EU-virkamiehille eläkkeitä ja palkankorotuksia takautuvasti – kuka kustantaa?

Jätin tänään perjantaina mieltäni askarruttaneen kirjallisen kysymyksen hallitukselle vastattavaksi. Suuri valiokunta vastaanotti tammikuun lopussa E-kirjeen (E 177/2013), jossa käsitellään komission ehdotusta EU:n virkamiesten ja muun henkilöstön palkkojen ja eläkkeiden tarkistamiseksi vuosilta 2011 ja 2012.

Komissio on ehdottanut palkkojen ja eläkkeiden tarkistamista 0,9 prosenttia molemmilta vuosilta. E-kirjeen mukaan Suomi on valmis hyväksymään asiassa minkä tahansa ratkaisun: Suomi voi hyväksyä myös palkkojen ja eläkkeiden tarkistamatta jättämisen, mutta samalla hyväksyy myös niihin tehtävän 0,9 prosentin vuosikorotuksen, kunhan taloudelliset vaikutukset pysyvät rahoituskehysten sisäpuolella. E-kirjeen ja Suomen kannan on allekirjoittanut hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen.

Kun lähdin selvittelemään tämän E-kirjeen ja aiheen taustoja, niin löysin paljon kaikenlaista: kaksi laajaa komission ehdotusta aiheesta, molemmille vuosille omat, sekä Euroopan tuomioistuimen antamia päätöksiä, jotka liittyvät asiaan.

Erityisesti minua kiinnostaa tässä nyt Suomen hallituksen arvomaailma ja Suomelle aiheutuvat lisäkustannukset. E-kirjeen mukaan vuodelle 2011 ehdotettu 0,9 % korotus lisäisi maksusitoumuksia EU:n talousarvion hallintomenojen otsakkeessa 129 miljoonaa euroa vuonna 2013 ja 51,6 miljoonaa euroa kehyskaudelle vuodesta 2014 eteenpäin. Lisäksi vuodelle 2012 ehdotettu 0,9 % korotus lisäisi maksusitoumuksia 132,9 miljoonaa euroa vuonna 2014 ja 53,2 miljoonaa euroa kehyskaudelle vuodesta 2015 eteenpäin.

Komission selvityksen mukaan taloudelliset vaikutukset kuitenkin pysyisivät monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa. Onko rahoituskehyksiin jätetty siis paljonkin ns. liikkumavaraa tällaisten taannehtivien korotusten tai muiden samankaltaisten kulujen kattamiseen vai onko tästä tulossa Suomellekin lisälasku? Yllätyksiä on tullut ennenkin…

Joka tapauksessa epäluottamus EU:n toiminnan läpinäkyvyyteen kasvaa tällaisten ehdotusten myötä entisestään ja siksi haluan tätä asiaa hallitukselta kysyä. Olen sitä jo pariin otteeseen eduskunnassa yrittänytkin, EU-selontekokeskustelussa ja Suuren valiokunnan kokouksessa, mutta vastausta en ole saanut.

Haluan vastauksen siihen, onko hallitus ylipäätään perehtynyt näihin ehdotuksiin, jotka jälleen kerran asettavat EU:n omat toimielimet ja henkilöstön jäsenmaiden kansalaisten kanssa eriarvoiseen asemaan korottamalla virkamiesten palkkoja ja eläkkeitä takautuvasti samaan aikaan kun jäsenvaltioilta vaaditaan ankaria talouden kiristystoimia? On selvää, että vaikka ostovoima jäsenvaltiossa jatkuvasti heikkenee, ei kansalaisten palkkoja ja eläkkeitä voida samaan tapaan takautuvasti korottaa… Miten hallitus perustelee suomalaisille tämän komission tekemän tarkistusehdotuksen?

Jälleen kerran tuntuu siltä, että hallituksen linja on kyllä EU:lle ja ei suomalaisille.

HALLITUKSEN FANTASTINEN JÄÄFESTIVAALI

Viime viikolla eduskunnassa pidettiin tämän vaalikauden viimeiset valtiopäivien avajaiset. Nämä viimeiset kolme vuotta ovat olleet  itselleni nöyrää aikaa. Paljon uusia ja vaikeita asioita. Liian vähän tunteja vuorokaudessa. Ja jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. 

Suomen valtion taloudellisesta tilasta ja sen korjausliikkeistä on keskustelu paljon. Onko eri alojen asiantuntijoilla jo liikaa päätösvaltaa ja tekeekö hallitus päätöksensä nojautuen heidän ohjeisiinsa? Monet päätökset tehdään erilaisten ennusteiden ja laskelmien mukaan. Kukaan ei vain voi etukäteen tietää, ovatko laskelmien eri muuttujat oikeita. Vasta jälkeenpäin voidaan todeta mentiinkö päin mäntyä vai pysyttiinkö polulla. Nyt näyttää siltä, että lastuja lentelee. Kunta- ja soteuudistus saa vastustusta niin kuntapäättäjiltä, kuntalaisilta kuin asiantuntijoiltakin. Ja hallituksen rivit rakoilevat. Hallitusyhteistyö ei olekaan niin fantastista, kuin on annettu ymmärtää.

Suomen johtava perustuslain ja Eurooppa-oikeuden asiantuntija, akatemiaprofessori Kaarlo Tuori totesi tammikuun lopulla eurokriisiä puivassa seminaarissa, että EU:sta tuleva lainsäädäntö, varsinkin nyt kriisiaikana, on niin haastavaa lakitekstiä, että se on oikeusoppineellekin hankala ymmärtää – saati sitten tavalliselle kansalaiselle tai kansanedustajalle, jonka tulisi asioista pystyä tekemään päätöksiä. Hän oli oikeassa. Olemme usein kuulleet, kuinka ministerit ovat Brysselin yön pimeinä tunteina neuvotelleet tuloksen, jota kukaan ei ole oikein osannut selittää. On menty asiantuntijoiden viitoittamaa tietä.

Kreikan velkakriisiä on yritetty hoitaa jo vuosia.  Kreikka on saanut 240 miljardin euron edestä tukipaketteja. Sen velkojen takaisinmaksuaikaa on jo pidennetty 30 vuoteen ja velkojen korot on jo laskettu lähes nollaan. Nyt näköpiirissä välkkyy kolmas tukipaketti, jonka suuruusluokkaa vasta arvuutellaan – ehkä 10-20 miljardia euroa? Myös laina-aikaa pidennetään ehkä 50 vuoteen.

Jos joku vielä uskoo Kreikan kykenevän joskus lyhentämään lainojaan, niin hän on uskossaan vahva. Kreikka toimii kesään saakka EU:n neuvoston puheenjohtajana, eikä puheenjohtajamaata ehkä kehdata kovistella. Syytä olisi. Mielenkiinnolla odotan, mikä kepulikonsti Kreikan pelastamisessa kevään aikana EU:n taholta keksitään. Varmaa on, että Suomen hallitus menee jälleen kerran vipuun - ja rahapussin suu aukeaa. Niinhän se on auennut joka kerta, kun Euroopasta on apua huudettu.

EU on tunnettu siitä, että yllätyksiä tulee, varsinkin rahanmenon osalta. Tämän vuoden ja erityisesti koko rahoituskehyskauden aikana Suomenkin maksuosuus saattaa jälleen kasvaa, vaikka EU:n budjettikehyksistä päästiin pitkällisen väännön jälkeen lopulta sopuun viime vuoden puolella.

Saimme nimittäin viime viikolla eduskuntaan komission ehdotuksen, jossa EU:n virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoja ja eläkkeitä halutaan tarkistaa taannehtivasti ylöspäin alkaen vuosilta 2011 ja 2012. Komissio perusteli tarkistusta ostovoiman muutoksilla sekä sosiaalisella tilanteella. Sekä sillä, että palkkoja ja eläkkeitä päätettiin budjettineuvotteluissa jäädyttää vuosille 2013 ja 2014. Jos tämä ei ole kepulipeliä, niin mikäs sitten? Ministeri Virkkusen allekirjoittaman Suomen kannan mukaan Suomi voi tukea tarkistusesityksiä 0,9 % vuosille 2011 ja 2012. Tuo 0,9 % nostaa kuitenkin jäsenmaiden maksusitoumuksia sadoilla miljoonilla euroilla tulevina vuosina. Kysyn vaan, miten ihmeessä Suomen hallitus voi tukea EU:n virkamiesten palkkojen ja eläkkeiden nostamista ja samaan aikaan leikata suomalaisten palkansaajien ja eläkeläisten ostovoimaa?

Hallituksen jäätävä kotimaan linja ei ole kolmessa vuodessa siis juurikaan muuttunut: suomalaiset pienituloiset, jotka kärvistelevät toimeentulon rajamailla, unohdetaan. Heille ei ole luvassa taannehtivia eikä tulevia korotuksia. Päinvastoin. Todennäköisesti saamme kevään mittaan kuulla, että sosiaalietuuksien indeksikorotuksia jäädytetään. Hallituksen kanta on jälleen kerran: Kyllä Euroopalle ja Ei suomalaisille!

 

Kolumni julkaistu Itä-Häme lehdessä tiistaina 11.2.2014.

Hajutonta ja mautonta

Keskiviikkona käytiin valtiopäivien avajaiskeskustelut. Puolet keskustelusta oli varattu EU-aiheisiin ja olin valmistautunut haastamaan ministereitä hieman EU:n taloudenpidosta sekä laajentumissuunnitelmista. Debattipuheenvuoroa ei kunnioitetulta puhemies Heinäluomalta tullut. Kuten ei tullut puheenvuoroa torstain kyselytunnillakaan. Taaskaan.

Perjantaina suuri valiokunta hyväksyi kokouksessaan70-sivuisen mietinnön tuosta hallituksen EU-selonteosta. Syksyn aikana valiokunta kuuli kymmeniä asiantuntijoita, vastaanotti lukuisia kirjallisia lausuntoja ja tämän vuoden alussa järjesti myös kansalaisille verkkokeskustelumahdollisuuden Suomen EU-politiikkaan liittyen.

Perussuomalaisten ahkera ja rakentavan kriittinen EU-politiikka on tuonut kotimaassakin jo tulosta ja paineen alla hallitus on joutunut muuttamaan myös omaa EU-linjaansa. Mutta koska hallituksessa on kuusi toistaan erilaisempaa puoluetta, ei selkeää linjaa ole havaittavissa. Hallituksen Eu-selonteko oli varsin hajuton ja mauton. Hallituksen selonteko ruotii enemmänkin mennyttä aikaa ja viljelee itsestäänselvyyksiä, kuin suuntaa katsettaan konkreettisesti ja analysoiden tulevaisuuteen.

Vastausta ei tullut mm. siihen mitkä ovat Suomen hallituksen tavoitteet integraation syventämisessä. Missä menee raja? Hyväksyykö Suomi yhteisen velan, yhteisen budjetin sekä EU:n laajan kontrollin työmarkkinoihin, eläkepolitiikkaan ja sosiaaliturvaan? Entä onko Suomi valmis tarvittaessa osallistumaan uusiin tukipaketteihin? Selonteko ei vastaa tämänkaltaisiin kysymyksiin lainkaan.

Jätimme EU-selontekomietintöön napakan vastalauseen, jossa tuomme omia linjauksiamme esille.

Keskustelu jatkuu ensi viikon keskiviikkona täysistuntosalissa, jossa EU-selonteko on käsittelyssä.

Tämän eduskuntakauden viimeiset valtiopäivät avattu!

Tämän eduskuntakauden viimeiset valtiopäivät avattu.

Kunnioitettu puhemies Heinäluoma puhui hienosti muistuttaen mm. siitä, miten Suomi hoiti velkansa ja velvoitteensa niin I kuin II maailmansodankin jälkeen. Ja selvisi omian avuin myös 90-luvun lamasta. Väistämättä tuli mieleen, että nyt ku...n pitäisi jälleen keskittyä oman maan talouden hoitamiseen, niin focus onkin ihan muualla! Nyt meitä vaaditaan osoittamaan myös taloudellista solidaarisuutta koko Euroopalle. Presidentti Niinistö puolestaan pohti sitä, että kun tänä päivänä joudutaan tinkimään, on niukempikin hyvinvointi pystyttävä jakamaan oikeudenmukaisesti. Sepäs se, kun se hyvinvointi on jo monella enemmän kuin niukkaa...

Presidentti puhui myös puolustusyhteistyöstä pohjoismaiden  välillä. Olisin toivonut vielä tarkemmin kannanottoa siihen, miten Suomessa koko maan puolustuksen hoito taataan seuraavan eduskunnan toimesta. Vai hoidetaanko vai osa? Jos niin mitä jätetään hoitamatta...? Siinäpä seuraavan eduskuntakauden leipojille valmiiksi pettutaikina odottamassa.

 

Tänään tiistaina oli vielä "väliaika": kahvia ja pullaa.

Huomenna keskiviikkona alkaa jälleen "normi"työt. Ensin suuren valiokunna kokous, jonka papereita pöydällä odottaakin jo reipas 10 sentin korkuinen nippu mm. E- ja U-kirjeitä.( E-kirjeellä eli valtioneuvoston selvityksellä ministeriö antaa eduskunnalle selvityksiä valmisteilla olevista EU-asioista, jotka ovat muita kuin lainsäädäntö- ja budjettiasioita tai kansainvälisiä sopimuksia.U-asioita ovat sellaiset EU-asiat, jotka sisältönsä puolesta kuuluvat eduskunnan toimivaltaan.)

Esimerkkinä vaikkapa erään e-kirjeen asiaotsikko:
"Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetusten (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2187/2005, (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 2347/2002 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1434/98 kumoamisesta purkamisvelvoitteen huomioon ottamiseksi"
Jos ei heti auennut, niin heti neljänneltä sivulta ilmenee, että asia liittyy "uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan keskeisistä tavoittoitteista on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa Euroopan unionin kalastuksessa ottamalla käyttöön saaliiden purkamista koskeva velvoite"....
Notta myönnän, että kyllä tää näiden papereiden lukeminen (lue: ymmärtäminen) työstä käy. Eikä aina laulata.

Ota kantaa EU-selontekoon

Nyt on mahdollisuus ottaa osaa EU-keskusteluun! Eduskunnan suuri valiokunta on avannut kaikelle kansalle avoimen keskustelun, jonka kautta voit nyt ottaa osaa hallituksen EU-selonteon käsittelyyn. Keskustelu ei niin sanotusti ole lähtenyt ihan vielä lentoon, mutta vielä ehtii. Tässä alkupohdinnaksi omia avauksiani keskusteluihin. OTA KANTAA!

EU - rauhan tyyssija?
                                                                                                          

Rauha, sen välittäminen ja tavoittelu ovat alusta asti olleet Euroopan unionin toiminnan tavoitteita. EU on kiistatta ollut yksi tekijä rauhan vakiinnuttamisessa Eurooppaan.

Viime vuosikymmeninä päähuomio on kuitenkin keskittynyt muihin asioihin. Talouskriisi onkin nostattanut voimakkaita tunteita ja kansalaiset ovat nousseet barrikadeille erityisesti Etelä-Euroopan maissa. Ihmiset ovat tyytymättömiä tehtyihin talousratkaisuihin. Niillä on vuosien vaikutukset ihmisten tulevaisuuteen.. Joidenkin kansalaisten kohdalla ne ovat muuttaneet elämän suunnan lähes pysyvästi. Yhteiskunnallisen rauhan maaperä on tärähtänyt perusteellisesti.

Perinteisen sodan uhka on EU:n alueella tänä päivänä pieni, mutta muunlaisia turvallisuusuhkia ilmenee useita: kansainvälinen terrorismi, kyberhyökkäykset, ilmastonmuutos ja erilaiset luonnonkatastrofit. Näihin jokaisen jäsenmaan tulee varautua sekä yksin että yhdessä.

EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen aihe. Puhetta riittää, mutta konkreettisia ehdotuksia on vähän. EU:sta ei ole tarpeen tehdä sotilas- tai puolustusliittoa, mutta yhteistyötä voidaan kehittää. Esimerkiksi puolustusteollisuuden kilpailua voitaisiin tehostaa, kunhan siihen sitoutuvat ensin suuret jäsenmaat. Suomen näkökulmasta meidän on taloudellisesti järjetöntä kilpailuttaa materiaalihankintojamme, jos Saksa ja Ranska suosivat ensisijaisesti kumpikin härskisti oman maansa teollisuutta.

Sen sijaan EU:n taisteluosastot ovat Suomelle ongelmalliset. Palkka-armeijaan luottavien maiden on suhteellisen joustavaa osallistua taisteluosastojen kokoamiseen. Palkka-armeija -ratkaisu ei ole reaalinen ratkaisu Suomessa. Tosin Suomen puolustusvoimat kamppailee taloudellisten haasteiden parissa,. Budjetti pienee koko ajan kiihtyvällä vauhdilla vaikeuttaen käytännön toimintaa. Seuraavan eduskunnan onkin pakko lisätä puolustusvoimien määrärahoja, mikäli puolustus halutaan säilyttää uskottavana ja tehokkaana niin materiaalin kuin henkilöstönkin osalta.

Suomen on syytä seurata tarkasti EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittymistä. Samalla meidän täytyy kuitenkin pitää huolta omista puolustusratkaisuistamme ja puolustuksemme uskottavuudesta. Sotilaallinen liittoutumattomuus, yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen ovat Suomen erittäin tärkeitä

 

Eu-lainsäädännön tulkinta - helppoa kuin heinänteko?                                               

                                              

Eurokriisiin päädyttiin pitkälti sen vuoksi, ettei talousongelmiin uskallettu ajoissa puuttua. Euroopan unionin toimielimiä vaivasi poliittinen vastuuttomuus ja niinpä niissä laitettiin vain aurinkolasit silmille. Teeskenneltiin, ettei ongelmia ole, koska niitä ei näe. Kun talousongelmat lopulta räjähtivät silmille, niiden hoidossa tehtiin virheitä. Virheitä ei kuitenkaan myönnetty ja niinpä sääntöjä kierrettiin ja uutta sääntelyä rakennettiin entisen päälle ja tahti sen kun kiihtyy. Hallitseeko tätä kaoottista kokonaisuutta enää kukaan? Ainakaan kukaan ei kehtaa myöntää, ettei sitä ymmärtäisi. Komissaarit antavat toinen toisistaan uskomattomampia selityksiä: heidän kun ei tarvitse lunastaa uskottavuuttaan eurooppalaisilta äänestäjiltä.

EU-lainsäädäntö kaiken kaikkiaan on vaikeasti hahmotettavaa. Uskoisin, että esimerkiksi arkipäivässä harva yrittäjä pystyy määrittelemään, mitkä kaikki direktiivit toimintaa ohjaavat tällä hetkellä ja mikä tulee kohta muuttumaan. Erityisesti pk-yrittäjien arkea tulisi asetusten ja direktiivien osalta helpottaa, eikä entisestään rasittaa lisääntyvällä säätelyllä. Muistelen kuulleeni, että mikroyrittäjiä (= palveluksessa vähemmän kuin 10 työntekijää) olisi jopa 92 %. Vain työllisyyttä lisäävillä toimilla saamme niin Suomen kuin Euroopankin taloustilanteen paranemaan.

Tähän liittyen työlainsäädännölliisiä puolia työntekijän kannalta ei silti saa unohtaa. Erityisen hyvänä pidän sitä, että EU:ssa tuntuisi olevan yhteinen tahtotila harmaan talouden kuriin laittamiseen.

 

Oletko kyllästynyt nyökyttelyyn - etsitkö uusia ratkaisuja?

 

Nykyisen Euroopan unionin painavimpia ongelmia on demokratiavaje. Kansalaisten on hyvin vaikea tai lähestulkoon mahdoton vaikuttaa EU:n päätöksentekoon ja saada ääntään kuuluville. Päätöksenteko ei ole läpinäkyvää eikä vakuuta kansalaisia jäsenmaissa. EU-lainsäädännön kannalta keskeisistä instansseista jäsenmaiden kansalaiset valitsevat vaaleilla vain EU-parlamentin kokoonpanon, jolla ei ole mahdollisuutta tehdä lainsäädäntöaloitteita. Komissio, Euroopan parlamentti ja Eurooppa-neuvosto tuntuvat puolestaan käyvän keskenään henkistä taistelua kulisseissa siitä, missä sanotaan se päätöksenteon viimeinen sana.

Säännösten keventämiseen tähtäävä ns. REFIT-ohjelma on hyvä ensiaskel, mutta kyseistä linjaa on ajettava nykyistä selvästi voimallisemmin. Asioita tulee tehdä EU-tasolla vain silloin kun se on aivan välttämätöntä, ja kansallisella tasolla aina kun se on mahdollista. Turhaa byrokratiaa ja sääntelyä on purettava ja päätäntävaltaa siirrettävä Brysselistä takaisin kansallisille parlamenteille. Lisäksi komission aloitteita ja esityksiä pitää analysoida entistä tarkemmin ja syvällisemmin; miten ja erityisesti sitä kenen näkövinkkelistä uusi sääntely toisi lisäarvoa voimassaolevaan sääntelyyn?

Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan edustus Euroopan Unionissa on eri puolueryhmissä ja koko parlamentissa niin pieni, että maallemme haitallisten päätösten tekeminen onnistuu valitettavan usein. Lainsäädäntöhankkeissa onkin katsottava asioita ensin suomalaisin silmin ja vasta sen jälkeen eurooppalaiselta kannalta. Direktiivin syntyprosessi voi kestää vuosia ja sinä aikana jokaisen suomalaisen toimijan - eri instansseissa - on oltava hereillä! Suomalaisten on syytä katsoa peiliin esim. rikkidirektiivin kohdalla. Suomalaiset nukkuivat rikkidirektiivin valmisteluaikana liian monessa paikassa. Niistä uinahduksista tuli kallista painajaisunta suomalaiselle teollisuudelle. Jatkossa näin ei saa käydä, vaan keskustelua on käytävä tiiviimmin Suomen europarlamentaarikoiden, eduskunnan ja valtioneuvoston kuin myös muiden instanssien välillä.

Brysselistä päin olen kuullut huomautuksia suomalaisten mitättömästä vaikutusvallasta. Ja ovatpa Brysselissä olevat suomalaiset päätöksentekijätkin vihjailleet, että nyökytys-liikkeellä pääsisi parempiin neuvottelutuloksiin. Näin meistä ehkä pidettäisiin enemmän…?! Liian tiukoilla kannoilla varustettuina suomalaisista kun tulee kuulemma epäkiinnostavia neuvottelukumppaneiden silmissä. On syytä kysyä: ” kuka vie Brysselissä ja ketä, sekä sitä kenen kannalta neuvottelutulokset ovat parempia ”joojoo-mut ” –asenteella”?

Suomen hallituksen EU-selonteko oli sekin kokonaisuutena pettymys. Useat asiantuntijat arvostelivat sitä lausunnoissaan latteaksi. Siitä puuttui todellinen halu muutokseen. Osaltaan puutteista kertoo myös tasavallan presidentin Sauli Niinistön kritiikki vuodenvaihteessa. Niinistö kaipasi uudenvuodenpuheessaan rehellistä keskustelua Suomen tavoitteista ja päämääristä Euroopan unionissa. Juuri ne jäivät selonteosta puuttumaan. Hallituksen paperissa annetaan ymmärtää, että tarvittaessa Suomelle käy mikä tahansa. Olen samaa mieltä Niinistön kanssa myös siitä, että ”kevään EU-vaalit eivät suinkaan ole pelkkää Eurooppa-politiikkaa. Niissä tehdään Suomen tulevaisuutta."

Edustajien toimet jälleen listattu

Vuosittain iltapäivälehdet listaavat kansanedustajien valtiopäivätoimia, pidettyjä puheenvuoroja ja ajettuja taksikilometrejä. Iltalehden valtiopäivätoimien listalla olin tänä vuonna kymmenentenä 94 valtiopäivätoimella. Näihin listattuihin valtiopäivätoimiin kuuluu muun muassa kirjalliset kysymykset, lakialoitteet ja talousarvioaloitteet. Lehtien palstoilla näitä on jonkun verran kritisoitu toteamalla, että eivät ne kuitenkaan johda mihinkään tai ovat liikaa aikaa vieviä ja turhia.

Itse koen, että valtiopäivätoimien tekeminen on yksi osa kansanedustajan työtäni. Useimmat kirjallisten kysymysten aiheet nousevat huolestuneista yhteydenotoista tai löytämästäni merkittävästä epäkohdasta. Kysymyksen tekeminen vaatii myös tiedonhakua, joten prosessissa oppii usein uusia asioita myös jo tekovaiheessa. Kansanedustajalle kirjallinen kysymys on myös tapa saada lisätietoa asiasta, joka mahdollisesti ministeriössä on meneillään. Ennen kaikkea mielestäni on tärkeää nostaa esille erilaisia asioita ja ihmisten huolenaiheita.

Läpi syksyn minua on mietityttänyt tulkkikustannukset ja niiden kasvava määrä valtionhallinnossa. Mielenkiintoni nousi entisestään, kun en onnistunut kyselyistä huolimatta saamaan ministeriöistä lukuja eri hallinnonalojen tulkkikustannuksista. Esimerkiksi poliisissa tiedän niiden olevan miljoonien luokkaa. Tein aiheesta jo ennen joulua yhden kirjallisen kysymyksen, johon sain vastaukseksi valtiovarainministeriltä: ”Euromääräisiä tulkkauskustannuksia ei ole ministeriöittäin mahdollista antaa, sillä ne katetaan ministeriöissä, valtion virastoissa ja laitoksissa toimintamenomäärärahoista.”

Vastaus poikikin uuden kysymyksen, jonka jätin tällä viikolla. Edelleen peräänkuulutan sitä, että onko hallituksen mielestä todellakin tarpeetonta selvittää ja eritellä näin isoja ja koko ajan kasvavia kustannuseriä? Mikäli kustannuksia voitaisiin tarkemmin määritellä ja hallinnoida, pystyttäisiin niistä mahdollisesti hakemaan myös säästöjä. Tuntuu edelleen kummalliselta ettei minkäänlaisia lukuja pystytä antamaan.

Jätin tällä viikolla myös toisen kysymyksen, joka koski yhdistelmälupadirektiiviä ja suomalaisten suuryritysten toimintaa. Alkuviikollahan uutisoitiin Finn­watchin tutkimuksesta, josta selvisi, että liikevaihdoltaan 20 suurimmalla suomalaisyrityksellä olisi jopa yli 200 tytäryhtiötä veroparatiiseissa ja kaikilla suomalaisyrityksillä yhteensä yli 400. Ve­ro­suun­nit­te­lu on lail­lis­ta toi­min­taa, mutta ve­ro­hal­lin­to on ar­vioi­nut, et­tä suu­ry­ri­tys­ten har­joit­ta­mana tällainen ve­ro­suun­nit­te­lu vie Suo­mes­sa vuo­sit­tain noin 320 mil­joo­nan eu­ron ve­ro­tu­lot. Tuntuu hieman kierolta toiminnalta.

Tämän myötä mietin myös, että yritykset saattavat houkutella työntekijöitä Suomeen uuden juuri voimaan tulleen yhdistelmälupadirektiivin mahdollistamien sosiaalietuuksien myötä. Sehän tarjoaa nykyään yhdenvertaisen oikeuden Suomen sosiaaliturvaan kaikille ulkomaalaisille työntekijöille. Syksyllä eduskunnassa direktiivin toimeenpanoa käsitellyssä hallituksen esityksessä todettiin, että myös varsin vähäinen ja lyhytaikainen työskentely voi avata pääsyn sosiaaliturvaan, mikä saattaa pitkällä aikavälillä lisätä sellaisten maahantulijoiden määrää, joiden tavoitteena on hyötyä Suomen korkeatasoisista sosiaalietuuksista ja -palveluista.

Sosiaaliturvan väärinkäytöksiä pyritään hallituksen mukaan estämään tarkalla poikkihallinnollisella seurannalla. Kysymyksessäni tiedustelin, onko seurannassa otettu huomioon, että yksilöiden lisäksi myös suomalaiset suuryritykset voivat hyväksikäyttää yhdistelmälupadirektiivin avaamia mahdollisuuksia omassa työllistämispolitiikassaan? Tekevätkö yritykset esimerkiksi määräaikaisia työsopimuksia tai kytkevät ulkomaalaisia työntekijöitä pätkätöihin, joita jatketaan sopivin tauoin? Ja näiden taukojen aikana työntekijät ovat työttöminä työnhakijoina suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Samaan aikaan aggressiivisen verosuunnittelun kautta yritys ei välttämättä edes maksa kaikkia verojansa Suomeen…

Eduskunnan istuntotauko jatkuu vielä helmikuun alkuun asti. Suuri valiokunta kuitenkin kokoontuu myös tammikuun aikana – EU:ssa kun ei tammikuussa taukoilla.

Ministeri Virkkunen ohjaamassa vuosisadan kalleinta farssia?

Suomen kuvalehden nettiversion 4.1.2013 mukaan hallituksen lakiluonnos kehyskuntien pakkoliitoksista on valmis ja odottaa nyt hallituksen hyväksymistä.  

Kuntia tultaisiin uutisen mukaan pakkoliittämään yhteen. Niiden joukossa myös Lahden seutu ja Hollola. Hallitus on useammalla suulla aikaisemmin luvannut, ettei pakkoliitoksia tehdä. Jos kuitenkin toimitaan toisin, on kansaa ja kuntapäättäjiä sumutettu oikein huolella.  

Kuntauudistukseen liittyviin kuntajakoselvityksiin palaa niin euroja kuin tehokasta työaikaakin todella runsaasti. Kuntien hallitukset, valtuustot ja niiden puheenjohtajistot sekä erilaiset työryhmät kokoontuvat useita kertoja ja kuntien henkilöstö venyy sekin  muiden töidensä ohessa. Ja kansallekin järjestetään sirkushuveja, joita kansanvaltaisiksi kuulemistilaisuuksiksi nimitetään.  

Ministeri Virkkunen on ohjaamassa vuosisadan kalleinta teatterifarssia nimeltä ”Demokraattinen kuntauudistus”. Farssi määritellään komediaksi, jonka viihdyttävyys perustuu väärinkäsityksiin, salaisuuksiin ja absurdeihin tilanteisiin.

Väärinkäsityksiä ja salaisuuksia tässä uudistuksessa on riittänyt. Erityisesti  kuntapäättäjien kuulemistilaisuudet ovat olleet lähes absurdeja eli epäsointuisia ja järjettömiä, sillä niissä on toki saanut esittää toiveita ja asioita, mutta ei niitä ole huomioonotettu!

 

Farssit päättyvät yleensä onnellisesti yleisön kepeään nauruun.

Tässä tapauksessa saattaapi käydä niin, että yleisö ei naura, eikä taputa ohjaajaa uudestaan lavalle.