EU ja Kypros hallitsivat viikkoa

Maanantaina ja tiistaina osallistuin suuren valiokunnan matkalle Brysseliin. Tapasimme mm. Suomen pysyvän Eu-edustuston erityisasiantuntijoita, europarlamentaarikoita, sekä Euroopan parlamentin ja komission virkamiehiä. Olli Rehnillä oli lyhyesti aikaa kommentoida Ecofinin päättynyttä kokousta. Tapasimme myös EU-suurlähettiläs Jan Storen sekä suomalaisia Brysselin-kirjeenvaihtajia mm. Ylestä, STT:ltä sekä eri lehdistä.

Saimme jälleen paljon informaatiota, mutta ilmaan jäi edelleen myös monia kysymyksiä, joihin ei vastauksia tunnu löytyvän. Ei ihme, että unionin taloudenpidossa on vuosittain häikkää ja rahoja katoaa ties minne. Välillä tuntuu, ettei kukaan tiedä mihin johonkin tiettyyn tukivälineeseen suunnattuja rahoja käytetään tai millä perusteella jäsenmaat voivat niitä hakea. Paljon puhutaan myös erilaisista rahastoista, joita pitäisi perustaa varsinaisen rahoituskehyksen ulkopuolelle. Kukakohan nämä rahastot sitten rahoittaa…

Tutustuimme rahoituskehysten tilanteeseen parlamentin budjettivaliokunnan eri ryhmien jäsenten kanssa. Viesti parlamentista oli selkeä: jäsenmaiden päämiesten sopimaa rahoituskehystä ei sellaisenaan tulla parlamentissa hyväksymään, vaan muutoksia on tehtävä. Parlamentti vaatii sopimukseen mukaan myös pakollisen ja kattavan tarkistuslausekkeen, jonka myötä kehyksen tasoa voidaan kehyskauden aikana tarkastella uudelleen. EU on myöntänyt tukea hankkeille, jotka nyt ovat päättymässä ja niihin luvatut rahat pitäisi löytyä jostain. Eu on elänyt yli varojensa. Euroopan parlamentti haluaa komission esittävän lisäbudjettiluonnoksen, jolla vuoden 2012 maksuvaatimukset katettaisiin. 18 vuoteen EU ei ole saanut tilintarkastuksessa puhtaita papereita ja nytkin miljardeja on kateissa ja miljardien edestä laskuja on maksamatta. Oi millaista taloudenpitoa! Euroopan parlamentti äänestää rahoituskehyksistä täysistunnossaan keskiviikkona 13.3.2013.

Joten se siitä pienennetystä EU-budjetista. Suomelle sovittu rahoituskehys ei ollut tällaisenaankaan hyvä tulos. Tulevaisuudessa maksamme enemmän ja saamme vähemmän. Millä tasolla tämä on hyvä saavutus?

Samaan aikaan alkuviikosta euroryhmä pohti Kyprokselle myönnettävää tukipakettia. Alustava lupaus tuesta on jo annettu ja varsinainen päätös tulee tämän kuun aikana. Vaikka Kypros on suostunut selvitykseen pankkiensa rahanpesuepäilyistä, tuo selvitys tuskin ehtii valmistua ennen tukipäätöstä. Tai ainakin se tulee olemaan pintapuolinen raapaisu. Asiantuntijoiden mukaan Kyproksen bruttokansantuotteesta jopa 25 % muodostuu pankkitoiminnasta ja 15 % siihen liittyvistä palveluista. Eli Kyproksen bkt:sta jopa 40 % liittyisi pankkialaan, jossa epäillään olevan rahanpesua. Eli pankkien toiminta ulottuu syvälle yhteiskunnan syövereihin, joten tutkimuksen pitäisi olla laajauloitteinen.

Noh, ei kai tuolla tutkimuksella lopulta merkitystä olisikaan, Urpilainenhan myönsi, että tukipaketti annetaan joka tapauksessa. Nyt EU aikoo siis rahoittaa jo rikollistakin toimintaa ja hyväksyy rahanpesun jäsenvaltioissaan? Hmmph… Toivottavaa onkin, että tämä Kyproksen tukipaketti-asia tulee eduskunnan päätettäväksi täysistuntoon. Jos hallitus ei sitä tuo, niin perussuomalaiset voivat tuoda – vaikkapa välikysymyksen merkeissä.

Keskiviikkona eduskunnassa hyväksyttiin vaalipiiriuudistus. Nykyiset Kymen vaalipiiri ja Etelä-Savon vaalipiiri yhdistettäisiin uudeksi Kaakkois-Suomen vaalipiiriksi sekä Pohjois-Savon vaalipiiri ja Pohjois-Karjalan vaalipiiri uudeksi Savo-Karjalan vaalipiiriksi. Äänestystä voisi kuvailla melko tiukaksi, sillä poissa oli 53 kansanedustajaa ja uusi vaalipiirijako hyväksyttiin äänestyksen jälkeen luvuin 83–63.

Poissaolollahan hallituspuolueiden edustajat tunnetusti välttelevät ryhmäkurin luomaa vastuuta. Selvää on, että vastustajia tälle uudistukselle löytyi nimittäin myös muista kuin Keskustan ja Perussuomalaisten eduskuntaryhmistä. Ainakin SDP:n Rajamäki vain istui paikoillaan ja jätti äänestämättä…

Torstaina suullisella kyselytunnilla otettiin esille jälleen tuo Kypros. Opposition pääkysymyksen aiheena oli tukipaketti ja Kyproksen pankkeihin kohdistuvat rahanpesuepäilyt. Kokoomuksestakin on kuulunut soraääniä tähän asiaan, kun ainakin Ben Zyskowicz ja Lasse Männistö ovat ilmaisseet kantansa olevan, että Kyprokselle ei pitäisi tuota tukipakettia myöntää.

Suureksi pettymyksekseni en taaskaan saanut puheenvuoroa, vaikka puheenvuorojaon pitäisi kuulemma perustua valiokuntapaikkoihin. Olisin kysynyt valtiovarainministeri Urpilaiselta, että hyväksyykö EU sittenkin rahanpesun ja miksi se ei noudata omia uunituoreita säädöksiään. EU:n Komissio nimittäin hyväksyi 5.2.2013 kaksi ehdotusta, joilla lujitetaan rahanpesun torjuntaan ja varainsiirtoihin sovellettavia EU:n sääntöjä.

Sisämarkkinoista vastaavan komissaari Barnierin mukaan unionin tavoitteena on olla mukana kansainvälisissä toimissa, joissa torjutaan rahanpesua. EU:n sisäasioista vastaavan komissaari Malmströmin mukaan on varmistettava, ettei järjestäytynyt rikollisuus pysty pesemään varojaan pankkijärjestelmän avulla.

Perjantaiaamuni alkoi ranskan kielen opiskelulla ja sieltä riensin lakivaliokunnan kokoukseen. Käsittelyssä oli Kouvolan hovioikeuden siirto Kuopioon, johon jätimme vastalauseen.

Perjantain täysistunnossa oppositio jätti myös yhteisen välikysymyksen kohtuuhintaisen asumisen turvaamisesta. Hallituksen asuntopolitiikka on epäonnistunut eikä hallitusohjelman kirjauksia ja lupauksia ole pystytty täyttämään. Hyvä, että tästäkin asiasta päästään keskustelemaan. Toivottavasti koko opposition tällä välikysymyksellä luoma paine vaikuttaa myös hallituksen kehysriihen tuloksiin asuntopolitiikan osalta. Loppuiltapäivä meni suuren valiokunnan kokouksessa jossa kuultavina olivat ministerit Tuomioja, Stubb sekä Kyllönen. Perjantai oli melkoinen vastalauseiden päivä, ei kahta ilman kolmatta. Jätimme myös suuressa valiokunnassa vastalauseen: Suuri valiokunta päätti hallituspuolueiden äänin 14-9 yhtyä hallituksen kantaan koskien pankkien suoraa pääomittamista EVM:n kautta. Perussuomalaiset jättivät siis tästä vastalauseen, koska  Euroopan vakausmekanismin sopimuksen mukaan siitä ei voi pääomittaa pankkeja suoraan.

Viikonloppuna tiedossa on yksi vuoden kohokohdista: 88. Salpausselän kisat Lahdessa. Ensimmäiset kisat järjestettiin jo vuonna 1923. Itselläni käyntejä on kertynyt jo useita kymmeniä. Lapsena kisoissa saatu kuuma Viri-kaakao oli parasta, mitä tiesin.

 

Antoisa työviikko

Tiistaina vierailin Yle Puheen politiikkaradiossa päivän kansanedustajana. Vaalikauden aikana jokainen kansanedustaja kutsutaan puoli tuntia kestävään haastatteluun, jossa käydään läpi poliittisia teemoja sekä hieman myös henkilöhistoriaa. Kokemus oli pienestä jännityksestä huolimatta hyvä. Oli mielenkiintoista päästä käymään Ylen Isossa pajassa ja radiostudiossa, kun en ole sinne järjestettyihin vierailuihin ehtinyt mukaan. Haastatteluni on kuunneltavissa politiikkaradion sivuilta.

Keskiviikkona suuri valiokunta järjesti yhteistyössä hallintovaliokunnan kanssa jäsenilleen seminaarin aiheesta EU:n ja Venäjän välinen mahdollinen viisumivapaus. Kaksituntisessa seminaarissa tuli esille paljon mielenkiintoista asiaa. On huomattava, että kyseessä ei ole vain Suomen ja Venäjän välinen sopimus, vaan se on EU:n ja Venäjän välinen sopimus.

EU:n ja Venäjän mahdollinen viisumivapaus on EU-komission agendalla. Komissio laatinee asiasta kokonaisarvion ehkä jo tänä syksynä ja myös vaikuttavuusarvio tehtäneen samalla. Analyysin mukaan tehdään päätökset jatkosta ja tarvitaanko uusia arviointikierroksia puolin ja toisin. Asia on tärkeä ja vaatii todellakin Suomen näkemyksiä asiaan. Nyt on jo 12 miljoonaa rajanylitystä, joten tarvitaan toimivat järjestelmät rajan molemmin puolin. Tämä ei ole helppo yhtälö, varsinkin kun viisumivapauden suurimmat vaikutukset kohdistuvat sisäasiainministeriön alaisiin viranomaisiin ja kyseinen ala on yksi tämän hallituksen säästökohteista…

Torstaina eduskunnassa puhutti luonnollisesti hallituksen puolivälitarkastelu, jonka tulokset jäivät kyllä valitettavasti todella laimeiksi. Media on meiltä opposition kansanedustajilta jo moneen otteeseen tiedustellut, mistä olisimme valmiita leikkaamaan. Olen omissa vastauksissani aina korostanut, että nyt pitäisi uskaltaa tutkailla niitä rahavirtoja, jotka suuntautuvat Suomen ulkopuolelle. Oman maan kansalaisten hyvinvoinnin pitäisi nyt olla etusijalla.

Hallitus ei leikkauskohteita tai veronkorotustarpeita kuitenkaan vieläkään osannut nimetä, vaan päätöksenteko siirrettiin jälleen eteenpäin kolmen viikon päähän kehysriiheen. Saadaankohan yhtenäistä linjaa aikaiseksi vielä tuolloinkaan?

Viikon aikana jätin eduskunnassa myös kirjallisen kysymyksen, joka koski kuntien nuorisovaltuustoja. Halusin tiedustella ministeriltä, onko hallituksella aikeita kirjata nuorisovaltuustojen asema lakiin. Nuorten omasta näkökulmasta tämä olisi tärkeää, sillä lakikirjauksella turvattaisiin nuorisovaltuustojen toiminnan jatkuvuus ja arvostus. Nuorisovaltuustojen kirjaaminen lakiin lisäisi nuorten tasavertaisia vaikutusmahdollisuuksia, kun jokaisessa kunnassa pääsisi valtuuston kautta vaikuttamaan. Nyt Suomen kunnissa toimii noin 200 nuorisovaltuustoa. Nuorisovaltuustoilla on tärkeä tehtävä nuorten äänenä kunnissa. Lisäksi ne ovat monille nuorille hyviä paikkoja oppia yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja yhteistyöstä. Tällaista toimintaa pitäisi ehdottomasti arvostaa ja tukea sen verran, että uuteen kuntarakennelakiin kirjattaisiin kunnissa toimivat nuorisovaltuustot. Meillä Hollolassakin voitaisiin yhteistyötä nuorten kanssa vielä kehittää. Päätämme valtuustossa kuitenkin useasta nuortenkin elämää hyvin läheltä koskettavasta asiasta.

Viikko huipentui perjantai iltapäivän suuren valiokunnan kokoukseen, jossa oli kuultavana ministereitä. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla valtiovarainministeri Urpilaisen ajatuksia ensi viikon Euroryhmän kokouksesta, jossa käsitellään jälleen talouskriisimaiden tilanteita. Sisäministeri Räsänen kertoi  ennakkoasetelmista ensi viikolla pidettävän Oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksesta, jossa käsitellään mm. Romanian ja Bulgarian liittymistä Schengen-alueeseen. Aihe on mielenkiintoinen, sillä kävin viime syksynä itse tapaamassa molemmissa maissa sekä poliitikkoja että kansalaisjärjestöjen edustajia. Täytyy sanoa, että molemmissa maissa mm. korruptoineisuus on syvällä päätöksenteon uumenissa ja ihmisoikeudet vielä lapsen kengissä. Euroopan Komissio seuraakin molempien maiden edistymistä oikeus- ja sisäasioissa erityisellä seuranta- eli CVM-mekanismilla.

Ensi viikon alussa matkustamme suuren valiokunnan jäsenten kanssa Brysseliin kuulemaan ajankohtaisia EU-asioita – ja niitähän riittää.

Ahvenanmaa – riippa- vai jalokivi?

Olen ennakkoluuloinen ihminen. Erityisesti ruoan suhteen, mutta myös joissakin muissa asioissa. Yritän hälventää ennakkoluulojani ottamalla asioista selvää.

Yksi tällainen ennakkoluuloinen asenneasetelmani on Ahvenanmaa vastaan Manner-Suomi: ”Onko se tarpeeton riippakivi vai arvokas jalokivi”? Olen yrittänyt valaista itseäni tässä asiassa. Viime syksynä kävin tapaamassa Ahvenanmaalla paikallisia virkamiehiä, poliitikkoja ja maaherraa. Avoimin mielin kuuntelin heidän mielipiteitään ja tietotulvaa. Kotimatkalla ranteissani kuitenkin tuntui pientä lämpöä, ilmeisesti niin sanottu ”hihojen palaminen” oli lähellä…

Kerrataanpa hieman. Ahvenanmaa kuuluu Suomeen, on itsehallinnollinen, demilitarisoitu ja yksikielinen ruotsinkielinen maakunta, jossa on vajaat 29 000 asukasta. Ahvenanmaan maakuntapäivillä on oikeus säätää lakeja niin terveyden- ja sairaanhoidossa, sosiaalipalveluissa, kunnallishallinnossa kuin myös poliisin, postin, radion ja tv:n osalta. (Kuulostaa ihanteelliselta!)  Ahvenanmaalla on tällä hetkellä 16 kuntaa. Siellä ei ole tietoakaan mannermaalla käynnissä olevasta sote- ja kuntauudistussotkusta. Ahvenanmaalaisilla kun on oma lupa päättää, paljonko siellä on kuntia ja ennen kaikkea, minkä kokoisia nämä kunnat saavat olla ja miten sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään.

Mistä rahat? Suuri osa ahvenanmaalaisia päättäjiä haluaisi heille oman verotusoikeuden. Nyt verot maksetaan emämaahan, josta ne tuloutetaan takaisin. Ahvenanmaan maakunnan taloudenhoidosta säädetään Ahvenanmaan itsehallintolaissa. Vuosittain valtio maksaa Ahvenanmaalle tasoitusmaksua, jolla on tarkoitus kattaa Ahvenanmaan itsehallinnosta aiheutuvia kuluja. Tasoitusmaksun summa on 0,45 prosenttia valtion vuoden tuloista.

Vuonna 2011 tasoitusmaksu oli 193,5 miljoonaa euroa. Vuoden 1993 jälkeen tasoitusperustetta ei ole muutettu, vaikka laissa todetaan, että perustetta on muutettava, jos valtion tilinpäätöksen perusteet muuttuvat tasoitusmäärän suuruuteen olennaisesti vaikuttavalla tavalla.

Vuoden vaihteessa Manner-Suomessa alkoi Yle-veron periminen. Ahvenanmaalaiset eivät Yle-veroa maksa. Jäin miettimään, että koska Yle-vero käsittääkseni tuo lisätuloa valtiolle, niin meneekö maksuistamme osa tuon rakkaan saaren tasoitusperusteisiin? Tein asiasta kirjallisen kysymyksen. Vastaukseksi sain valtiovarainministeri Urpilaiselta, että koska Yle-vero lisää valtion tuloja 500 miljoonalla eurolla, vaikuttaa se siten myös Ahvenanmaalle maksettavaan tasoitusmaksuun. Vuonna 2013 Ahvenanmaan tasoitusmaksun on arvioitu olevan noin 211,9 miljoonaa euroa, josta Yle-veron osuus on 2,25 miljoonaa.

Samalla kysyin, olisiko tuota tasoitusmaksun perustetta aika muuttaa!? Siihen sain vastaukseksi, että ministeriö ei aio tarkastella Yle-veron vaikutusta tasoitusperusteeseen yksittäisenä asiana, vaan laajempana kysymyksenä. Vastauksessa kerrottiin, että asian selvittämiseksi on viime kesänä asetettu työryhmä.  

Helmikuun alussa tuo työryhmä palautti raporttinsa. Siinä todettiin, ettei työryhmä päässyt yksimielisyyteen siitä, ovatko perusteet muuttuneet. Ja ehdotti perustettavaksi uuden työryhmän. Että semmosta.

Kävin jälleen ystävänpäivänä 14.2.2013 tutustumassa Ahvenanmaan itsehallintoasioihin Ahvenanmaan Helsingin toimipisteessä. Valitettavasti edes ystävänpäivän kunniaksi en tullut valaistuneeksi heidän vakuutteluistaan, että taloudellinen voittaja tässä kaikessa on Manner-Suomi.

Kolumni julkaistu Seutunelosten lehdissä keskiviikkona 20.2.2013.

Petopolitiikka puhuttaa

Sudet, niiden uhka ja metsästys ovat puhuttaneet Suomessa viime aikoina erityisen paljon. Tammikuussa paljastuneet susien salakaadot jakavat mielipiteitä ja osa keskustelusta on leimattu jopa vihapuheeksi: Maaseudun tulevaisuus -lehden haastatteleman sananvapaustutkijan mukaan vastakkaiset leirit vain syyttelevät keskenään toisiaan eikä varsinaisesta ongelmanratkaisusta päästä puhumaan paljoakaan. Suurpetokeskustelulle olisikin nyt ihan todellista tarvetta.

Eduskunnan kevätkauden ensimmäisellä kyselytunnilla käsiteltiin susikaatoja ja maamme suurpetopolitiikkaa yleensä. Perussuomalaiset peräänkuuluttivat maa- ja metsätalousministeri Koskiselta muutoksia petopolitiikkaan. Kansalaiskeskustelujen perusteella sudet ovat laajalti hyvin pelättyjä eläimiä. Ympäri Suomea on ollut useita vaaratilanteita, joista on selvitty hyvällä tuurilla. Susia pyörii pihapiireissä aivan liian usein.  Myös ministeri myönsi, että joillain alueilla tilanne on huolestuttava. Huoli on siis yhteinen. Tähän tosin kokoomuksen kansanedustaja Salolainen totesi, että nyt lietsotaan petohysteriaa! Susi ja sen pelko on pääkaupunkilaisille varmasti melko vieras aihe. Jälleen kerran tuntuu siltä, että pääkaupunkilaisten näkövinkkelistä elämää ei ole kehäkolmosen ulkopuolella ja asioihin suhtaudutaan sen mukaisesti - vähättelevästi.

Viimeaikaisissa keskusteluissa on pohdittu sitä, onko pelko riittävä syy suden tappamiseen? Karjaa ja lemmikkejä on menetetty paljon petoeläimille. Siitä kertoo mm. se, että petovahinkokorvausten euromäärät ovat nousseet vuosi vuodelta. Vuonna 2010 luku oli noin neljä miljoonaa euroa, vuonna 2011 jo 5,5 miljoonaa euroa ja viime vuonna jo yli kuusi miljoonaa euroa. Eikä tässä ole edes kaikki menetykset mukana, sillä esim. porovahingon korvauksen saamiseksi pitää kuollut eläin löytyä. Tutkimusten mukaan vain joka viides petojen tappama poro löytyy, kesävasoja ei löydy lainkaan. Viime vuonna löytyi 5000 petojen tappamaa poroa.

Susien todellista määrää Suomessa on vaikea arvioida. Epäluottamus metsästäjien, kansalaisten ja alan viranomaistoimijoiden välille syntyy nimenomaan tästä. Lisäksi Venäjän puolelta tulee jatkuvasti uusia susia Suomen puolelle. Petokantojen laskentatapoja tulisikin mitä pikimmiten yhtenäistää, jotta luottamus palautuisi ja ratkaisuja vahingollisiin tilanteisiin voitaisiin yhdessä löytää.

Ministeriö on nyt lisäämässä sudenkaatolupien määrää viidellä. Tämän hetkiseen tilanteeseen peilaten tuo luku tuntuu riittämättömältä. Ei ihmisen kuulu joutua elämään pedon pelossa viranomaissäädösten vuoksi. Toisaalta on myös selvää, että lakia ei missään tilanteissa tule ottaa omiin käsiin. Metsästysrikokset ovat aina tuomittavia.

Mihin susikannan suojelu Suomessa sitten perustuu? Vastauksen tai ainakin näennäisen sellaisen meille tarjoilee jälleen EU-direktiivi, jonka taakse päättäjät usein piiloutuvat. Niin teki myös ministeri Koskinen vastatessaan kansanedustajan kysymykseen eduskunnassa kyselytunnilla. Todellisuus kuitenkin on, että EU:n mukaan Suomi saa itse päättää susikantansa suuruudesta, kunhan se vain on riittävä. Suurpetokantojen rajoittamiseksi kerätään parhaillaan myös kansalaisaloitetta. Josko sen pohjalta aloitettaisiin keskustelu, jonka lopputuloksena määriteltäisiin tuo ”riittävä” määrä.

 

Kolumni julkaistu Itä-Hämeen Päivän vieras -palstalla 11. helmikuuta 2013.

Paluu eduskunnan arkeen

Eduskunnan kevätkausi käynnistyi laajalla keskustelulla hallituksen selonteosta Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Aiheeseenhan otti kantaa myös presidentti Niinistö virkakautensa ensimmäisessä valtiopäivien avajaispuheessa.

Aiheesta keskusteltiin keskiviikkona iltamyöhälle. On selvää, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on meitä kaikkia vahvasti koskettava aihe, joka kuitenkin selvästi myös jakaa mielipiteitä. Iso kysymys on puolustusvoimien rahoituksen turvaaminen vuoden 2015 jälkeen. Tätä ei selonteossa ole millään tavalla linjattu, vaan asia on jätetty seuraavan hallituksen päätettäväksi. Selonteossa puolustushallinto on kuitenkin esittänyt oman arvionsa määrärahatarpeesta, joka tuolloin vaaditaan, jotta Suomessa voidaan jatkaa valittua puolustusratkaisua. Tuo ratkaisu perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja liittoutumattomuuteen. Perussuomalaisten mielestä rahoitus on ehdottomasti puolustusvoimille tuolloin turvattava. Emme voi antaa puolustuksemme rapistua enää enempää kuin mitä parhaillaan käynnissä oleva puolustusvoimauudistus jo sitä tekee. Uskottava puolustus ei kestä enää yhtään enempää joukko-osastojen alasajoa tai reservin pienentämistä.

Omassa puheenvuorossani otin kantaa muun muassa selonteossa laajalti hehkutettuun pohjoismaisen puolustusyhteistyön tiivistämiseen, josta ei kuitenkaan edelleenkään esitetty minkäänlaisia konkreettisia esimerkkejä. Useimmiten pohjoismainen yhteistyö onkin hyvin kannatettavaa ja hedelmällistä. Nyt ihmetystä herättää kuitenkin se, että Norja, Tanska ja Islanti ovat Nato-maita, joten puolustusyhteistyön syventäminen olisi mahdollista lähinnä Ruotsin kanssa. Kuitenkin viimeaikaisen julkisen keskustelun perusteella tähänkään ei ole halukkuutta tai mahdollisuuksia lähteä. Islannin ilmavalvontaankaan osallistumista ei voida varsinaisena yhteistyönä nähdä, sillä kyseessä on lähinnä avunanto maalle, jolla ei ole edes omaa armeijaa.

Hallituksen selonteossa mainitaan myös parhaillaan käynnissä oleva puolustusvoimauudistus. Muistutin omassa puheessani myös siitä, että esimerkiksi varuskuntien lakkautuksella on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Lahdessa Hämeen rykmentin Hennalan varuskunta suljetaan, ja tämä tulee näkymään Päijät-Hämeessä lisääntyvänä työttömyytenä.

Myös Hollolassa Puolustusvoimien talouskuuri vaikuttaa. Varuskunta työpaikkoineen lähtee, mutta meille jää rasitteeksi Hälvälän Puolustusvoimien taisteluharjoitusalue. Alueen läheisyyteen ei voi meluhaittojen vuoksi rakentaa asuinrakennuksia. Harjoitusalueelle voitaisiin kuitenkin kaavoittaa 4 000-5 000 asukkaan käsittävä asuinalue, mikäli Puolustusvoimat luopuisi alueen käytöstä.

Tapasimmekin muutaman muun Hollolalaisen vaikuttajan kanssa Puolustusvoimien komentajan Ari Puheloisen tiistaina ja keskustelimme Hälvälän alueen käytöstä tulevaisuudessa. Valitettavasti Puolustusvoimille annettujen säästötavoitteiden vuoksi alue taitaa jäädä harjoitusalueeksi, sillä maaperän puhdistukseen ei ole taloudellisia mahdollisuuksia. Toivoa sopiikin, että pääkaupunkiseudun ei tarvitse tulevaisuudessa turvautua varavesivarantoihin, sillä Hälvälässä sijaitsee Suomen ykköspohjavesialue.

Kevätkausi eduskunnassa jatkuu siis näissä merkeissä. Suuressa valiokunnassa pöydällä ovat erityisesti EU:n talous ja mahdolliset uudet kriisimaiden tukipaketit. Täysistunnossa ensi viikolla käydään muun muassa valtiopäivien avajaiskeskustelu hallituksen politiikasta vuonna 2013 sekä lukuisia muita esityksiä.

Eduskunta jäi tänään 21.12.2012 istuntotauolle ja vuoden 2013 valtiopäivät avataan 5. helmikuuta. Syksy on ollut melko rankka. Hallitus on tuonut esityksiään välillä niin kovalla tahdilla, että asioihin tutustuminen on vaatinut hyvin nopeaa sisäistämistä. Istunnoissa on välillä istuttu yömyöhään – eräänä yönä pidin istunnon toiseksi viimeisen puheenvuoron aamuyöllä kello 3:50. Kirjallisia kysymyksiä ja talousarvioaloitteita jätettiin myös. Lisäksi syksyllä käytiin vielä kuntavaalitkin. Maakuntaa tuli kierrettyä varsin laajasti ja tavattua paljon ihmisiä. Aikapulan vuoksi kaikkiin tapahtumiin ja tilaisuuksiin en ehtinyt. Se onkin yksi tämän työn vaikeus, että samaan aikaan on useita tapahtumia tai kokouksia, joissa pitäisi tai haluaisi olla läsnä.

Elokuun jälkeen ei juuri vapaata iltaa tai viikonloppua ole ollut. Eduskunnan syksyn istuntotauon aikana kokoontui Pohjoismaiden Neuvosto Helsingissä ja se viikko tehtiin tiivistä pohjoismaista yhteistyötä. Kokoukseen osallistuivat vain ne kansanedustajat, jotka kuuluvat PN:n valiokuntiin. Itse kuulun hyvinvointivaliokuntaan.

Istuntotauko antaakin nyt kansanedustajille mahdollisuuden hengähtää ja kerätä voimia uuden valtuusto- ja istuntokauden alkuun. Lisäksi on tärkeää välillä saada olla lähellä niitä oman maakunnan ihmisiä, kun suurin osa ajasta menee istuntojen aikoina Helsingissä.

Itse rauhoitun ensin viettämään joulua perheeni kanssa ja tammikuun alussa suuntaan kahdeksi viikoksi lomalle ulkomaille perheen ja ystävien kanssa. Loman ajankohta varattiin jo vuosi sitten heti tammikuun alkuun, jotta se ei haittaisi kuntavaltuutetun työtäni. Taktikointini ei onnistunut ja harmikseni se menee uuden valtuustokauden aloituksen päälle. Kunnanvaltuusto ja -hallitus käynnistävät toimintansa juuri tuolloin ja joudun näin ollen alussa jäämään muutamasta kokouksesta pois. Onneksi meidän uusi valtuustoryhmä on hioutunut jo hyvin yhteen ja meillä on taitavat ja idearikkaat varajäsenet, jotka noihin kokouksiin pääsevät puolestani osallistumaan.

Ensi vuosi ei liene asiapitoisuudeltaan yhtään tätä vuotta helpompi, päinvastoin. Euroopan Unionin lähettämä posti luetaan ”sarvet päässä” edelleen – siis erityisen tarkasti ja tuntosarvet ylhäällä. Hallitus tuonee myös lisää takalautakirjauksiaan ja vaatinee lisää kiristyksiä. Kunta- sekä Sosiaali- ja terveysuudistus tuo sekin paljon selvitystyötä. Ja mahtuuhan tuohon joukkoon sitten vielä paljon, paljon muuta.

Näillä ajatuksilla kaikille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

 

 

Viimeisen viikon rutistus

Eduskunnassa on tällä viikolla käsitelty lukuisia merkittäviä asioita. Yksi laajimmista kokonaisuuksista on ensi vuoden talousarvio, josta päätetään vielä ennen joululomille lähtöä. Lisäksi on hyväksytty muun muassa hallituksen esitys Euroopan talous- ja vakaussopimuksesta sekä uusi laki asuntojen energiatodistuksesta, jonka myötä energiatodistus vaaditaan myös vanhoilta omakotitaloilta. Esitimme lakiehdotuksen hylkäystä, sillä laki on aivan raakile eikä palvele alkuperäisiä tarkoituksiaan eli energiankulutuksen vähentämistä. Omassa puheenvuorossani kiinnitin huomiota kustannuksiin, joita tästä väistämättä tavalliselle kansalaiselle jälleen aiheutuu.

Jälleen kerran paasasin sydämeni kyllyydestä myös tuosta jo viime viikolla huomiota herättäneestä aiheesta: EU:n talous- ja vakaussopimuksen hyväksymisestä. Sopimus sopii kuin nenä päähän taloutensa huonosti hoitaneille maille, mutta Suomi sen sijaan on hoitanut asiansa hyvin. Me emme sitä ja sen myötä EU:n käpälöintiä talouden pitoomme tarvitse!

Kroatiasta tulee uusi EU-jäsenmaa

Käsittelyssä oli myös Kroatian EU-jäsenyys, jonka eduskunnan enemmistö lopulta hyväksyi vaikka Perussuomalaiset esittivät jäsenyyshakemuksen hylkäämistä. EU on historiansa suurimmassa kriisissä ja taloudellista tilannetta ei pystytä pitämään hallinnassa edes nykyisillä jäsenmailla. Tässä tilanteessa kannattaisikin pistää laajennusprosessi jäihin. Niin hienoa kuin olisikin avosylin ottaa lisää maita mukaan, on pakko tässä taloustilanteessa laittaa suomalaisten hyvinvointi etusijalle.

Kroatiasta tulee yksi unionin nettosaajista. Ja Suomen kannalta se merkitsee tietysti sitä, että nettomaksumme määrä kasvaa. Seuraavalla budjettikaudella Kroatian jäsenyys maksaa Suomelle arviolta jopa 150–250 miljoonaa euroa. Kroatian jäsenyydellä ei myöskään ole merkittävää vaikutusta Suomen viennille, sillä vienti ja tuonti Kroatiaan ovat olleet vain noin 0,1 prosenttia Suomen kokonaisviennistä ja -tuonnista. Ei ole myöskään tehty selvityksiä, moniko kroatialaisyritys olisi kiinnostunut investoimaan Suomeen.

EU-jäsenyysneuvottelut ovat toki myös vauhdittaneet monia asioita Kroatiassa hyvään suuntaan. Kroatian liittymisneuvottelujen yhteydessä on kiinnitetty erityistä huomiota eri vähemmistöjen, erityisesti romaniväestön, aseman parantamiseen kotimaassaan. Kroatian hallitus on tehnyt EU:n edellyttämiä toimenpiteitä, jotta romaniväestön elinolosuhteet, integroituminen valtaväestöön, koulutus- ja työolot lähenisivät valtaväestön asemaa. Tämä on erinomainen asia ja toivon, että tämä työ jatkuu Kroatiassa edelleen.

Ensi vuoden talousarvio

Koko tämän viikon eduskunnassa käsitellään ja äänestetään myös ensi vuoden talousarviosta, joka on monilta osin synkkää luettavaa varsinkin pienituloisille. Hallituksen toimet muun muassa kuntatalouden synkistämiseksi osuvat pahiten juuri niihin, joille kuntien peruspalvelut ovat ainoa tapa palveluita saada.

Hallitus on usein puhunut kauniita sanoja vastuun kantamisesta. Vastuunkanto tarkoittaa kuitenkin tässä todellisuudessa sitä, että kuntapäättäjille sysätään tulevaisuudessa yhä enemmän vastuuta, muttei anneta taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa kaikkia lain kiemuroita. Kunnissa joudutaan nyt tekemään lukuisia kipeitä päätöksiä talouden tasapainottamiseksi.

Esimerkiksi Hollolassa olemme viimeisten neljän vuoden aikana höylänneet kuluja jo kaikesta mahdollisesta ja etsineet säästöjä. Syksyllä olin talouden tasapainotus -ryhmässä, joka pyrki löytämään jälleen uusia leikkaus- ja säästökohteita. Kipeää tekee. Joudumme säästösyistä tekemään ikäviä päätöksiä ja unohtamaan inhimilliset näkökulmat. Ei siitä tule hyvä mieli kenellekään. Kunnat tulevat jatkossa järjestämään todennäköisesti vain ne lain kirjaimissa määritellyt palvelut. Inhimillisyys ja ennakoivat toimenpiteet on pakko unohtaa.

Budjettipuheenvuorossani toin esille myös omaishoitajat, joiden asemaan yhteiskunnassamme pitäisi ehdottomasti saada parannus. On toki hienoa, että hallitus esittää omaishoitajien tukipalveluihin 10 miljoonan euron lisäystä, mutta lopulta tämä summa on kuitenkin aivan liian pieni siihen nähden, että kuntien valtionosuuksia leikataan kokonaisuudessaan 125 miljoonaa.

Lisäksi korostin lasten ja nuorten asemaa, sillä heidän suhteensa teemme nyt päätöksiä, joiden tulokset nähdään vasta vuosien päästä. Näillä asioilla on paljon tekemistä nimenomaan taloudellisen tilanteen kanssa, sillä Kelan tutkimusosaston julkaisemassa tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että lapsiperheiden väliset taloudelliset erot välittyvät suoraan lasten arkeen. Taloudellinen eriarvoisuus voi pahimmillaan johtaa syrjimiseen ja kiusaamiseen. Lasten kokemusmaailmassa kiusatuksi tuleminen koskee nimenomaan niitä lapsia, joiden perheen taloudelliset resurssit ovat muita heikompia.

Rahat ovat kireällä, ja sitä myöten kiristyy erityisesti lapsiperheissä myös vanhempien jaksaminen. Toivoisin, että hallituskin näkisi, että suomalaiset ovat väsyneitä kantamaan vastuuta Etelä-Euroopan taloudellisesta kriisistä.