillistä Nigeriasta saapuneille naisille on ollut se, että heillä on mukanaan ollut joko pieniä lapsia, tai he ovat olleet viimeisillään raskaana.

Viranomaisilla ei ainakaan julkisuudessa esitettyjen kommenttien mukaan ole tietoa siitä, mikä taho ohjaa raskaana olevia naisia nimenomaan hakeutumaan Suomeen. Houkuttelevana lienee ollut ajatus siitä, että täällä syntyvä lapsi automaattisesti saisi Suomen kansalaisuuden. Näin ei kuitenkaan lain mukaan ainakaan ensisijaisesti tapahdu, vaan kansalaisuus pyritään kaikissa tapauksissa määrittämään äidin kansalaisuuden mukaan. Mutta miten toimitaan tilanteissa, joissa äidin kansalaisuus ei ole selvillä ja hän saapuu Suomeen ns. paperittomana? Noudatetaanko tuolloin toissijaista periaatetta kansalaisuuden määräytymisessä ja lapsi saa automaattisesti kansalaisuuden syntyessään Suomessa?

Kysymyksessäni tiedustelin hallitukselta miten se on selvittänyt, onko kyseessä järjestelmällinen kansainvälinen taho, jonka kautta ihmisiä Suomeen välitetään? Entä miten hallitus aikoo toimia, että mahdollisen ihmiskaupan uhreja autetaan ilman, että suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää väärinkäytetään erityisesti paperittomien henkilöiden tapauksissa?

Maanpuolustusasioiden innoittamana jätin kirjallisen kysymyksen myös siitä, miten väestönsuojelun näkökulma on otettu huomioon, kun laajoja kuntien ja valtion säästötoimenpiteitä toteutetaan. Turvallisuudelle merkittävät tekijät, kuten poliisi, puolustusvoimat ja pelastuslaitos ovat olleet läpi vaalikauden mittavien säästöjen kohteena.

 

Sisäministeriö on ehdotuksessaan kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseksi esittänyt, että vähentämällä pelastuslaitosten määrää nykyisestä 22 puoleen eli 11 pelastuslaitokseen, voitaisiin saavuttaa 13 miljoonan euron säästöt. Suurin osa, lähes 9 miljoonaa, säästöistä syntyisi henkilötyövuosien vähentämisellä.

Saamani tiedon mukaan hätäkeskuslaitoksella Eerika-järjestelmän käyttöönoton myötä tulee vuonna 2017 kaikilla 22 pelastuslaitoksella olla 24 h tilannekeskus. Sisäministeriön ehdotuksen mukaan 3,3 miljoonaa euroa säästettäisiinkin näiden pelastuslaitoksen yhteyteen perustettavien tilannekeskusten tietoliikennejärjestelmien integrointikustannuksista, kun niitä perustettaisiin 22 sijasta vain 11. Tällä hetkellä tilannekeskuksia on ilmeisesti 5–7 määrittelystä riippuen.
Kysyin hallitukselta, miten se on ottanut laajoissa kuntiin, puolustusvoimiin ja poliisiin  kohdistuvissa säästötoimissaan huomioon väestönsuojelun kokonaisnäkökulman ja miten varmistetaan, ettei vielä lisäksi tehtävän pelastustoimen uudistuksen myötä väestön turvallisuus vaarannu? Lisäksi tiedustelin, miten hallitus aikoo selvittää resurssien riittävyyden ja pelastustoimen todellisen tilanteen koko valtakunnan tasolla ja miten pelastustoimen mitoitukseen vaikuttavat uhkatekijät on kartoitettu?

Maanpuolustuskurssi jatkuu ensi viikolla vielä kolme päivää. Sen jälkeen palataan normaaliin päivärytmiin. Jos eduskuntatyössä normaalista päivärytmistä nyt edes voi puhua...