Eurokriisi vaikuttaa kuntapolitiikkaan! 

Syksyn kuntavaaleissa äänestetään Suomen poliittisen tulevaisuuden suunnasta. Kuntavaalien tärkeimmät teemat syntyvät paikallispolitiikasta,  mutta myös laajemmat kokonaisuudet vaikuttavat tulevaisuudessa kuntien elämään ratkaisevasti. Hallituksen tekeillä oleva kuntarakennelaki, sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen sekä kunnilta leikattavat valtionosuudet ovat näistä merkittävimpiä. Samaan aikaan Suomen vastuut eurokriisissä kasvavat. Niinpä kansainvälisen taloustilanteen ja eurokriisin vaikutuksia suomalaisten hyvinvointiin kunnissa ei pidä vähätellä! 

Tulevina vuosina kunnat joutuvat tasapainottamaan talouttaan vaikeiden ratkaisujen kautta. Monille lisävelanotto tulee välttämättömäksi. Tämä on seurausta nykyhallituksen toimista, joilla kuntien tehtäväkenttää edelleen laajennetaan ja rahoituksesta leikataan. Perussuomalaisten mielestä tämä on epäoikeudenmukaista politiikkaa.  

Suomen poliittista kehitystä ohjaavatkin  tällä hetkellä vahvasti eteläiset euromaat. Kriisiytyneissä euromaissa julkinen hallinto on elänyt yli varojensa.Valtion menoja ei ole budjetoitu ja EU:n yhteisille pelisäännöille on viitattu kintaalla!  

Suomessa sen sijaan on aina  eletty Herran kurissa ja nuhteessa. Niin valtion kuin kansalaistenkin taloudet on pidetty tasapainossa  perussuomalaisella luonteenlujuudella sekä päätöksenteon vahvuudella.  Suomalaiset ovat syöneet pettuleipää ja keittäneet korvikkeesta kahvia. Nykyinen vanhusväestö kesti niukkuuden ja veti yhtäköyttä suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Hallitus on murentanut tätä peruskalliota: nyt suomalaisilta vaaditaan vyön kiristämistä muiden maiden velkojen  sekä yhä uusien EU-maksujen  maksamiseksi. Epäreilua! 

Perussuomalaiset ovat linjakkaasti vastustaneet näitä tukipaketteja. Useilla välikysymyksillä olemme vaatineet hallitukselta vastauksia: ”Miten rahaa riittää muille maille,  muttei oman maan kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseen?”  Vastauksia ei ole saatu. Hallitus on hokenut  mantraa vastuunkannosta:  ”Suomalaiset työpaikat ja hyvinvointi säilyteään sillä, että lapamme rahaa Etelä-Eurooppaan!”  Kuulostaa kornilta eikä se toimi. Sitä paitsi Suomi vie enemmän Kazakstaniin ja Bangladeshiin kuin Portugaliin, Kreikkaan tai Irlantiin. Alle 15 prosenttia Suomen viennistä menee euroalueelle, jos Saksa ja Hollanti jätetään huomioimatta. Tukipaketeilla ei siis pelasteta suomalaisia työpaikkoja. 

Monet asiantuntijat uskovat meidän tavoin siihen, että Euroopan talouskriisi vaikuttaa kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen kuntavaaleissa. Kriitikkomme sanovat mitä sanovat, mutta meidän mielestämme se on oikein ja oikeutettua. On selvää, että eurokriisiä ei ratkaista Suomen kunnissa. Mutta eurokriisin maksajat asuvat juuri siellä. Sen tähden eurokriisillä on merkittävä vaikutus kuntavaaleihin.

Kolumni julkaistu englanninkielisenä Helsinki Times lehdessä 18.10.2012:

http://www.helsinkitimes.fi/news/index.php/columns/columns/mp-talk

Kuntauudistus ja tuleva syksy

Kuntauudistus on yksi syksyn kunnallisvaalien tärkeimmistä teemoista. Ennen vaaleja on kuitenkin edessä vielä eduskunnan syyskauden avaus ja Perussuomalaisten välikysymys hallituksen kuntauudistuksesta. Jätämme välikysymyksen, koska olemme huolissamme kuntalaisten lähipalveluiden kohtalosta sekä kunnallisen demokratian toteutumisesta.

Kuntauudistuksesta on keskusteltu eduskunnassa jo useaan otteeseen, viimeksi juuri ennen kesän istuntotauon alkua. Asia on kuitenkin niin merkittävä ja meitä kaikkia koskettava, ettei

sitä varmaankaan voi liikaa käsitellä. Varsinkin kun emme edelleenkään ole tyytyväisiä hallituksen tapaan viedä rakenneuudistusta eteenpäin. Vaikka ministeri toisensa jälkeen on sanoutunut irti pakkoliitospuheista, on silti odotettavissa, että kuntia tullaan liittämään yhteen kovin ottein, jotta
hallituksen ihannoima suurkuntahanke lopulta toteutuisi. Tätä emme voi hyväksyä. Kuntauudistuksessa pitäisi lähteä liikkeelle kuntien tehtävistä ja niiden resursseista, ei kunnan koosta.

Haluamme hallitukselta myös vastauksia kysymyksiin kuntien valtionosuuksista ensi vuoden talousarviossa. Valtionosuuksia ei voida leikata jos halutaan, että kunta selviää tehtävistään.

Vai onko valtionosuuksien leikkaus vain yksi tapa usuttaa kuntia liittymään yhteen? Olen useasti kysynyt kuntaministeri Virkkuselta siitä, kirjataanko kuntarakennelakiin kuntien vähimmäisasukaslukumäärä ja määritelläänkö valtionosuuksien saamisen edellytykset sellaisiksi, että kriteerien sisälle ei mahdu elinvoimaisia ja asukasluvultaan hieman pienempiä kuntia. Kunnollista vastausta en ole saanut ja onkin syytä epäillä, että juuri näillä keinoilla hallitus ajaa kuntia yhteen. Minun korvaani tämä kuulostaa vahvasti pakkoliitoksilta.

Kotikuntani Hollola on 22 000 asukkaan kunta, joka täyttää vahvan peruskunnan kriteerit ja jossa kuntaliitosasiaa on käsitelty jo aikaisemminkin. Asiasta järjestettiin tuolloin kansanäänestys, joka antoi päättäjille selkeän viestin: hollolalaiset haluavat pysyä itsenäisinä. Tätä kuntalaiset haluavat edelleen.

Uudistusta tarvitaan, mutta isot kunnat eivät ole itseisarvo. Monet Suomessa jo toteutetut kuntaliitokset eivät kuntalaisen näkökulmasta ole olleet kovin onnistuneita. Palvelut ovat siirtyneet reuna-alueilta ydinalueille ja yhteisöllisyys sekä vaikuttaminen päätöksentekoon ovat karanneet yhä kauemmas asukkaista. Maaseudulla yhteisöllisyys on rakentava voima, jota erityisesti näinä taloudellisesti vaikeina aikoina tarvitaan. On surullista, jos kuntaliitoksilla tuhotaan toimivat kyläyhteisöt, joissa asukkailla on aito tunne siitä, että he voivat vaikuttaa alueensa asioihin.

Kuntaliitos ei myöskään automaattisesti paranna kuntien taloudellista ahdinkoa. Kaksi hukkuvaa kuntaa vetää molemmat veden alle. Eivät velat muutu saataviksi, vaikka ne kuinka liitettäisiin yhteen. Eivät ole Euroopankaan velat mihinkään hävinneet, vaikka sinne on lähetetty jo aivan liian paljon rahaa suomalaisen kansalaisen näkökulmasta.

Hallituksella on kyllä varaa rahoittaa Euroopan kriisimaita, mutta ei omia kuntia ja kansalaisten hyvinvointia. Tämä logiikka on käsittämätön ja siksi välikysymys hallituksen toimista on jälleen aiheellinen.

Saan usein yhteydenottoja siitä, miten suomalaisten nuorten ja vanhusten elämä tulevaisuudessa järjestyy, kun rahaa tuntuu riittävän muihin maihin, vaan ei kotimaahan. Tänäänkin sain huolestuneen puhelun virkeältä 81-vuotiaalta nastolalaiselta rouvalta. Hän on onnellinen pystyessään vielä asumaan 84-vuotiaan miehensä kanssa kotona -mutta kuinka kauan? Heillä käy siivooja, joka toimii samalla sosiaalisena linkkinä ulkomaailmaan. Heillä kun ei ole juuri paljon mahdollisuuksia kodin

ulkopuolella käydä. Kunnan palveluita he eivät käytä, kun ovat liian hyväkuntoisia niitä saamaan. Siivoojan palkan he maksavat itse, koska ei muuta vaihtoehtoa ole. Siksi heille olisi tärkeää, että kotitalousvähennystä ei enää pienennetä. Hän muistutti myös, että mikäli ”laskunmaksajan” asemaa
heikennetään entisestään, voi olla pelko harmaan talouden lisääntymisestä.  Fiksuja ajatuksia, joita puolustan mielelläni.

Tekemistä siis riittää tulevalle syksylle, kun kuuntelee hallituksen mietteitä.

Useimmiten niistä tulee paha mieli.

Suomen ja Espanjan välinen sopimus pankkien tukemisesta

Eduskunta kutsuttiin 19.7.2012 koolle kuulemaan valtioneuvoston tiedonantoa valtiontakauksesta Espanjan pankkisektorin vakauttamiseksi annettavaa lainoitusta varten. Eduskunta kutsuttiin kesätauolta koolle edellisen kerran 50 vuotta sitten, vuonna 1962. Tämä kertoo, että tilanne on vakava; ministeri Urpilainenkin totesi, että Etelä- ja Pohjois-Euroopan mailla on erilaiset näkemykset siitä, mihin suuntaan EU:ta pitäisi viedä.
Euroalueen valtiovarainministerit ilmoittivat 9.6.2012 olevansa valmiit myöntämään 100 miljardia € rahoitustukea Espanjan pankkijärjestelmän tervehdyttämiseksi. Suomen takausosuus nyt tehdyssä Espanja-sopimuksessa on n. 3,6 miljardia €. Erilaisia taloudellisia vastuita Suomella on jo 30-50 miljardin euron verran. Suomen oma budjetti on reilut 52 mrd € - joten kuilun partaalla kiikutaan.

Kansanedustajille lähetettiin sähköpostilla hallituksen tiedoksianto Espanjan kanssa tehdystä sopimuksesta 18.7.2012 iltakuuden jälkeen. Suomen Espanjan kanssa tekemänsä vakuussopimuksen suomenkielinen, epävirallinen, sensuroitu ja salaiseksi julistettu malli tuli iltakahdeksalta. Lisättynä maininnalla, että sopimusasiakirjoja on kaikkiaan kuusi, yhteensä n. 130 sivua. 19.7.2012 klo 12:58 tuli sähköposti: Vakuussopimus, englanninkieliset vakuusjärjestelyn sopimusasiakirjat, joista poistettu salassa pidettävät kohdat. Ja eduskunnan täystistunto alkoi siis tunti ja kaksi minuuttia tuon viestin saamisen jälkeen. 

Espanja-sopimus perustuu lokakuussa 2011 tehtyyn Kreikka-sopimukseen, jota valmisteltiin monta (noin neljä) kuukautta. Selvitystyö tilattiin brittiläiseltä asianajotoimisto Linklatersiltä, jonka lasku Suomelle oli lähes 600.000 euroa. HS:ssa 18.7.2012 alivaltiosihteeri Martti Hetemäki toteaa: ”Ne ovat kovia hintoja, mutta meidän piti maksaa siitä asiantuntemuksesta ja varmuudesta, jota tarvitsimme!”

Suomessa ei siis valtiovarainministeriössäkään ollut tarpeeksi asiantuntemusta tehdä kumpaakaan sopimusta. Miten kansanedustajat olisivat siis yhdessä yössä voineet selvittää syvällisesti saamaansa sensuroitua Espanja-sopimusta.

Perussuomalaisten mielestä sopimus olisi ollut tutkimisen arvoinen ja olisimme halunneet sen tutkimiseen aikaa. Nyt ehdittiin lukea läpi sensuroitu sopimus, josta ei käynyt ilmi muuta kuin lähinnä otsikoita ja yleisiä määritelmiä.

Sosiaalidemokraareille tuntui riittävän se, että joku muu luki sopimuksen heidän puolestaan: Yle-uutisten nettisivuilta 19.7.2012 poimittu: "Eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtaja Miapetra Kumpula-Natri (sd.) ei näe ongelmaa siinä, että kansanedustajilla on ollut vain vähän aikaa tutustua Espanja-vakuussopimukseen." Ja lisää: "Minulle on tärkeää se, että virkamiehet ja ministerit esittävät lainmukaisella vastuulla sen oleellisen sisällön." 

 Että sillä lailla.

Kansainvälisen valuuttarahaston eli IMF:n vastuunkanto Euroopan talouskriisissä on ollut
Suomessa hallituksen tavoite. Nyt ei Espanjan valtiolta ilmeisesti uskallettu
vaatia kirjallisia sitoumuksia talouden tervehdyttämistoimenpiteistä. Näin IMF
saattoi jättäytyä Espanjan taloudellisen tukemisen ulkopuolelle vedoten siihen, ettei se voi tukea maita, joilla ei ole sitovaa talouden sopeuttamisohjelmaa. IMF kun ei sääntöjensä mukaan voi tukea pankkeja suoraan. Ministeri Urpilaisen 19.7.2012 eduskunnan täysistunnossa pitämässään puheenvuorossa kiinnittyikin huomio kohtaan: "Laina myönnetään siis Espanjan valtiolle, ei suoraan pankeille". Mielestäni tämä kohta ministerin puheessa ei ole selkeä eikä johdonmukainen. Urpilainen kertoo puheessaan, että laina myönnetään Espanjan valtiolle, mutta se kierrätetääkinn sellaisen instanssin kautta, että IMF voi jättäytyä sääntöihinsä vedoten pois. Suomalaisia veronmaksajia vedätetään selvästi.

Koska siis IMF ei osallistu, niin Suomi on ainoa pohjoismaa, joka Espanjan pankkeja tukee. Muut pohjoismaat kun eivät euroon kuulu. Olisiko aika tiivistää pohjoismaista taloudellista yhteistyötä!

18.05.2012 Kauppalehden haastattelussa EU:n talouskomissaari Olli Rehn oli vielä sitä mieltä, että Espanja ei pankkitukea tarvitse ja että Espanjalla on tarpeeksi resursseja pankkiensa kuntoon saattamiseksi. Olettaisin talouskomissaarin olevan asioista perillä, mutta eivät nämä nykytoimet tällaista näkemystä tue. Tulee väistämättä mieleen, mitä vielä on tulossa ja mihin tämä kehitys johtaa, jos talouskomissaarikaan ei ole kartalla.

Reuters–Taloussanomat 7.6.2012 kirjoitti: "Suomen pääministeri Jyrki Katainen (kok.) sanoo, että hän ei usko Espanjan tarvitsevan tukipakettia. – Luotan henkilökohtaisesti siihen, että Espanja ei tarvitse tukipakettia." Mahtoiko sillä olla merkitystä, että hän oli kommentin antaessaan Yhdysvalloissa ja saattoi haluta antaa Yhdysvaltain valtiovarainministeri Timothy Geithnerille ja Yhdysvaltainkeskuspankin pääjohtaja Ben Bernankenille käsityksen, että Suomella oikeasti olisi Euroopassa päätösvaltaa...

Espanja-painostuksen takana lienee Saksa, jolla on miljardisaamiset Espanjan pankeilta ja se hyötyy Espanjan pankkien tukemisesta enemmän kuin muut euromaat. Voihan se olla, että Saksa myöntää euromenolipun Etelä-Euroopan maille, jahka on saanut saatavansa niiden pankeilta... Eduskunta keskusteli valtioneuvoston tiedonannosta koko 19.7.2012 torstaipäivän iltamyöhään.
 
Perjantaina 20.7.2012 eduskunta äänesti siitä, nauttiiko hallitus eduskunnan luottamusta. Hallitus nauttii eduskunnan luottamusta äänin Jaa 109 Ei 73 Pois 17. Hallitus jatkaa siis linjalla, jota suurin osa suomalaisista ei enää halua:
 
Yle-Uutisten Taloustutkimuksella teettämässä kyselyssä selvisi, että 66 %
suomalaisista ei halua kasvattaa Suomen taloudellisia vastuita velkakriisissä,
vaikka se vakauttaisi euroalueen.

Hoidetaan ensin kotimaan asiat kuntoon ja parannetaan muu maailma vasta sen jälkeen!

Mietteitä Heinolan vapputorilla 1.5.2012

Vappupäivän mietelmiä Heinolan torilla 1.5.2012

Hyvät ystävät,

Olen iloinen saadessani kutsun tulla Heinolan vapputorille. Minulla on Heinolassa paljon tuttavia ja ystäviä, joten Heinolaan tulee aina mielellään.

Perussuomalaiset ovat viime aikoina olleet lehtien palstoilla ja tv-ohjelmissa melko paljon esillä. Perussuomalaiset-ilmiö kiinnostaa ihmisiä, mediaa ja vanhoja puolueita. Valitettavasti monilla tahoilla on Perussuomalaisia kohtaan negatiivinen ennakkoasenne jo valmiina, vaikkei tuntisi esimerkiksi puolueohjelmaa tai perussuomaalaisia ihmisiä lainkaan. Perussuomalaisten sanotaan olevan muutoksen vastustajia. Sitähän me emme ole. Älykkäät ihmiset kyseenalaistavat ylhäältä tulevat valmiit vastaukset. Perussuomalaiset ovat halunneet avointa keskustelua ja vaativat valmiiksi purtuihin esityksiin perusteluita.

Perussuomalaiset puhuvat asioista kansantajuisesti ja suoraan. Niin ei ole ollut tapana tehdä poliittisessa päätöksentekomaailmassa. Vanhat puolueet ja päättäjät ovat suhmuroineet päätöksiä pienessä porukassa kabinettien takahuoneissa. Keskustelukulttuurin avautuminen on monille tahoille pelottava asia. Niin pelottava, että Perussuomalaiset yritetään nujertaa teettämällä galluppeja kannatusluvuista. Jos tämä puolue olisi rakennettu galluppien varaan, se olisi haihtunut ilmaan saippuakuplan tapaan jo kauan sitten.

Meidän vahvuutemme tulee Perussuomalaisesta aatteesta, joka kumpuaa sydämestä ja aidosta välittämisestä oman kansan hyvinvoinnista. Kansa on löytänyt oman kanavansa saada äänensä kuuluville.

Yksi esimerkki avoimuudesta, jota Perussuomalaiset peräänkuuluttavat on mm. Kreikan vakuussopimus, jonka valtiovarainministeriö julisti salaiseksi. Perussuomalaiset nostivat asian esiin. Viime perjantaina Ministeri Urpilainen kertoi suuren valiokunnan kokouksessa, että suomeksi käännetty sopimus jaetaan eduskunnassa tällä viikolla. Noh, en tiennyt itkeä vai nauraako, kun sen näin. Joko sivut on kirjoitettu näkymättömällä musteella tai sitten tämä sopimusversio on varsinainen vappupila. Toisaalta se oli kyllä nykyhallituksen linjan mukainen, se sisälsi useita tyhjiä sivuja ja vain vähän asiaa. Mutta jälleen tärkeä esimerkki siitä, että Perussuomalaiset uskalsivat kyseenalaistaa ministerin tekemän salauspäätöksen. Ministeri Urpilainen onkin joutunut tunnustamaan toimineensa vastoin hallintolakia pitäessään salassa Suomen ja kreikkalaisten pankkien välisen vakuussopimuksen. Me emme tyydy tähän saamaamme sopimusselvitykseen vaan työ jatkuu edelleen.

Perussuomalaiset kyseenalaistivat myös Puolustusvoimauudistuksen tekemällä siitä välikysymyksen.Oikeuskansleri Jaakko Jonkka antoi viime viikolla päätöksensä puolustusvoimauudistukseen liittyvien kanteluiden pohjalta. Hän totesi, että puolustusvoimauudistuksen kuulemismenettelyssä olisi ollut toivomisen varaa. Hän arvostelee puolustusministeriötä ja puolustusvoimia vähäisestä kuulemismenettelystä puolustusvoimauudistuksen yhteydessä. Päätöksessä arvosteltiin myös uudistuksen toteuttamista. Hänen mukaansa varuskuntien lakkautuspäätökset tehtiin ennen palautteen saamista.

Oikeuskanslerin lausunto on erittäin mielenkiintoinen ja osoittaa sen, että perussuomalaiset ovat olleet koko ajan oikeassa vaatiessaan puolustusvoimauudistuksen uudelleenkäsittelyä.

Hallitus on joutunut siis jo useamman kerran nurkkaan ajetuksi ja se on joutunut perustelemaan päätöksiään. Pahoittelut siitä, että olemme aiheuttaneet valtiovarainministerille migreenikohtauksen viimeksi viime viikolla, kun Eduskunta käsitteli Perussuomalaisten tekemää välikysymystä.

Perussuomalaiset ovat osoittaneet osaavansa vahvan oppositiopolitiikan.

Hyvät ystävät,

Näin keväällä saamme nauttia lintujen laulusta. Käen kukunta on tuttu ääni kaikille suomalaisille. Käki on lintumaailman opportunisti. Käki on pesäloinen, eli se ei haudo eikä huolehdi omista poikasistaan, vaan munii toisten lintulajien pesiin. Elinympäristöä tärkeämpää on isäntälinnun pesän löytäminen. Koska käenpoikasella on kuoriutuessaan selässä arka paikka, joka ei kestä painoa, se työntää kilpailevat isäntälajin munat pois pesästä. Käenpoikanen saa näin kasvattiemonsa kaiken ravinnon ja huolenpidon. se kasvaa hyvin nopeasti itse sen kasvattajalajia suuremmaksi.

Väistämättä tästä tarinasta tulee mieleen Euroopan Unioni. Se kasvaa kasvamistaan, lainkaan välittämättä siitä, miten sitä ruokkiville jäsenmaille lopulta käy.

Vuonna 2003 EU-budjetin toteutunut loppusumma oli 89 miljardia euroa. Vuonna 2010 budjetin loppusumma oli 120,5 miljardia euroa. EU-komissio ehdottaa 6,8 prosentin korotusta Euroopan unionin budjettiin vuodelle 2013. Se nostaisi unionin vuosimenot 138 miljardiin euroon. Komission mukaan budjettia pitää kasvattaa, jotta EU kykenee hoitamaan aiemmin sovitut velvoitteensa. Niinpä, eikö hallitus samaan aikaan vaadi meiltä kaikilta suomalaisilta vyön kiristämistä ja menojen sopeuttamista tuloihin.

Euroopan unioni ei ole harmonian tyyssija, vaikka se sellaisena halutaan esittää. Oman näkemykseni mukaan Euroopan unionissa on eri instansseja, jotka käyvät kiivasta valtataistelua. On Euroopan parlamenttia, komissiota, Euroopan valuuttarahastoa, Euroopan keskuspankkia, Euroopan neuvostoa jne. Jopa parlamenttien välisten yhteisten kokousten, kuten parlamenttien Eu-valiokuntien Cosacin sekä ulkoasiainvaliokuntien kokouksen Cofacin ja puolustusvaliokuntien kokouksen Codacin, tarpeellisuudesta ja tärkeyksistä on kädenvääntöä, kuten myös siitä, mistä instansseista ja kuinka monta edustajaa saa näihin kokouksiin osallistua. Taistelua käydään pääasiassa henkisen johtajan roolista, kuka virallisen linjan määrittelee. Jokainen uusi instanssi ja järjestelmä kasvattaa Euroopan Unionin budjetin loppusummaa.

Euroopan unionin tähtiajatus oli kaupan ja ihmisten vapaa liikkuvuus. Ihanteellinen ajatuskupla. Kuten ihanteille usein käy, ne eivät toimi käytännössä.

Jos 500 miljoonaa eurooppalaista haluaa rakentaa yhteisen, onnellisen utopian, joka toimisi tasapuolisesti, niin jokainen ymmärtää, että silloin täytyy yhteisesti laadittuja pelisääntöjä noudattaa.

Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Osa jäsenmaista hoiti talouttaan tietoisesti huonosti ja väärensi talouslukujaan ja kertoi muunneltua totuutta niin omille kansalaisilleen kuin koko muulle Euroopalle.

Euroopan unionin johdossa tiedettiin asiasta, mutta elettiin edelleen haavekuvien utopiassa. Kriisimaille olisi voitu ja olisi pitänyt langettaa jo kauan sitten sanktiot, joihin Euroopan unionin perussopimus olisi antanut mahdollisuuden, jos päätöksentekijät olisivat olleet tehtäviensä tasolla myös rohkeudessa ja ryhtyneet toimenpiteisiin. Eivät olleet rohkeita, vaan ummistivat silmänsä ja nyt vaaditaan yhteistä vastuunkantoa myös meiltä, jotka emme ole millään tavalla osallisia tähän kurjuuteen.. Kuitenkin jokainen meistä on jo osallistunut näihin keräyksiin yli 14 000 eurolla ja lisää laskuja on tulossa maksettavaksi. Tälle rahalle olisi ollut käyttöä kotimaassakin.

Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti tuoneet esille asioita, joista muut ovat halunneet vaieta. Eu-kriittisyys on meille erityisen tärkeä. EU:n suhteen on oltava hereillä, nukahtaa ei saa. Euroopan Unionin Komissio lähettää jatkuvasti uusia direktiiviehdotuksia, välittämättä ensin tutkia, ovatko ne kansallisesti edes toteutettavissa saati sitä, mitä niiden toteuttaminen tulee jäsenmaissa maksamaan. Eduskunnassa on käsitelty kevään aikana mm. rikkidirektiiviä, energiadirektiiviä kuin myös Euroopan laajuisen liikenneverkon Ten-T:n vaikutuksia.

Sydäntä särkee, kun kuuntelee asiantuntijoiden lausuntoja kustannuksista, joita ne tuovat meidän kaikkien suomalaisten maksettaviksi. Suorat ja epäsuorat kulut ovat miljoonia ja niiden jälkeenkin vielä miljoonia euroja.

Tällä viikolla eduskunta käsittelee Euroopan vakausmekanismia (EVM) koskevaa sopimusta. Suomen itsenäisyyden ja talouden kannalta erittäin merkittävää sopimusta, johon en halua nimeäni allekirjoittaa. Sopimuksen allekirjoittamalla Suomi antaa avoimen valtakirjan uusille rahalähetyksille..

EVM on euroalueeseen kuuluvien valtioiden välinen kansainvälinen rahoituslaitos, joka tulee sijaitsemaan Luxemburgissa.

Sen tehtävänä on hankkia rahoitusta ja antaa taloudellista tukea niille jäsenmaille, joilla on tai joita uhkaa vakava rahoitusongelma. Huolestuttavaa on se, että EVM voi antaa lainaa myös valtiolle, jolla ei ole vahvistettua talouden sopeuttamisohjelmaa - suomalaisesta näkökulmasta aivan käsittämätön sopimuskohta.

Euroopan rahoitusvakausvälineelle ERVV:lle ja EVM:lle euromaat ovat antaneet lähes 800 miljardin takuut. Pelkästään Portugalin, Irlannin, Italian, Kreikan ja Espanjan julkinen velka on noin 3 300 miljardia euroa. Joten on ihan lapsellista uskoa tuon palomuurin tuovan vakautta. Roomassa suuren valiokunnan delegaation mukana tapasin tässä muutama viikko sitten professori Paolo Guerrierin La Sapienzan yliopistosta, ja hän oli sitä mieltä, että näiden vakausmekanismien suuruudet pitäisi kasvattaa 2 000:een tai jopa 3 000 miljardiin euroon, jotta ne vakuuttaisivat sijoittajat ja markkinat. Nämä summat, joista puhutaan, ovat jo tähtitieteellisiä. Suomen valtion budjetti on vain reilut 52 miljardia euroa. On siis käsittämätöntä jankuttaa suomalaisen veronmaksajan vastuunkannosta. Ei meidän viikkorahoilla Eurooppaa pelasteta.

Euroopan vakausmekanismi EVM voi päättää Suomea velvoittavista miljarditoimista yli eduskunnan päätäntävallan, ja jopa sen tahtoa vastaan, jos koko euroalueen vakaus on vaarassa. Yksimielisyysvaatimuksen sivuuttavassa hätätilamenettelyssä EVM toimii niin kuin vähintään 85 % :n omistusosuutta edustavat jäsenmaat äänestävät. Tuo äänimäärä kertyy esim. Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan, Belgian ja tähänastisten kriisimaiden äänin. Tällaisissa äänestyksissä ei Suomen kaltaisilla mailla ole jalansijaa. Menemme virran mukana.

Kriisirahastot kykenevät parhaimmillaankin vain ostamaan lisää aikaa. Nykyinen EU-politiikka ei tuo ratkaisuja, ainoastaan syventää ongelmia.

Emme voi vaieta. Tilanne on kehittymässä vaarallisen hallitsemattomaksi. Tämän viikon torstaina eduskunnassa käytävä keskustelu tulee olemaan tiivistunnelmainen.

Hyvät ystävät,

Pieni vilkaisu Kreikan suuntaan. Käen kukunta kuuluu sielläkin;  Kreikkaan on lähetetty jo kaksi tukipakettia. Kreikalta on vaadittu toimia oman taloutensa kuntoon saattamisesta. Toimien täytäntöönpano ei ole helppoja Kreikan kansalle eikä sen päättäjille. Kreikkalaisten valtion laiva on ajettu niin tukevasti karille, ettei se pääse eteen- eikä taaksepäin. Niinpä Kreikkaa yritetään tukea monin keinoin.

Euroopan unioni lähettää komission toiveen mukaan tukipakettien lisäksi myös viitisenkymmentä virkamiestä Kreikan hallintoa parantamaan. Myös Suomesta lähetettäneen kymmenkunta asiantuntijaa. Kysyin muutama viikko sitten Berliinissä liittokanslerinviraston Eurooppa-osaston apulaisosastopäällikkö Franz Neuederiltä, miten komissio tätä asiantuntijoiden invaasiolaumaa aikoo koordinoida eli mikä maa lähettää minkäkin alan asiantuntijan. Hän vastasi, ettei sitä koordinoida mitenkään. Se on kuulemma lähes mahdoton tehtävä, koska kreikkalaisilla ei itselläänkään ole tietoa, montako virkamiestä ja minkä alan virkamiehiä heillä on. Virkamiesten palkkoja ei myöskään budjetoida, niitä varten pyydetään tarvittaessa lisää rahaa.

Tämän asiantuntija-avun vastaanotto on henkisesti raskasta. Kysyin Neuederiltä haluavatko kreikkalaiset ylipäänsä vastaanottaa tämän asiantuntija-avun. Hän vastasi kahdella kirjaimella…

Milloinkahan on kolmannen tukipaketin vuoro ja Missä on EU:n talouskuripaketin lupaama valo?

Kenen taskuja lämmittävät nämä Kreikkaan jo lähetetyt rahat?  

Hyvät kuulijat,

Kotimaassa  hallitus yrittää ratkaista peruspalveluiden tuotanto- ja saatavuusongelmat suurilla kuntaliitoksilla. Suurkuntien ihannointi perustuu ajattelutapaan, jonka mukaan suuri olisi tehokasta ja väestön huoltosuhde ikään kuin saataisiin näyttämään parempia lukuja. Jokainen tietää, ettei väestön ikääntyminen pysähdy suurkunnissakaan. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että suurimmat kunnat eivät ole tehokkaimpia, eivätkä myöskään kustannuksiltaan halvimpia.

Kuntauudistusesitys on vastatuulessa niin opposition kuin hallituksen omienkin edustajien riveissä, kun siirrytään kuntapäättäjien puolelle.

Kuntauudistus- esitys sisältää myös monta ristiriitaista esitystä. Kuntauudistuksen tarvetta perustellaan sillä, että kuntien menoja voitaisiin vähentää, palveluita karsimatta.

Otetaanpa tästä esimerkki työryhmän ristiriitaisesta esityksestä Kotka-Hamina –seudulta.

Pyhtää on reilun 5000 asukkaan kaksikielinen kunta, jossa enemmistön kieli on suomi, ruotsinkielisiä on n. 9 % eli vajaa 500 asukasta. Jos Pyhtää liitettäisiin Uuteen Kotkan –kaupunkiin, pitäisi uudesta kunnasta tehdä kaksikielinen, jotta Pyhtään ruotsinkielisten asukkaiden kielelliset oikeudet sekä lain tasolla että käytännössä toteutuisivat. Noin 87000 asukkaan uudessa Kotkassa olisi vain 1114 ruotsinkielistä (1,3 %), mutta työryhmä esittää, että uusi kunta muutetaan kaksikieliseksi poikkeuslailla. On tässä mitään järkeä?

Täällä Heinolassa ymmärretään myös kuntien itsenäisyyden tuoma turva ja tärkeys.

Heinola lähetti yhdeksän muun kunnan kanssa 30.9.2011 Euroopan neuvoston kuntakongressiin kirjelmän, jossa kongressia pyydettiin selvittämään, ovatko Suomen hallituksen kuntajakouudistukseen liittyvät toimet Suomen vuonna 1991 ratifioiman Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan (CETS 122) vastaisia. 

Asiaa käsiteltiin syksyllä 2011 Kuntakongressin puheenjohtajistossa. Sieltä kirjelmä toimitettiin kuntakongressin hallituksen käsiteltäväksi tämän vuoden helmikuussa. Lisäksi asia oli esillä kuntakongressin monitorointikomitean kokouksessa maaliskuussa 2012.

Kuntakongressin muodostaa Euroopan Neuvoston:n jäsenvaltioiden kuntien, alue- ja paikallishallintojen edustajat. Suomen valtuuskunnassa on 5 jäsentä ja 5 varajäsentä. valtuuskunnan puheenjohtaja  on Helsingin kaupunginvaltuuston Risto Rautava. Kuntakongressi laatii maaraportteja. 18.10.2011 valmistui viimeisin Suomea koskeva raportti. Euroopan Neuvoston ministerikomitealle osoitetussa suosituksessa Suomen viranomaisia kehotettiin toimenpiteisiin kuntien talouden parantamiseksi, rakennemuutosten vaikutusten selvittämiseksi sekä peruspalvelujen tasapuolisen tarjonnan varmistamiseksi koko maassa.

Kuntakongressista tulleen tiedon mukaan tilanne Suomessa on muuttunut maaraportin hyväksymisen jälkeen siinä määrin, että Suomeen lähetetään raportoija keräämään tietoa kuntauudistuksesta.

Toivoa sopii, että tämä raportoija todellakin paneutuu tehtäväänsä ja raportoi syrjäseutujen tilanteesta jo tehtyjen kuntaliitosten jälkeen. Jos raportti tehdään objektiivisesti ja kuntalaisen näkökulmasta, siinä ei tule olemaan onnellista loppua.

Hyvät ystävät,

 
Meillä on Eduskunnassa loistava ja keskusteleva ryhmä. Meidän ryhmässä on Eduskunnan vanhin vuonna 1940 syntynyt Kauko Tuupainen ja nuorin vuonna 1986 syntynyt Olli Immonen. Tähän väliin mahtuu monta erilaista koulutustaustaa sekä elämänkoulua ja työkokemusta. Näistä aineksista olemme rakentaneet keskustelevan tiimin, joka on kuluneen vuoden aikana hitsaantunut hyvin yhteen. Olemme pitäneet yli kaksi tuhatta salipuheenvuoroa, enempäänkin olisi ollut halua, mutta valitettavasti puhemies ei ole aina ollut suosiollinen. Tämä on välillä melko karvasta kalkkia.

Välikysymys on opposition terävin keihään kärki. Sitä pitää käyttää harkiten. Perussuomalaiset ovat tehneet kolme välikysymystä meille tärkeistä aiheista: Euroalueen talouskriisiä koskevat ratkaisusta marraskuussa viime vuonna,

Puolustusvoimien uudistamissuunnitelmista kuluvan vuoden helmikuussa sekä Suomen kokonaisvastuut euroalueen talouskriisissä huhtikuussa.

Perussuomalaisten mielipiteet ovat haluttua tavaraa. Meiltä kysytään mielipiteitä ja niitä myös arvostetaan. Vaikka eihän kysyjät sitä tietenkään aina haluakaan myöntää. Ministerit suorastaan jonottavat päästäkseen kertomaan valmisteilla olevista lakiesityksistä mm. kuntauudistusesityksestä Perussuomalaisten eduskuntaryhmälle. Ministerit Urpilainen ja Kiuru ovat jo käyneet kertomassa omasta hallinnon alastaan.

Meiltä kysytään usein vaihtoehtoja ja yksi konkreettinen esimerkki oli loistava Suomalaiselle parempi- Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti 2012.

Olemme iloisia, että Perussuomalaisten esittämästä Wahlroos-vero –ehdotuksesta syntyi solidaarisuusvero, jossa yli 100 000 euron ansiotuloille tulee ylin tuloluokka valtion tuloveroasteikkoon. Erityisen pettyneitä sen sijaan olemme yleisen arvonlisäveronkorotukseen, joka heikentää kansalaisten hyvinvointia. Lapsilisien indeksijäädytykset kohdistuvat nekin erityisesti pienituloisten lapsiperheiden arkeen. Niistä arvioidaan saatavan n. 40 miljoonaa euroa. Perussuomalaisille olisi käynyt ottaa tuo summa vaikkapa puoluetuista. Se ei käynyt muille puolueille. Missä on se kuuluisa hallituksen hokema mantra vastuunkannosta?

Hyvät ystävät,

Yhteistyössä on voimaa, yksin tätä työtä ei voi eikä jaksa tehdä. Yhteen hiileen puhaltaminen niin eduskunnassa kuin kuntakentillä on Perussuomalainen voima, jota muut kadehtivat!

Tulevat kuntavaalit ovat jälleen näytön paikka. Jos olet kiinnostunut omasta ja läheisten hyvinvoinnista suomalaisessa yhteiskunnassa, tule mukaan ja vaikuta Perussuomalaisten reilun pelin joukkueessa. Tervetuloa mukaan tekemään uutta Jytkyn historiaa!

Saan paljon viestejä ja yhteydenottoja myös Heinolan seudulta. Haluankin kiittää teitä kaikkia. Yhdessä pidämme huolta suomalaisten hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa!

Toivotan kaikille lämmintä, aurinkoista ja halausrikasta kesää!

vastuunkantoa vaaditaan ministeri Heidi Hautala

Päätöksenteon avoimuus ja läpinäkyvyys ovat trendisanoja hallituksen kielenkäytössä. Valitettavasti viime aikoina tuo mantra ei ole toteutunut ainakaan valtion omassa hallinnossa. Finnairin henkilökunta suostui säästötalkoiden nimissä alentamaan omia palkkojaan viidellä prosentilla ja luopumaan etuisuuksista, kuten lomarahakorvauksesta sekä jatkamaan päivää ilman palkkaa.  

Samaan aikaan toisaalla Finnairin hallitus päätti syksyllä 2009 maksaa 18 johtajalle ja asiantuntijalle ylimääräisen vuosibonuksen siitä, että he suostuivat jäämään töihin yhtiöön helmikuuhun 2011 saakka. Kymmenen sai koko vuoden palkan ja kahdeksan sai puolen vuoden palkan. 2,7 miljoonan euron bonukset maksettiin taannehtivasti viime vuonna.  Christoffer Taxellin HS:n 14.3.2012 haastattelua mukaillen olisi kuulemma ollut vastuutonta hallintoa, jos Finnairin hallitus ei olisi näin tehnyt. Suora lainaus: ”Kuka tahansa olisi voinut heidät palkata maksamalla tätä kohtalaisen pientä ylimääräistä palkkiota vastaavaan korvauksen.” Rapsakkaat 154 000 euroa henkilö - kohtalaisen pientä!!?? 

Kohtalaisen pieneksi luonnehtisin omaishoitajan saamaa korvausta tai kotihoidon tukea, jonka lasta kotona hoitava vanhempi saa. Jos nämä esimerkkityöt siirretään kotoa yhteiskunnan tehtäviksi, nousevat kulut kohtalaisen korkeiksi. 

Samaan aikaan toisaalla hallitus ährää suljettujen ovien takana uutta sopeutusohjelmaa kansalaisten vyön kiristämiseksi. Julkisuuteen tihkuneita uusia sopeutustoimia saattaa olla esim. sosiaalietuuksien indeksikorotusten jäädyttäminen ja kotihoidon tuen maksaminen enää vain alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmille. Sosiaalietuuksista suurin osa on sidottu indeksiin. Se tarkoittaa, että niitä korotetaan yleisen hintatason nousun mukaan. Hallitusohjelman yksi painopistealue on kuulemma köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Hallitusohjelma ei ole todellakaan linjassa tekojen kanssa!

Finnairin hallituksen maksamien bonusten takaisin perintää on jo vaadittu, koska bonusohjelman voidaan katsoa rikkoneen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätöksiä. Valiokunnan valtionyhtiöille antaman ohjeen mukaisesti palkkiot voidaan peruuttaa tai periä takaisin, jos on toimittu lain tai yrityksen eettisen ohjeiston vastaisesti. Sitouttamisrahojen takaisinperintään ei Finnairin hallituksen omistajaohjausyksikön johtajan Pekka Timosen mukaan ole tarvetta, koska ”sitouttamisrahoihin ei liity tuloksen manipulointia tai muuta epäeettistä toimintaa”. Aivan päätön kommentti! Nyt on valtion omistajaohjauksesta vastaavalla ministerillä Heidi Hautalalla näytönpaikka!

Otetaan takaisinperinnästä esimerkiksi vaikkapa opiskelija: Kela saa verohallinnolta tiedot opintotuen saajien veronalaisista tuloista. Plus- ja miinuslaskujen jälkeen Kela lähettää takaisinperinnän päätösehdotuksen. Nyt olisi aiheellista toimia eettisesti oikein ja vaatia epäeettisesti maksettuja bonuksia takaisin. Bonuksia saaneista johtajista viisi on jo jättänyt uppoavan yhtiön. Että semmosta sitoutumista. Tein kirjallisen kysymyksen Heidi Hautalalle takaisin perinnästä. Ans kattoo, mitä hän selittää.

Hallitus jakaa Kreikkaan rahaa ja pääministeri vaatii suureen ääneen vastuun kantamista. Turha on Kataisen kuuluttaa vastuunkantoa; jokainen suomalainen on kantanut Kreikka-paketeista vastuuta jo n. 1400 euron verran per nuppi. Sille rahalle olisi varmasti ollut käyttöä ihan kotioloissakin! Hallitus huseeraa suu vaahdossa Eurooppaan päin ja haluaa vakuuttaa EU:lle solidaarisuuttaan. Missä on solidaarisuus omaa kansaa kohtaan?

Lauantai 3.3.2012
Salpausselän kisapäivä.
Maakunnan vuoden tärkein päivä vietettiin lauantaina Salppurin montussa. "Montussa" on vietetty monet Salppurin kisalauantait. Virikaakao on maku, joka aikuisenakin muistuu haikolla talvisin mieleen. KuumaVirikaakao oli todellakin jotain Ihmeellistä herkkua! Varmaankin siksi, että omalla lapsuus- ja nuoruusvuosilla eli 60-, 70- ja 80-luvuilla ei ollut ostettu mitään "tuosta vaan".  Ei edes Viriä, Trip-mehua tai irttareita. Kolmiomainen Trippi vei janon Gary Grantin tyyliin, mutta toi myös Glamouria! Siihen aikaan kun juotiin normaalisti kotitekoisia viinimarja- tai omppumehuja. Vain varakkailla oli varaa kaupan ostomehuihin...

Nykyisin omatekoiset viinimarjamehut ovat herkkuja, joita säästelee pahemman varalle. Niitä juodaan vuoden hohtohetkessä: flunssakautena! Niin se maailma muuttuu...
 Entisten hohtohetkien tähtijuomat nautitaan nykyisin  tilanteissa, joista yritetään saada enemmän potkua. Nykymaailmassa kun mikään ei riitä...